Naittajaiset

"Sano vanha Väinämöine, ei sovi sodoa kaksi, yksillä yö-tulilla, eigä kaksi nuorda miestä, yhtä neittä koizjomaha".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta lempeen, lemmenhuoliin, pariutumiseen, kosintaan, häihin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Pohjan akka pyöröraivo, löipä kahta kämmentähe, ei neittä rahoihe myyvä, myyväh miehosiin hyvysih".

 

1. naimiseen liittyvien tapojen tarkoituksena on lisääntyminen, ihmissuvun jatkuminen ja jälkikasvun elämän turvaaminen. 

2. suhteiden on tarkoitettu kestävän sen ajan mitä lapset tarvitsevat vanhempiaan.

3. suhteita on voitu pitkittää hankkimalla lisää lapsia.

4. luonnollisin riippuvuussuhde vallitsee emon ja lasten välillä.

5. naimatavoissa on esiintynyt paljon paikallista vaihtelua (miehiä lasten korvikkeina, koiria miesten korvikkeina).

6. erilaistuminen alkoi ihmisapinoista (naisseurassa viihtyvät kääpiösimpanssit, yksinhuoltajina elävät oranki-emot, moniavioisten gorilla-isien johtamat laumat).

7. uralilaisten kansojen naimatavat voidaan jakaa alkuperäiseen totemististen sukujen väliseen ristiinnaimiseen, pyynti ja poronhoitokansojen yksinkertaisiin kosiomenoihin ja etelästä tulleiden maanviljelyskansojen monimutkaisiin suku ja kylähäihin.

8. totemistisia naimatapoja hallitsivat suvun ja heimon toteemit, esivanhemmat ja suojelushaltijat (puolisoa ei voitu valita ilman haltijoiden suostumusta, yhtymisen uskottiin tapahtuvan heimon toteemiin).

9. toteemiin yhtymisestä kertovat volgalta lappiin tavatut naitujen naisten sarvenmuotoiset lakit, eläinten (naaraskarhun, sarvekkaan eläimen) etsiminen kosiomatkoilla, sukulaisuutta ilmaisevien sanojen eläimiä tarkoittavat merkitykset (uros=naimaikäinen mies=uroskarhu), turkkeihin käärimiset (etenkin esivanhempien puhuttelun aikana), häissä lauletut eläinhahmojen väliset vuoropuhelut, neitojen salaiset vierailut toteemien ja suojelushaltijoiden pyhäkköihin ja puolison lopullisen valinnan jättäminen haltijoille.

10. toteemiin onnistuneesti yhtyneet naiset tulivat lapselle (haltijoiden hyvän tahdon seurauksena).

11. lapselle tuloa voidaan pitää vanhimpana tunnettuna naidun naisen merkkinä ja kaikkien nykyisten häämenojen edeltäjänä.

12. lapselle tulleen naisen mies siirtyi elämään naisen suvun luokse missä miehen asema parantui esikoisen syntymän myötä (mies=vieras, lapset=sukua). 

13. lapsen saanut nainen hyväksyttiin suvun naitujen naisten eli emojen joukkoon ("kuule, neito, kui mie laulan, nyt istut emo sialla, emon pait o peälle pantu, emo jalko kenkitetty, emo vyöt oot vyötteleeitty, puhu emo puhheita, emol loai lausehii").

14. emoksi hyväksytty sai alkaa käyttää naineen naisen tunnuksia (korut, lakit, ompelupussit) ja arvonimiä (hyvä nainen, kultainen nainen, nuorin nainen).

15. vastaavasti miestä alettiin kutsua vävyksi, kota-vävyksi tai koti-vävyksi.

16. liian lähelle naimista välteltiin tiedustelemalla ystäväsuvuista naimaikään tulleita neitoja ja rohkaisemalla nuoria miehiä tekemään kosiomatkoja (naiminen oli kiellettyä samaan sukuun ja alkusukuun kuuluvien kanssa). 

17. lasten naimaonneen yritettiin vaikuttaa erilaisin taikakeinoin (juoksuttamalla syntymäveret yhteen, liekuttamalla yhteen kätkyessä, "siul on luotu, siul on suotu, siul on emoni liikuttanna, vanhempani vuaputtanna").

18. totemististen sukujen välisistä suhteista kertoo puolisoiden kutsuminen kiertoilmaisuin (mieheni, naiseni, ukkoni, akkani) ja ns. välttelemistavat (mies välttelee naisen vanhempia sukulaisia, nainen peittää kasvonsa miehen vanhemmilta sukulaisilta).

19. totemististen sukujen tapoihin kuului leskien naiminen puolison sisarusten toimesta (sukuun kuuluvia ei jätetty yksin, ne-jotka-auttavat-toisiaan).

20. kaksi ja moninaiminen oli sallittua mutta harvinaista (etelässä vähän yleisempää, kovat elinolot tekivät suurperheen elättämisestä hankalaa).

21. totemistiseen sukuun kuuluttiin läpi elämän (syntymästä kuolemaan ja uudestisyntymään, toteemi ei muuttunut pariutumisen jälkeen, lapset perivät emon toteemin).

22. sukuun kuulumista ilmaistiin toteemieläintä kuvaavin tatuoinnein (lokki, varis), kirjailuin (jäniksen jäljet, poron sarvet) ja koruin (kaulakorut, kassanpääkorut).

23. perheen suojelushenget eli kodinhaltijat luovutettiin lapsille ennen pariutumista (suvun jatkuminen).

24. perhettä ei tullut perustaa liian nuorena ("voi minua voitettua, kuin on nuora naitettu, lassa on pantu lakki päähän") tai vanhana ("voi minusta, mieskulusta, kuin en tuota tuntenute, nainut on nuorell ijällä, ottanut emon ajalla").

25. vanhempien työn uskottiin olevan tehty lasten pariuduttua ("akka lippahalla kuoli"). 

26. totemistisia sukuja nuorempaa perinnettä edustaa pyynti ja poronhoitokansojen yksinkertaisina säilyneet kosintamenot.

27. totemistisen ajattelun vähennyttyä naimisesta tuli kahden perheen välinen sopimus ja liitto jota vahvistettiin lukuisin vierailuin, vastavierailuin, lahjoin ja kestityksin (yhden suuren juhlan sijasta tehtiin kymmeniä pienempiä tunnustelumatkoja).

28. vuosia kestäneen tutustumisen ja lahjanvaihdon tarkoituksena oli luoda kestäviä suhteita, vahvistaa perheiden välejä ja antaa nuorille riittävästi aikaa peräytyä ("se on siinä arveluksen alla ottaasko miehen vai ei").

29. kosimassa käytiin talvisin rekikelien alettua ja kesäisin jokia pitkin (uuden kuun aikaa pidettiin suosiollisimpana).

30. vanhimpia tunnettuja kosiolahjoja olivat marjat, nahat, turkikset, liha, kala, helmet, kivet, korut, vyöt, huivit, astiat ja kupit (lahjan tuli olla itse valmistettu tai hankittu, osa itseä).

31. ihmisten lisäksi lahjottiin ja viihdytettiin perheiden haltijoita (haltijoiden välejä pidettiin yhtä tärkeinä kuin ihmisten).  

32. vanhimpia tunnettuja kosintaa vahvistavia menoja olivat lahjojen vaihtaminen, tulen sytyttäminen, ruuan valmistaminen, yhdessä syöminen, yhdessä istuminen ja yhdessä nukkuminen.

33. kosimaan saapui nuorukainen itse tai edustajansa (karjalassa ja obilla tietoja poikien luona vierailleista tytöistä, perinteinen roolijako ei johtunut tyttöjen alemmasta asemasta vaan totemististen sukujen rakenteesta (mies muuttaa neidon perheen luokse) ja matkojen vaarallisuudesta).

34. kosimaan tultiin "muina miehinä", kuin tavalliselle vierailulle (aikeista oli epäkohteliasta puhua suoraan, vastaus tulkittiin erilaisista vaivihkaa annetuista merkeistä).

35. vierailujen aikana esitettyjen laulujen kieli oli eläinaiheista ja vertauskuvallista ("minä lähten tedroksi lendoh, sinä jos lähtet tedroksi lendoh, minä lähten haukaksi händäh").

36. naimatapojen nuorinta, vierainta ja parhaiten muistiinpantua kerrostumaa edustaa euroopasta tulleilta maanviljelyskansoilta omaksutut kylähääperinteet (vieraasta alkuperästä huolimatta tapoihin liittyy paljon kaunista oman kielistä häärunoutta).

37. kylähäiden syntyyn vaikutti totemistisen järjestelmän hajoaminen, sukujen sekoittuminen, vieraisiin elinkeinoihin siirtyminen, välimatkojen pieneneminen (kosiomatkojen sijasta tuli tavaksi poistua pirtistä häämenojen välillä) ja suuremmat asumukset (kotaan mahtui vain lähimmät).

38. kylähäiden kulkua voidaan jakaa valmisteluihin, hääpäivää edeltäviin kylvetysmenoihin, morsiamen talolla pidettäviin lähtöhäihin ja sulhasen talolla vietettäviin tulohäihin (huipentumana häämatka eli morsiamen siirtäminen vanhasta talosta uuteen turkisten, kankaiden ja taikojen avulla).

39. häiden jokaiseen vaiheeseen kuului omat laulunsa ja itkunsa (käeniskuvirsi, vävyn virsi, neuvokkivirsi) joilla opastettiin häiden osanottajia ja neuvottiin nuoria onnelliseen yhteiseloon. 

40. tärkeimpinä häälahjoina voidaan pitää morsiamen rintaan kiinnitettyä tai kaula-aukosta sujautettua solkea, neulaa tai korua (syänkoru) ja parin keskenään vaihtamia lahjoja. 

41. neidon suostumusta tiedusteltiin häälaulujen sanoin "jogos tuled nyd on, neidi" johon vastattiin "siulla tulen, siulla käkeen, siull on koissa toivotettu, siulla piennä tuuvitettu" tai "tuleni sinulla, mukomalla, mielövällä, siul on luotu, siul on suotu, siul on emoni liikuttanna, vanhempani vuaputtanna" tai "sekä tulen, jotta olen".

42. tärkeimpiä eroja euroopan kansojen tapoihin olivat neidon pyytäminen emolta (isän sijasta), neidon luovuttaminen enon tai veljien (emon sukuun kuuluvien) toimesta, sormusten käytön puuttuminen ("kutsun kultarenkahaksi, sanon saksan sormukseksi") ja nuorten naisten alistamiseen käytettyjen häävalojen puuttuminen ("oma mieli, oma tahto, emme ottan ostamalla, emmekä vannota valalla, omalla on onnellamme").

43. puolisossa haettiin samaa ikää eli polvea eli sukupolvea, yhenmuotoisuutta eli samaa ulkonäköä, yhenpituisia hiuksia, yhtäläistä hiusten ja silmien väriä, yhenvertaisuutta eli tasaväkisyyttä, miellyttävää ääntä ja katsetta, punaposkisuutta, verevää eli tervettä ihonväriä, hyväntuoksuista hengitystä, ahkeruutta, anteliaisuutta, iloisuutta, mukavuutta, puheliaisuutta, hauskuutta, puhtautta, yhenmielisyyttä eli samoja mielipiteitä, luotettavuutta, laulu, tanssi ja soittotaitoa, tummia kulmakarvoja, yhtäläistä ruumiinrakennetta, sulosanaisuutta, huolehtivaisuutta, veisto ja ompelutaitoa, nauravaisuutta, lempeyttä, suojelevaisuutta, itsenäisyyttä, omatoimisuutta, hellyyttä, sopuisuutta, tuuheita ja kiharia hiuksia, kuuntelutaitoa, hyväryhtisyyttä ja päihteettömyyttä.

44. yhenlaisuuden uskottiin "tekevän yheksi" ja nostattavan intohimoa eli halua eli lempeä.

45. lempeä pidettiin ihmisten tahdosta riippumattomana tulen kaltaisena olentona joka tuli (leiskui) ja meni (hiipui) oman mielensä mukaan (kuin tunteet).

46. jokaiseen sukuun kuului ihmisiä jotka eivät koskaan perustaneet perhettä tai pariutuneet uudestaan ("oishan naitu, oishan vietty, oishan oikein otettu, mutt ei se oltu miu ossain, vetänt ei miu verrein, oma läyl ei lämpejelty").

47. osasta tuli vanhempiensa huoltajia ("tyttäresi kotiin jääpi, emon mieliksi hyviksi, sydämmeksi lempiäksi"), osa erikoistui johonkin ammattiin (käsityöläiset, erämiehet, noidat, tietäjät).

 

1. ennen naisen ottamista nuorukaisen kuuluu todistaa itselleen ja suvun muille jäsenille tulleensa naimaikäiseksi mieheksi eli urooksi.

2. mieheksi tulon ulkoisia merkkejä ovat äänen muuttuminen, rinta ja säärikarvojen kasvaminen, parran kasvaminen, pitkät hiukset, miehen varsi ja miehen mieli.

3. miehuutta voidaan mitata viettämällä aikaa metsässä, yöpymällä metsässä yksin, metsästämällä ja kalastamalla yksin, kiipeämällä korkeaan puuhun, sukeltamalla avantoon, heittämällä keihästä, ampumalla jousella, painimalla, uimalla jokea ylävirtaan, taivuttamalla paksuja oksia, ajamalla kilpaa poroilla, vetämällä kilpaa jännettä tai kapulaa, heittämällä suopunkia, hyppäämällä reen yli, teurastamalla ja nylkemällä poro, valmistamalla ja pystyttämällä kota, valmistamalla metsästysjousi, valmistamalla reki ja ruuhi, virittämällä metsästysjousi, nostamalla ja kantamalla kiviä, veistämällä kirvesvarsi, puuastioita ja puulusikka, valmistamalla kengät, vyö ja puukko, taluttamalla hirvasporo jäkälikköön, opettelemalla solmimaan solmuja, kävelemällä kapeaa riukua, hyppimällä kaatuneiden puiden, purojen ja kivien yli, uimalla ja melomalla koskia, pilkkomalla halkoja sileällä kalliolla ilman että kirves ottaa kiveen, opettelemalla laulamaan miesten lauluja, opettelemalla soittamaan miesten soittimia ja hiihtämällä kiinni hirvi.

4. mieheksi tuloa voidaan juhlistaa ampumalla nuolia metsästäjien pyhäkössä, painamalla kallioon kämmenenkuva ensimmäisen saaliseläimen verellä, viemällä esi-isien pyhäkköön koivuinen metsästysnuoli, laittamalla päähän aikuisen miehen lakki, kietomalla vyötäisille aikuisen miehen vyö, alkamalla liikkumaan aikuisten miesten joukossa, alkamalla tekemään aikuisten miesten töitä ja ottamalla oma koira.

2. naiseksi tulon ulkoisia merkkejä ovat kuukautisten alkaminen, hiusten kasvaminen, lantion leveneminen, jalkojen ja käsivarsien vahvistuminen ja rintojen kasvaminen.

3. naiseutta voidaan mitata kehräämällä, huuhtomalla lankaa jääkylmässä avannossa, kutomalla, ompelemalla, laittamalla ruokaa, kantamalla vettä, virittämällä hankaamalla tehty tuli, sitomalla vastoja, valmistamalla kokonainen vaatekerta, valmistamalla kengät, ajamalla reellä, vääntämällä jänteitä, opettelemalla laulamaan naisten lauluja ja opettelemalla soittamaan naisten soittimia.

4. naiseksi tuloa voidaan juhlistaa hiljaa veden äärellä huojuen, laulaen ja tanssien, pyhäkössä käyden, haltijoita ja esi-äitejä kutsuen, keinuen, hiustyyliä, päähinettä tai hiusnauhaa vaihtaen, kylpien, hiuksia kammaten ja letittäen, aikuisten naisten vaatteisiin pukeutuen, aikuisten naisten joukossa liikkuen, noidan luona käyden, mäkeä laskien, poikia salaa tavaten, punahelmaiseen hameeseen pukeutuen, kukkaseppeleeseen koristautuen ja lapsia ja kivuttomia vuotoja pyytäen.

1. neito valmistaa luokseen saapuneelle ylkälle (kosija) ruokaa jota tämä maistaa ja ojentaa loput takaisin (toisen tiedon mukaan syödään yhdessä).

2. ylkä ja neito juovat kosijaisissa yhteisestä puukupista (kauniisti koristeltu).

3. kosija valmistaa neidolle olkisen nuken joka käydään kiinnittämässä yöllä neidon talon oveen (jos kiinnostunut palautetaan kosijan talolle, nukkea kuljetetaan talojen välillä häihin asti).

4. kosija tuo neidolle marjoja ja värikkäitä nauhoja jotka neito kiinnittää itseensä (muistuttavat vierailusta).

5. kosijaisiin kuuluu yhteisen puuron syöminen ja yhdessä nukkuminen ensimmäistä kertaa (muiden tietäen).

6. ylkä laittaa kosijaisissa puukkonsa neidon tyhjänä olevaan tuppeen.

7. kosija kiertää neidon talon pöydän ympäri kolmesti ja laskee pöydälle pyytämänsä vesilinnun (asetetaan niin että "näyttää elävältä").

8. kosimaan lähtevää nuorukaista kylvetetään lähdevedellä pesien ja loihtien "leppä leyhkeä, puu pehmeä, mieliks morsien, suosioksi suvun" (kylpy lämmitetään lempeillä leppäpuilla).

9. ylkä tuo kosijaisiin kirjaillun kosioliinan jonka neito antaa takaisin häissä (suostumuksen merkiksi).

10. kosinnan ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu kosioliinan antaminen neidolle (ojennetaan kahden kesken, jos ottaa liinan vastaan saavutaan uudestaan puhemiehen kanssa).

11. kosinnan toinen vaihe suoritetaan julkisesti neidon suvun edessä (neito lausuu suvulleen "kun tiesitte syöttää, tiedätte antaakin", sopimus sinetöidään vaihtamalla lahjoja ja lyömällä kättä).

12. aparat eli rukkaset annetaan ojentamalla kosioliina takaisin ja kumartamalla kosijoille sanoin "kiitos hyvä rahvas luvussa pitämäänne" (lopuksi sammutetaan tuohus ja saatetaan ylkä seurueineen ulos).

13. kosimaan saavutaan yllättäen, äänekkäästi rummuttaen ja huutaen (ylkän mukana saapuu miespuolisia sukulaisia ja sisko).

14. kosijoita tervehditään sanoin "mitä vierahat sanovat" johon vastataan "emmepä mitänä, rauhaa kaikki" jolloin kysytään "työ ettekö tiiä mitä uuempaa" mihin vastataan "emmä nii mitä" jonka jälkeen noustaan seisomaan ja lausutaan "teillä on tytär annettava, meillä poika naitettava, emmekö rupea heimokuntaa laatimaan" (kosijoiden poistuttua kutsutaan neidon suku asiaa tuumailemaan).

15. kosinnan hyväksynyttä neitoa aletaan kutsua antilaaksi.

16. kosinta hyväksytään tarttumalla ylkän ojentaman liinan tai huivin nurkkaan (kolmannella ojennuksella, ylkä, yrkä=rohkea, rohkeaja).

17. antilaan hiukset palmikoidaan kahdelle letille (toisen tavan mukaan hiuksien päälle painetaan lakki).

18. kosinnan jälkeen itketään kosijaisvirsi ja riitsitään antilaan kassa auki (kulkee kuukauden hiukset auki).

19. kosinnan merkiksi ojennetaan ylkän veistämä puuesine, vastalahjaksi annetaan neidon kirjailema huivi.

20. kosioliinoina käytetään kukkakoristeisia pellavahuiveja (ennen pellavaa nokkoskankaita). 

21. saamelaiset saapuvat neidon kodalle reellä (irgän eli kosijan mukana tulee vanhemmat ja puhemies).

22. saamelaiset tulevat kosimaan parhaissa vaatteissa, parhailla poroilla, kulkuset helkkyen.

23. saamelaiseen kosintaan kuuluu neidon kodan ympäri ajaminen kolmesti (jos tulee kurkistamaan hyvä enne), keittosijan pyytäminen neidon vanhemmilta ("on tässä vieraat ennenkin saaneet keittää"), molemminpuolinen kestittäminen kodassa, suulliset tiedustelut ("tämä nuorukainen tahtoisi neitaa akakseen", "se on oikein meidän mieleen"), lahjojen jakaminen neidon perheelle (irgän valmistama ja koristelema vyö, sormuksia, solkia, helmiä, huiveja) ja parin ajoporojen vaihtaminen.

24. neidot keräävät kosijoille punaisia marjoja (toisen tiedon mukaan marjoista valmistetaan erityistä hilloa).

25. setukaiset kosivat kahden kesken metsässä (jos suhde halutaan julkistaa saapuu kosija myöhemmin neidon talolle).

26. setukaisten kosintaan kuuluu neidon talolle matkaaminen, juomaleilin laskeminen tuvan pöydälle (lupa laskemiseen äidiltä, äidinäidiltä ja neidolta), huivin ojentaminen neidolle, vastalahjan sitominen juomaleiliin, kosijan talolle palaaminen, vastalahjan vieminen kosijan äidille, neidon talolle palaaminen 7 päivän päästä (mukana kosijan sukulaisia), hääleivän asettaminen pöydälle (asettajana neidon äiti), neidon tuominen kosijoiden eteen, lahjojen vaihtaminen, neulakorun eli syänkorun ojentaminen neidolle (ojentajana kosijan äiti), kenkien ojentaminen neidon äidille, vieraiden kestittäminen, parin ohjaaminen nukkumaan ja kosijan sukulaisten poistuminen.

27. neidon äiti tarkastaa kosijan silmät päreen valossa häitä edeltävänä iltana.

28. saamelaiset kosivat 3 vuotta minkä ajan pari asuu yhdessä (sukulaiset käyvät katsomassa paria, toisena vuonna tuodaan lahjoja, kolmantena vuonna järjestetään häät jos molemmat tyytyväisiä).

29. ylkä ojentaa kosijaisissa neidolle liinan kulman, sanoo "jos katsot vertaiseksesi niin tartu tuohon" ja vetää neidon lähelleen (voidaan tarjota kolmasti jolloin tartutaan kolmannella kerralla).

30. kosioliinoja voidaan vastaanottaa niin monta kuin on kosijoita (mieluisan kosijan liina repäistään kädestä, epämieluisan annetaan takaisin).

31. neidot kosivat keräämällä tuokkosiin punaisia marjoja ja antamalla tuokkoset mieleisille pojille sopivalla hetkellä.

32. virolaiseen kosintaan kuuluu kuulolla käyminen (nuorukaisen naispuolinen sukulainen käy neidon talolla juomaleilin kanssa), leilin vastaanottaminen, kosimaan saapuminen puhemiehen (peiuisa, isamees) kanssa (uuden kuun aikaan, kosija odottaa talon ulkopuolelle), neidon etsiminen neitojen parvesta (puettu samannäköisiksi), juomaleilin laskeminen tuvan pöydälle (peiuisa), leilistä maistaminen (neito ja vanhemmat), yhdessä ruokaileminen ja lahjojen (kosjapandid) vaihtaminen (neidolle esiliina tai puukko, äidille esiliina, sisarille huivit, isälle lakki tai piippu, veljille lakit tai kaulaliinat).

33. virolaista kosintaa seuraa kädenanti eli käenanded (sarvede viimine, kiheldus) johon kuuluu neidon talolle saapuminen (nuorukainen ja vanhemmat) juominkien, syötävien ja lahjojen kanssa ja lahjojen asettaminen neidon häävakkaan.

34. saamelaiset käyvät kosimassa syksystä sydäntalveen (häitä vietetään kevättalvella ennen kesäleiriin siirtymistä jos molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä).

35. saamelaiseen kosintaan kuuluu alustavan lahjan (huivi) antaminen, läheistä sukua olevan puhemiehen tai naisen valitseminen, alustava tiedustelu neidon kodalla, porojen vaihtaminen, parhaimpiin vaatteisiin pukeutuminen, porojen koristeleminen värikkäin helyin, neidon leiriin matkaaminen, lähestymisluvan pyytäminen kiviä kolistelemalla, kodan ympäri ajaminen kolme kertaa, kodasta kurkistaminen myöntävän vastauksen merkiksi, neidon vieminen toiseen kotaan, kotaan kurkistaminen puhemiehen tai naisen toimesta, kotaan istuutuminen, piipun sytyttäminen ja tarjoaminen neidon vanhemmille, asian esittäminen kiertoilmaisuja käyttäen, neidon vanhempien puhutteleminen arvonimin, lahjojen asettaminen porontaljalle (kuppi, kattila, lusikoita, petivaatteet, vyö, juhlapuku eli volpi), vastalahjojen antaminen ja yöpyminen.

36. saamelaiseen kosintaan kuuluu neidon suuteleminen nenällä ja suulla ja nostaminen poron selkään (kosijan toimesta).

37. saamelaiset vahvistavat kosinnan iskemällä tulta piikivellä (syttymisestä katsotaan enteitä).

38. unkarilaiseen kosintaan kuuluu yöstely, rakkauslahjojen vaihto ja julkinen kosiminen neidon vanhempien luona.

39. mordvalaiset pitävät kosinnan merkkinä neidon palmikkoriipuksen (kistjutska) viemistä (kaapataan päästä).

40. karjalaisneidot kantavat vyöllä erityistä kosimiseen käytettyä puukontuppea (valmistetaan koivuntuohesta, roikutetaan hameen kauluksessa selän takana, toisaalla ripustetaan pirtin peräseinälle).

41. karjalaismiehet kosivat jättämällä puukon neidon tyhjään tuppeen (hyväksynnän merkkinä ruokailu neidon perheen kanssa, kosinta hylätään palauttamalla puukko tai jättämällä puukko oven ulkopuolelle).

42. karjalaiset vahvistavat kosinnan lyömällä kättä kepin päällä pirtin kurkihirren alla (keppiä pitelevät neidon isä ja kosijan puhemies, vanhemman tavan mukaan sukujen vanhimmat, kädeniskun jälkeen suoritetaan lahjanvaihto eli peäraha).

43. kosijaisia kutsutaan nimin naittajaiset, kättäjäiset, kysyjäiset, tupakaiset, lujuset, antajaiset ja rahomiset.

44. saamelainen kosija kertoo "nähneensä poron, kadottaneensa sen ja seuranneensa jälkiä neidon kodalle" (vertauskuvin puhumisen tärkeydestä).

45. tietäjä valmistelee kosiojoukon voitelemalla otsat ja korvalliset umpilammesta tuodulla vedellä (aloittaen ylkästä).

46. kosimiseen käytetty kirjailtu liina sidotaan kahden kesken tai julkisesti sukulaisten edessä.

47. moksalaisten kosintaan kuuluu kosijan perheen kodinhaltijoille (kud-azyrava) ja esivanhemmille pyhitetyn mesileivän vieminen neidon talolle yöllä, leivän laskeminen talon portin pielipuulle tai pöydälle, äänekkäästi huutaminen, kosijoiden takaa-ajaminen neidon sukulaisten toimesta ja kosinnan hyväksyminen uhraamalla leivästä neidon perheen kodinhaltijoille ja esivanhemmille (uhraajana neidon isä).

48. moksalaiset hylkäävät kosinnan heittämällä kosioleivän pois. 

49. mordvalaiset sopivat kosijaisissa paikan mistä neito "ryöstetään" hääpäivänä (ryöstötavat jäljittelevät vanhempina aikoina sattuneita oikeita ryöstöjä).

50. mordvalaiset kutsuvat kosijaisia nimin odirvan simene (neidon juominen) ja parste tsijamo (kosia hyvästi).

51. mordvalaisten kosintaan kuuluu kintaat käsissä suoritettu kädenlyönti (kättelyn aikana poltetaan pärettä tai tuohta, kättely kestää palamisen ajan), tuoppien juominen (joista neidon vanhemmat ensin kieltäytyvät), esivanhempien ja kodinhaltijoiden suostumuksen pyytäminen ja kosioleivän laskeminen talon pöydälle (leivän vastaanottaminen myöntävä vastaus).

52. mordvalaisten kosiotapoihin kuuluu kahden kannoistaan yhteen sulatetun kynttilän sytyttäminen talon pyhään nurkkaan ja pitkän iän ja yhteisen elämän pyytäminen parille.

53. moksalaisten kosijaisiin valmistetaan kaksi valtavaa piirakkaa jotka paloitellaan ja syödään uusien sukulaisten kesken.

54. moksalaisten kosiminen kestää 1-2 vuotta minä aikana kosija tuo neidolle lahjoja ja kotitalonsa hunajasta valmistettua mesijuomaa.

55. marien kosintaan kuuluu neidon pyytäminen salaiseen tapaamiseen (iider ondzas), neidon talolle matkaaminen edellä kulkijan (ondzets kosse) ja kosioleivän kanssa, neidon vanhempien suostumuksen pyytäminen, leivän asetettaminen talon pöydälle, kosijan talolle palaaminen, neidon talolle palaaminen kosijan isän kanssa, neidon piiloutuminen aittaan, neidon juominen (pari seisoo keskellä tupaa neidon isän kysyessä kosijalta "rakastaenko otat" ja neidolta "mielelläsikö menet"), maljojen vaihtaminen, kodinhaltijoiden rukoileminen kosioleivät käsissä, leipien paloitteleminen, leivänpalojen heittäminen tuleen (Tulen emo), leipien syöminen, lahjojen jakaminen ja pitkän iän, lapsien, karjan ja mehiläisten pyytäminen parille Jumon-avalta.

56. marien kosiotapoihin kuuluu neidon "ryöstäminen", viestin lähettäminen neidon vanhemmille ja vanhempien "lepytteleminen" tarjoiluin ja lunnasrahoin.

57. udmurtit kutsuvat kosijaisia nimin nyl juan (neidon kysely) ja nyl inan (neidon tiedustaminen).

58. udmurtit tulevat kosimaan ylkän, ylkän vanhempien ja edellä kulkijan (az-vetlis) kanssa.

59. udmurttien kosintaan kuuluu edellä kulkijan luona majaileminen, lähestymisluvan pyytäminen neidon vanhemmilta, neidon talolle matkaaminen, neidon suostumuksen tiedusteleminen ("itse neito tietää"), sopimuksen vahvistaminen juomalla kaksi maljaa puolilleen, kaatamalla loput kolmanteen ja pyytämällä neitoa juomaan maljasta (myöntävän vastauksen merkki), yhteisen aterian nauttiminen, kosiolahjojen (vyö, huivi) jakaminen edellä kulkijan välityksellä (annetaan pyyhkimällä lahjalla kasvot sanoin "olkoon lahja suuri, olkoon lahja onnellinen") ja onnen pyytäminen yhteen meneville esivanhemmilta ja jumalilta.

60. udmurtit kutsuvat kosijoiden toista vierailua "suureksi kosinnaksi" (tilaisuudessa läsnä neidon koko suku).

61. hantit peittävät neidon kasvot kosinnan ajaksi kankaalla tai nahalla (kosijan kasvot peitetään neidon vanhempien läsnäollessa, kosija poistuu kodasta takaperin neidon perheeseen katsomatta).

62. nenetsit kosivat jättämällä neidon vanhempien kotaan ketunnahan (hyväksytään ottamalla vastaan, hylätään lähettämällä takaisin). 

63. virolaisten kosinta alkaa kuulostelusta (kuulamine) missä pojan sukuun kuuluva vanhempi nainen (kuulueit) matkaa neidon talolle (perillä rupatellaan niitä näitä, kehutaan neitoa ja tämän perhettä ja nostetaan pöydälle juomaleili, jos otetaan vastaan lähdetään kertomaan hyvät uutiset pojan perheelle).

64. virolaiset kosivat keväällä uuden kuun jälkeen (kosimaan tulee nuorukainen ja tämän vanhin sukulainen, mukaan otetaan lahjoja ja juomaleili).

65. virolaiseen kosintaan kuuluu neidon talolle matkaaminen (perillä kerrotaan oltavan "eksynyttä eläintä etsimässä"), kosijoiden ohjaaminen aittaan (minne "eläimen kerrotaan piiloutuneen"), kosinnan vahvistaminen juomalla kosijoiden tuomasta leilistä, vieraiden kestittäminen ja lahjojen vaihtaminen (neidolle liina, huivi ja puukko, koko perhe lahjotaan).

66. karjalaiseen kosintaan kuuluu parhaimpiin vaatteisiin pukeutuminen, kosiolahjojen (huiveja, koruja) kääriminen nyytteihin, kekäleiden laittaminen kenkiin, karvaiseen vyöhön vyöttäytyminen, kosimaan lähteminen istualtaan kotituleen katsoen, halon heittäminen kosijoiden perään (asennosta ennustetaan), neidon talolle matkaaminen (ensimmäisestä vastaantulijasta ennustetaan), päällysvaatteet päällä ja lakit silmillä pöytään käyminen (jos suopea vastaanotto riisutaan vaatteet), talonväen tervehtiminen sanoin "terve täh taloh, nyt elgeä pangoa pahaks, elgeägä viegeä vihaks, hyvät isännät ja hyvät emännät, ennen käymmö muiksi vierahiks, nyt lähimmö sulhasiks", tervehdykseen vastaaminen sanoin "ei hyväss vigoa, jagsoika, jagsoika hyvät vieraat", aikeista ilmoittaminen sanoin "olemme etsineet lintua, mill ei siipiä eikä häntää", ilmoitukseen vastaaminen sanoin "ettei ainakaan pirtissä ollut jollei ulkona jossain", pirtistä poistuminen, pihapiirin kiertäminen, neidon piilopaikkaan saapuminen, sarvekkaan eläimen tiedusteleminen ("semmoista elävää millä sarvet ympäri pään"), piilostaan saapuvan neidon osoittaminen ja lahjojen ojentaminen neidolle.

67. kosiotapoihin kuuluu lahjojen laskeminen neidon talon pöydälle ja korjaaminen pöydältä kankaan tai esineen avulla (pyyhkäistään helmaan, vältellään lahjoihin koskemista).

68. kosiolahjat lasketaan pöydässä istuvan neidon helmaan, käteen, vasemmalle povelle tai kaula-aukkoon (kosinnan uskotaan olevan sitova jos lahjat saadaan paljasta ihoa vasten, "tarttui mieheen").

69. kosinta hyväksytään pitämällä lahjat pöydällä, helmassa, kädessä tai povessa (jos kosija ei miellytä avataan hameen hakaset ja annetaan lahjojen pudota lattialle).

70. vastaanotetut kosiolahjat asetetaan vakkaan, koriin tai pehmeälle kankaiselle alustalle.

71. kosiotapoihin kuuluu kättäjäiset eli kosijan ja neidon käsien yhteen laittaminen, käsien erottaminen vanhempien toimesta, erityisten sulhaspiirakoiden leipominen, aterian valmistaminen kosijoiden tuomista aineksista, kalan, voin ja leivän kantaminen pöytään (neidon äiti), yhdessä ruokaileminen, kosijoiden poistuminen ja kosijoiden kutsuminen susiksi ("meillä käy viime yönnä susii").

72. unkarilaiset etsivät kosiessaan "kyyhkystä", virolaiset "lintua" eli "hanhea" (mieluisilta kosijoilta kysytään "minkä värinen lintu" ja annetaan lupa etsiä, epämieluisille vastataan "ettei tiedetä linnusta").

73. kosinta voidaan hyväksyä etukäteen asettamalla vastalahjoiksi tarkoitetut esineet talon pöydälle.

74. neidon tulee pysyä kosinnan aikana eleettömänä tai käsitöihinsä keskittyneenä.

75. kosiolahjoiksi annetaan sukkia, lapasia ja paitoja (kosijan äidille esiliina).

76. kosinnassa käytettyyn juomaleiliin kiinnitetään värikkäitä nauhoja.

77. kosiolahjoiksi annetaan värikkäitä huiveja, rintasolkia, saaleja, kaulakoruja, korvakoruja, pellavakankaita, punaisia hameita, vihreitä liivejä, vöitä, kaulaketjuja, sormuksia, rintaneuloja, pääliinoja, lusikoita, neuloja ja kenkiä.

78. kosiolahjoja kuljetetaan liinassa, nyytissä tai vakassa (lahjojen tulee olla itse valmistettuja, lahjoihin kirjaillaan tai veistetään viestejä jotka vain mielitietty voi ymmärtää). 

79. kosijaisia kutsutaan nimin kosiot, kuuliaiset, kysyjäiset, naittaiset, merkkijäiset, liitot ja kättäjäiset.

80. kosintaa seuraava lahjanvaihto suoritetaan pirtin sillan eli lattian liitoksella paikassa missä ovipuolen ja peräosan lattialankkujen päät kohtaavat ("alla kuulun kurkihirren"). 

81. kosintaa seuraavaan lahjanvaihtoon kuuluu "sopivan paikan" etsiminen lattialta, paikalle astuminen, korennon eli kepin päihin tarttuminen, parin asettuminen korennon vastakkaisille puolille, korennon nostaminen parin vyötäisten tasalle, rintasoljen ojentaminen korennon yläpuolelta kosijan toimesta (vasemmalla kädellä), sukkien ojentaminen korennon alapuolelta neidon toimesta (oikealla kädellä), lahjojen piilottaminen kilpaa, korennon tai köyden yli hyppiminen tasajalkaa ja sukujen välinen korennonveto.

82. kosiotapoihin kuuluu lattiapuiden liitokselle astuminen, käsistä tarttuminen ja liitoksen kohdalla suoritettu tervehtiminen (toisen tiedon mukaan kositaan pirtin poikki kulkevan ovensuuorren kohdalla).

83. karjalaiset kosijat kertovat "ajaneensa ilvestä jonka jäljet johtivat talolle" (jos mieluisia annetaan etsiä piiloon mennyttä neitoa, epämieluisille kerrotaan jälkien johtavan metsään).

84. kosijat ilmoittavat aikeistaan sanoin "olis aikomusta juua karhun vakkoja tässä talossa" (jos mieluisia toivotetaan peremmälle sanoin "ol lämmintä laesta lattiaan ja pitkällen soapi mennä mihin haluuvat").

85. kosijat kertovat olevansa "outoa eläintä" tai "kotkaa" ajamassa.

86. poroa kosiolahjaksi annettaessa matkitaan eläimen ääntä (jonka muut läsnäolijat toistavat).

87. kosiolahjoja annettaessa muistetaan perheiden kodinhaltijoita (saavat yhtä paljon lahjoja kuin muutkin perheenjäsenet).

88. virolaiset nuoret tutustuvat ja kosivat marjoja ja pähkinöitä kerätessään (oma rauha).

89. vatjalaisten kosintaan kuuluu kosijan puhemiehen (vahennika) matkaaminen neidon talolle ("omenapuuta ostamaan"), sukulaisten kutsuminen, kynttilöiden sytyttäminen esivanhempien nurkkaan, kosioliinan esiin ottaminen, levittäminen ja ojentaminen kosijalle (neidon vanhemmat), vastalahjan antaminen, kosijan ja neidon äidin huulten pyyhkiminen liinalla, maljojen juominen, kosijan sukulaisuuden tunnustaminen, kosijan karkottaminen talosta (nuorten neitojen toimesta), uuninsuun kolisteleminen kepein, neitojen laulu, kylän läpi kulkeminen neitojen kulkueessa (rinta rinnan), sukulaisten hyvästeleminen ja vieraiden poistuminen neidon talosta (kosija jää yöksi).

90. komien kosintaan kuuluu neidon huivin sieppaaminen (odotetaan käyvän hakemassa huivin takaisin, suostumuksen merkki jos ei hae).

91. obinugrilaiset kilpailevat neitojen suosiosta porojen määrällä (kosio ja häälahjoiksi annetaan kymmeniä poroja).

92. kolttasaamelaisten kosintaan kuuluu neidon kodalle matkaaminen, veden keittäminen kodassa, lämpimän juotavan tarjoaminen neidon vanhemmille, aikeista kertominen (aluksi kierrellen), neidon vastauksen odottaminen (vastaa kielteisesti tai kielteisesti ja myönteisesti), kosijan veistämän puukupin ojentaminen, kupin vastaanottaminen ja kupista juominen. 

93. saamelaiset kutsuvat kosintaa naaraskarhun pyynniksi (nobdza pivdon).

94. saamelaiseen kosintaan kuuluu kosijan reessä istuminen ("hyväksi onneksi"), matkaan lähteminen, matkasta ennustaminen (jos vastoinkäymisiä käännytään takaisin), neidon kodalle saapuminen, reessä odottaminen kunnes tervehditään, kodan ympäri ajaminen, kodan oviaukosta kurkistaminen (neito), kosijan ajokkaan päästäminen valjaista (jos ei tulla päästämään lähdetään takaisin), kotaan käyminen, neidon ja neidon perheen tervehtiminen (tervehdykseen vastaaminen hyvä enne), juotavan tarjoaminen (vastaan ottaminen hyvä enne), kankaisiin käärittyjen lahjojen jakaminen, kosinnan vahvistaminen tulen yli kättelemällä (toisen tavan mukaan lyödään tulta tuluksilla, "jotta yhtyessään syntyisi lapsia kipinöiden tavoin"), porojen vaihtaminen (toisaalla puukkojen), neidon vanhempien kanssa neuvotteleminen, nuorten kahdenkeskinen kävelyretki (käsi kädessä palaaminen hyvä enne), yhdessä ruokaileminen (pari istuu sylikkäin) ja yhdessä nukkuminen ("päät yhdessä kuin sammakoilla").

95. saamelaisilla on hyväksyttyä elää yhdessä ilman kosintaa (tällöin miestä kutsutaan hirvaaksi ja naista vaatimeksi, "porojen tapa").

96. innokasta kosijaa verrataan soitimella olevaan ukkometsoon (saamen kihkah).

97. saamelaiset kutsuvat kosijan puhemiestä kosiosarveksi (koass-tsoarv), puhenaista suonenpunojaksi (suonn-pönni), morsianta lintuseksi (loddadz), nuorikkoa uudeksi vaimoksi (udd-kava) ja miestä uudeksi mieheksi (udd-almai).

98. kosijaisia kutsutaan nimin kiett-valdemkoatt ja vuoddmastam-peiv.

99. kolttasaamelaisten kosintaan kuuluu kosinnan pitkittäminen (vierailut ja vastavierailut), vertauskuvin puhuminen (pyydetään "suojaa rajuilmalta"), kosijoiden koetteleminen (ajetaan kodasta, "kaatuilevat" lumessa, päästetään takaisin sisään kolmannella yrittämällä), meluaminen, kodan ympäri ajaminen, tulen laittaminen, ruuan valmistaminen neidon perheelle, neidon ja kosijan saattaminen ahkioihin, parin ajokkaiden taluttaminen rinnakkain, käsikynkkää käveleminen, neidon poron sitominen kosijan poron perään, yhdessä ajaminen, kodalle palaaminen, neidon sukulaisten puhutteleminen (vastaavat "minne pää, sinne pyrstökin"), neidon asettuminen kodan lattialle (peitetään huivilla), neidon "herätteleminen", neidon lahjominen (huivi, kintaat, hamekangas, helmiä), neidon "sieppaaminen" kodasta, ruokien ja juomien kierrättäminen tulen ympäri, yhdessä ruokaileminen, parin istuminen huiviin peiteltynä kodan oven viereisessä nurkassa (toisen tavan mukaan erillisessä naimakodassa, naim-kuahtt), neidon "karkaaminen" kodasta, neidon "jäljittäminen", karanneen neidon istuttaminen ahkioon ja terveyden todistaminen (näytetään käsiä vanhempien kainaloiden välistä).

100. inkeriläisneidot pukeutuvat värikkäisiin hiusnauhoihin ja keltaisin helmin koristeltuihin myssyihin kosijoita toivoessaan ("pesen pääni päivän tullen, sininauhoilla sitelen, punanauhoilla punelen").

101. inkeriläiseen kosintaan kuuluu neidon talolle matkaaminen, neidon piiloutuminen ("yheksän lukon taakse, takalukko kymmenettä"), neidon pukeminen parhaimpiin vaatteisiin, valmisteluista ilmoittaminen ("päivä on noussut"), neidon ja ystävättärien palaaminen taloon, kosijoiden tuoman huivin sujauttaminen neidon paidan alle, helmaan, käsivarrelle tai rinnalle laitettujen käsien päälle (huivista voidaan ensin kieltäytyä), vastalahjojen antaminen (neidon oma huivi), kosijoiden poistuminen, neidon ympärille kerääntyminen ja neidon "hosuminen" ystävättärien toimesta.

102. inkerikoiden kosintaan kuuluu kosinnan vahvistaminen kättä lyömällä (välissä turkin palanen), parin onnen ennustaminen (kosijan syömien suullisten määrästä), kosijan paikalle istuminen paljain takamuksin (naimaonni), kosijoiden poistuminen, vastavierailulle lähteminen, saapumisjärjestyksestä ennustaminen (neito olallisten edellä hyvä enne), kosiolahjojen tarjoaminen takaisin, lahjojen antaminen uudestaan (huivi käsivarrelle, koru paidan alle), "revenneen" kosiohuivin nostaminen uunin päälle ja huivin "paikkaaminen" uudestaan antamalla tai uusia lahjoja antamalla.

103. kosiolahjat toivotaan otettavan vastaan kerralla (kutsutaan "hyviksi ilmoiksi", hyvä enne).

104. inkeriläistä kosintaa ohjaa "korentoämmä" eli suvun naimatavat tunteva vanha nainen (ohjaa menoja lyömällä keppiä lattiaan).

105. inkeriläiseen kosintaan kuuluu lahjan antaminen kotitulelle ja tulenhaltijalle (Tulen emä).

106. vatjalaiset kosijat tömistelevät saapuessaan maata ja pirtin lattiaa.

107. saamelaiset kutsuvat rukkasten antamista vasannahkojen (galbbe-nahkiid) antamiseksi, neidolle lahjoitettuja poroja nimellä miedustit ja kosijaa nimellä irgi.

108. tverin-karjalaiseen kosintaan kuuluu kosijan sukulaisten (suatot) suorittama alustava vierailu, kosijan talolle palaaminen, kosijan pukeminen tummiin kintaisiin ja turkkiin (karhuksi), toiselle vierailulle lähteminen, kosijan istuttaminen neitoa vastapäätä, toistensa katseleminen (katsojaize), kosijoiden poistuminen ja kolmannelle vierailulle saapuminen (kosinnan vahvistava kädenisku).

109. vienankarjalaiseen kosintaan kuuluu neidon talolle matkaaminen, neidon halaaminen ja letistä vetäminen (kosijoiden mukana tulevan vanhan akan toimesta), pirttiin astuminen sanoin "terveh tänne, läksimä sukuo suurentamah", neidon suvun kanssa neuvotteleminen, suostumuksen ilmaiseminen jättämällä tuohus palamaan ja sanomalla "tiesijä syötteä, tiijätte i antoa", käden lyöminen (kosijan ja neidon veli) ja käsien erottaminen neidon isän toimesta ("hyö ei niitä käsieh oteta pois ennenkun tullah ta erotetah").

110. vienankarjalainen neito kieltäytyy kosinnasta sanomalla "kiitos hyvä rahvas luvussa pitämöänä", puhaltamalla tuohuksen sammuksiin, heittämällä kintaat patsaan nenään ja poistumalla aittaan ("ettei menetä lempeään").

111. savolaiset käärivät kosiolahjat (sormus ja solki) palttinaiseen nenäliinaan jonka kosijan puhenainen yrittää sujauttaa neidon paidan sisään (mieluisan kosijan liina jätetään poveen, epämieluisan annetaan pudota lattialle).

112. marit hyväksyvät kosinnan asettamalla pirtin pöydälle limpun ja tarjoamalla leivästä kosijoille.

113. samojedit lähtevät kosimaan nuorukaisen ollessa 25-vuotias (matkaa suunnitellessa mietitään missä syntyi tyttölapsia 25 vuotta sitten). 

114. samojedien kosintaan kuuluu ensimmäiselle matkalle lähteminen (kosijan vanhemmat lahjojen kanssa, viivytään 7 päivää), neidon perheen kanssa neuvotteleminen, revonnahan lahjoittaminen, kosijan leiriin palaaminen, toiselle matkalle lähteminen (kosijan sukulaiset, viivytään 7 päivää), neidon kodan ympäri ajaminen kuudesti, kiertoilmaisuin puhuminen, neidon piilottaminen kosijoiden rekeen, neidon "katoamisen" ihmetteleminen, neidon kodan ympäri ajaminen kuudesti (iloisia huutoja huutaen), paluumatkalle lähteminen, kosijan kodan ympäri ajaminen kuudesti (iloisia huutoja huutaen), neidon "löytäminen" reestä, pitojen järjestäminen (löytyneen neidon kunniaksi), yhdessä ruokaileminen ja makuulle käyminen (neito nukkuu selkä poikaan päin).

115. karjalaisiin kosiotapoihin kuuluu neidon talolla käyminen, neidon tarkkaileminen (pyydetään tuomaan vettä), kintaan jättäminen talon orrelle ("älkeä näitä poltteat, myö vielä tulemma"), nuorten väliset keskustelut ("menkeä tsuhuttakkoa tyttö ta poika keskenänne"), kosinnan hyväksyminen julistamalla äänekkäästi "mie mänen" ja sytyttämällä talon pyhään nurkkaan kaksi kynttilää, käen iskeminen (sulhasen puhemies ja neidon isä, takin vasemman liepeen läpi) ja kosiolahjojen vaihtaminen (vaihdetaan parin puolesta).

116. kolttasaamelaisten kevättalviseen kosintaan (kehtsad) kuuluu alustava tiedustelu kosijan puhenaisen (suon-ponne, suonenpunoja) toimesta, kosijan kodalle palaaminen, kosijan (vuoddam) suorittamat valmistelut, neidon (kaavsaz) suorittamat valmistelut (valmistaa kosijalle lapasparin), terveyden todistaminen (näytetään paljaita käsiä vanhempien kainaloiden alta kysyen "lii tierven" johon vastataan "tierven lii"), käsien laittaminen yhteen ja parin saattaminen omaan kotaan (viettävät lopun ajan kahdestaan muiden juhliessa).

117. saamelaiset kutsuvat kosinnan ja häiden viettoon käytettyä kotaa naimakodaksi (najm-kuatti).

118. udmurtit ilmoittavat kosinnan tuloksesta pöytäliinan värillä (myönteisen vastauksen merkiksi valkoinen liina).

119. obinugrilaiset sitovat yhteen "seitsemän hyvää eläintä" (poroa) kosintaonnen parantamiseksi.

120. "otettiin sinun omasi, kolmin vuosin kosiottusi", "viisin vuosin kosjottuuse" (karjalaisia kosioaikoja).

121. "laski ukko uutta lunta, maahan hienoa vitiä, jo on sulho suorinnut, maan valio vaatinnut, ajoa karettelevi, piiähän pohjolahan" (kosimaan lähdetään ensilumien jälkeen).

122. "tules neiti korjahani, niin lasete laipeihe, neiti varsin vastoauve, konna tulkoh korjahasi, mana matkalan rekehe" (röyhkeästä tai epätoivotusta kosinnasta voidaan kieltäytyä suorin sanoin).

123. "konsapa meilä kosjat tullah, konsa armahat ativot, pyhänäkö vai suovattana, suovattana kosjat tullah, kunneppa sitä moate pannah, ukon uuteh aittah" (kosijoita majoitetaan aittoihin).

124. "jotta on seätty, jott on keätty, jott on koissani luvattu, jott on toitsi toivotettu" (keätty=kätelty, toitsi toivotettu=kutsuttu toiselle vierailulle, kosintaa vahvistavia toimia).

125. "on kukko kuihuttoassa, mesimarja moanittoassa, omenaini ottoassa, vain on susi syöttöässä, karhu katsellessa, piru piellessä" (kosioajan tarkoituksesta, ihmisten käytös muuttuu ajan myötä). 

 

126. "kun ei ole tännempänä, niin tulkoo tuonnempoo, tulkah venehellä vettä, telikällä tietä myöten, suksella mäkie myöten, kuuluu suolta ruosan roimeh, rannasta rejen ratsina, tuloo sulhaset suvesta, kosjoväki koillisesta" (kosijoiden saapuminen).

127. kosimaan lähdettäessä otetaan tuhkaa kotitalon hiilloksesta, laitetaan tuhka kosijan vasempaan kintaaseen, matkataan neidon talolle, ripotellaan tuhka lattialle salaa ja loihditaan "tulena siämes tulkoh, säkeninä siämes säihkyöh" (siäm=sydän).

128. "nouses veestä, Veen emäntä, rapakosta, rautahammas, helma hieno, hettiestä, kupla kultani kuvaos, nuoren miehen miehuoksi, väeks on vähän urohon, nuoren miehen miehuoksi" (kosijan tueksi kutsutaan Veen-emoa).

129. "kolmin vuozin kozottuos, nellin vuozin neuvottuos, viizin vuozin vihjattuos, kaksin vuozin katsottuos" (kosimisen kestosta).

130. "jogo rupiet Anni tytär tulemahko, engö tule, engö ole, minä lähten tedroksi lendoh, sinä jos lähtet tedroksi lendoh, minä lähten haukaksi händäh, minä lähten suurel merel, suureksi jorshsiksi pagenemah, minä hauvikse händäh" (kosiosanat vertauskuvallista vuoropuhelua).

131. "jo oli säätty, jo oli käätty, jo oli varsi varustettu, jo oli toitsi toivotettu, jo oli piennä tuuvitettu" (kosinnan hyväksyminen).

132. mansit hakevat puolison vastakkaisesta heimosta eli alkusuvusta (samaan toteemiin kuuluvien kanssa naiminen kiellettyä).

133. mansien kosintaan kuuluu välikäsien kautta suoritetut tiedustelut, tapaamiset, kosiomatkat, neidon perheen lahjominen ja kosinta.

134. inkeriläiset syövät kosinnan kunniaksi liittopiiraat joiden uskotaan vahvistavan liittoa (liittää=tarttua kiinni, yhtyä).

135. "tuo konsti kojolan poika, vuoli vuojen listehiä, kuukauen teki rekiä, lähteäkseen kosiin koriata Markettaa" (kosintaan valmistaudutaan rakentamalla rekeä).

136. "yhä ylkiä tulee, suvikauet sulhasia, käyvät kaarten kartanolla, kotiain kiertellen" (kodan ympäri ajaminen jatkui myöhemmässä hääperinteessä talon ympäri ajamisella).

137. "enne entiset eläjät, vennehell käy vettä myöte, suksill salloo myöte, hirviloill käy hirvitellen, karhuloill käy karhotellen, ei niin ku nyt nykyiset miehet käy pitkin kylän kattuu, neijon vartta vartioija, neijon koipii ne kolloot" (vieraaseen kyläkulttuuriin siirtymisen vaikutuksista).

138. "etsin mä neittä vellollein, kumppania kullallein, löysin mä neion niemen päästä, hienohelman heinikosta" (sisarukset toimivat välittäjinä).

139. "ei kilvon kosiissa käyä, kolmin käyään kosissa, nelin neittä pyytämässä" (kilpailemista vältellään).

140. "viikon soitin sarviani, kauan kaunotorviani, tul on ylkä vastahan" (kosijoita kutsutaan pillein ja torvin).

141. "anto se miulle aika kaulan, huivin viien hunnun verran, esiliinan ensinkiin, pani palmikon punasen, anto helmetkin heliät, se on mies mielehinen" (kosiolahjoja).

142. "käy miun neito korjohein, rekehein tekemähein, panemilleni pajuille, liittämilleni liistehille" (kosija pyytää neitoa valmistamaansa rekeen).

143. "sep on muoti meijä muassa, naiset ottuavat omansa, valitsuovat valkiuase, punaposke puolelliese, vereväise vierelliese", "kas on tuokin kaunis nähtä, kui neijot kosissa käyvvät, miestä nuorta noutamassa, etähällä etsimässä" (neitojen tekemistä kosiomatkoista).

144. "tyttö on tupel tult, naimavarrel valunt, ken tyttöö tuntoo, se tuppee tunkoo", "ken tahtoo tätä tyttöö, tupatko tuoho tuppee, tää tyttö on tupelle tullut", "täs o tyttö tupelle tullut, naisen varrelle valunut, ken tahtuoo ni tampatkuoo" (neidon pitkällä lappavyöllä roikkuva puukontuppi johon kosijat voivat sovitella puukkojaan).

145. "sie nuorin kosiomiesi, se hattu, joka sinulla, sitä ei kanna kaikki miehet, ei pojista puoletkana" (kosijan miehuutta vaativa päähine).

146. "varrai tulit poimimua, vast on puolat puolkypset, vast on lillukat lehel" (sanotaan liian nuorta neitoa kosimaan tulleelle).

147. selkuppien kosiotapoihin kuuluu leikki jossa neito heittää lettinsä (panis) pojalle, vetää tämän luokseen ja "ottaa itselleen" (lettejä yhdistetään lempeen, "kietoutua yhteen").

148. selkup-neito vastaa kosintaan kielteisesti istumalla majan suuaukolla (estäen pääsyn sisään) ja myönteisesti päästämällä nuorukaisen viereensä (vierekkäin istuminen kosinnan vahvistajana).

149. enetsien kosintaan kuuluu kosijan puhemiehen esittämä laulu ja laulun säestäminen shamaanin toimesta (helisyttää rumpukeppiään).

150. saamelaismies lähtee kosimaan ensimmäisen villiporon kaadettuaan (vastaa suomalaisten hirven kiinni hiihtämistä).

151. saamelaisten kosintaan (1-2v.) kuuluu neidon perheen luona vieraileminen ("mitä paremmin neitoa pidetään, sen parempi tästä tulee"), kosijan metsästys ja poronkäsittelytaitojen todistaminen, kosinnan hyväksyminen, asian ilmoittaminen sukulaisille ja lahjojen antaminen (poroja, makuusija, turkisvaatteita, astioita).

152. "kosijoiset ol ne ku alkuperäsis häähommiss oltih" (kosijaiset häitä vanhempi ja aidompi tapahtuma).

153. "kolmek kertaa velim patukasta ja kun ei sillon silmilles sylkeny nin arvasin ottaa vaimoksi" (kosiotapoja).

154. "se on siinä arveluksen alla ottaasko miehen vai ei" (kosioajan tarkoituksesta).

155. "arkena avijo katso, kosi tyttö työn teosta" (ahkeruus arvostettuja hyveitä).

156. "jolla on aittaan asiaa sillä on pattaan panemista" (kosijoihin kohdistuvista odotuksista).

 

1. ylkää ja neitoa kylvetetään häitä edeltävänä iltana (ylkää neidon vastalla ja neitoa ylkän).

2. häitä edeltävänä iltana vietetään neitosia eli neidon iltaa (niidizeht).

3. neidoniltaa vietetään kylpien ja neidon hiuksia laittaen (hiukset pestään, kammataan, letitetään ja kiedotaan huivin alle).

4. häitä edeltäviin tapoihin kuuluu neidon luokse kokoontuminen, vaatteiden ompeleminen, leikkien leikkiminen ja tarinoiden kertominen.

5. neidon iltaan kuuluu pienien kellojen kiinnittäminen neidon letteihin ja vyöhön.

6. "oi emoni kantajani, heitämmä lapsuus lautsan päähän, huimuus hurstin helman alle, pennusaika penkin päähän" (neidonkylpyyn jätetään lapselliset tavat).

7. neidon isä valmistaa hääreen kosinnan ja häiden välisenä aikana (valmistaminen voidaan aloittaa jo tytön ollessa pieni).

8. neidon hiusten laittamista kutsutaan päänpanijaisiksi ja sukijaisiksi.

9. häitä edeltävänä päivänä lauletaan neidon lauluja, tanssitaan, vihelletään ja soitetaan huiluja ("viheltämisen päivä").

10. häitä edeltävän yön tapoihin kuuluu neidon polvistuminen maahan levitetyn liinan tai vastan päälle ja ilman suunnille, päivälle, kuulle, tähdille ja vanhemmille kumartaminen.

11. neito luovuttaa neidonvaltansa eli viehätysvoimansa nuoremmalle sisarelleen, serkulleen tai ystävättärelleen ennen häihin lähtöä (liitetään hiusten ja nauhojen avulla sormukseen tai huiviin).

12. hääitkuja itketään kosijaisista häihin asti (itkut ilmaisevat elämänmuutoksesta aiheutuvaa kaihoa ja ikävää, itkeminen suoritetaan yöaikaan korkealla äänellä, "miä kysyn sinnua kylvettäjäiseen, i sylvähä nyt miä syvämee i miä syvänhalukas, ja asetteleha miä alle rintojen").

13. neidoniltaan eli neitoziin osallistuu neidon naispuolisia sukulaisia ja ystävättäriä (tapahtuma kestää auringonlaskusta nousuun).

14. neidoniltaan kuuluu saunan lämmittäminen, vastojen hauduttaminen, saunan siveleminen hunajalla, neidon tuominen saunalle (neidon vaatteissa ja leteissä), neidon nouseminen kiukaan korvalle, lapsuuden muisteleminen, neidon kylvettäminen korvallisten (morsiusneidot) toimesta, neidon pukeminen häävaatteisiin, neidon hiusten vapauttaminen ja laittaminen naisen leteille, neidon saattaminen saunasta ja päivän kolmelle suunnalle kumartaminen.

15. neidonillan tapoihin kuuluu neidon kengittäminen onnen kengillä (kengät valmistaa ja nauhoittaa neidon veli, epämukavilta tuntuvia pidetään huonona enteenä, kenkiä soviteltaessa itketään "kengitteletkö onnen kengät onnettomalle itselleni, vai kengitteletkö itkukengät ikäisenonnettomalle itselleni").

16. häitä edeltäviin tapoihin kuuluu enneleivän leipominen (kypsyydestä ennustetaan, raaka=kyyneleitä, kypsä=iloa).

17. vanhempansa menettäneet käyvät kutsumassa vanhempiensa henget häihin (häihin osallistuu suvun tämän ja tuonilmaiset jäsenet).

18. neidonillan tapoihin kuuluu neidon pään voiteleminen voilla, hunajalla ja oluella (voitelijoina korvot eli korvoikultaset).

19. neidon kylvettämiseen käytetyt vastat tehdään kuivalta kangasmaalta (kuivaa eli kyyneletöntä elämää). 

20. häihin lähdettäessä ei katsota taaksepäin tai jätetä hyvästejä.

21. neidon lemmen, viehätysvoiman ja naimaonnen uskotaan olevan huipussaan neidonillan aikana (nuoremmat neidot saapuvat iltaan toivoen osan lemmestä tarttuvan heihin).

22. häitä edeltäviin tapoihin kuuluu sukulaistaloissa kiertäminen, häihin kutsuminen ja hääavun kerääminen.

23. neidonillan tapoihin kuuluu saunan lämmittäminen märillä tai lahoilla puilla, neidon kylvettäminen, neidon hiusten laittaminen, nauhojen sitominen neidon hiuksiin (ystävättärien ja miehen lahjoittamia) ja neidon pukeminen häävaatteisiin.

24. neito luovuttaa otsalla pitämänsä kangasnauhan (peärihma) tai huivin (ottsipaikka) naimattomalle sukulaiselleen tai ystävättärelleen (naimaonni).

25. neidot pitävät hiuksia pitkillä palmikoilla joiden päihin punotaan pauloja, rahoja ja helmiä.

26. setukaisten tapoihin kuuluu häihin kutsumassa käyminen leivän kanssa, neidon vierellä kulkeminen (sukulaistytöt), neidon auttaminen lahjojen teossa (valmistetaan leikkien ja laulaen), neidon ja ystävättärien pukeminen kukkaisvaatteisiin, neidon hiusten sukiminen ja sitominen sinisellä ja kultaisella nauhalla (emo), huivin ja punaisen lakin asettaminen neidon päähän (kaulaan toinen huivi), miehen lahjoittaman neulan laittaminen neidon rintaan, neidon pukeminen, suvun haudoilla käyminen, esiäitien henkien kutsuminen itkuin (uskotaan saapuvan perhosten ja lintujen hahmossa), veden äärellä käyminen (peseydytään, tervehditään Veen emoa) ja kylän läpi käveleminen iloisesti laulaen näyttävässä neitojen rivissä.

27. karjalainen neito kylvetetään ja pestään huolellisesti lemmentaikoja tehden ("stobi ukko suvattsis, da akku ukkuo, stobi hyvin elettäis", kylvettäjänä toimii itkettäjä-akka eli itettäjä).

28. kosinnan ja häiden välistä aikaa kutsutaan "keän alla oloksi".

29. kosinnan hyväksyneen neidon palmikko puretaan hajalle ja hiukset peitetään huivilla eli ujoilla (ujoin päällimmäinen takakulma käännetään eteen niin että peittää osan kasvoista).

30. neitojen pitämiä huiveiksi taiteltuja kolmikulmaisia liinoja kutsutaan ottsipaikoiksi (ottsipaikkoja edelsivät peärihmat eli punaisella langalla koristellut nauhat, peärihmoja helmin koristellut verkanauhat).

31. häitä edeltävää kylvetystä kutsutaan antilaskylyksi, impikylyksi ja neizkylyksi (järjestetään häitä edeltävänä iltana).

32. neizkylyn tapoihin kuuluu luvan pyytäminen kylyn lämmittämiseen, neidon kutsuminen kylpemään, vastan pyytäminen neidon vanhemmilta, saunalle saapuminen, neidon kylvettäminen, kylyn kiittäminen ("satoina savupatsahina soavehen hyväseni soarukylyöt soarnan ylekkäh, tuhansina tulikypenyisinä tuuvehen hyväsen tunnon myöhäset iltakylyset tunnon ylekkäh"), neidon saattaminen pirttiin (veli), pölkyn asettaminen tulen viereen, sukan tuominen, neidon hiusten sukiminen pölkyn päällä, veden hakeminen (virrattomasta paikasta), veden kaataminen (veli), neidon kasvojen peseminen, pyyheliinan ojentaminen neidolle ja tuohusten sytyttäminen.

33. saunassa suoritettuihin valmisteluihin kuuluu kynttilän sytyttäminen, neidon palmikon purkaminen (veli), sukan tuominen saunaan ja neidon hiusten eli nimysten sukiminen (sukijoina ystävättäret, irtoavien hiusten toivotaan "lentävän kauas"). 

34. neidonkyly lämmitetään "puilla tuulen tuittamilla, ukon ilman särkemillä, veen tuomilla haoilla" (toisen tavan mukaan leppä tai lehmuspuilla, puihin ei kosketa teräasein).

35. neidonkylyyn tarvittava vesi otetaan taivaalta (sadevesi), lähteestä, meren takaa (suuri järvi) tai kultaisesta kaivosta.

36. neizkylyn vastat taitellaan kuivalla ilmalla koivujen keskimmäisistä oksista (vastojen sisään lempeitä lepänoksia).

37. neizkylyn jälkeisiin tapoihin kuuluu neidon taluttaminen saunasta (takaperin pää peitettynä), neljälle suunnalle kumartaminen, turkin päälle lankeaminen, turkkiin kääriminen ja neidon kantaminen pirttiin.

38. kosinnan jälkeistä aikaa kutsutaan toivikkiajaksi, tulevaa morsianta toivikiksi.

39. toivikkiajan tapoihin kuuluu neidon luona käyminen, neidon äidin lahjominen ("äiti armas kantajainen, valikoitu vaalijainen, hyvän laadit lapsukaisen, punaposki puolukkaisen, jota kosi sorjat sulhot, nuoret miehet noudatteli"), neidon talon kynnyksen koputtaminen kepillä, molemminpuoliset tervehdykset ("onko sulhanen rikas rahoiltaan vai kepiä kengiltään", "kuningas rikas rahoiltaan, susi kepiä kengiltään"), neidon esiin tuominen, neidon ja sulhasen asettuminen kepin vastakkaisille puolille, lahjojen (rintasolki, kirjavat sukat) vaihtaminen oikealla kädellä (sulhanen kepin ylitse, neito alitse), lahjojen piilottaminen kilpaa, ruokaileminen, olkien levittäminen ja yöpyminen.

40. neidon palmikon pää aukaistaan kosinnan jälkeen (toisaalla hiukset aukaistaan kokonaan ja pidetään auki häihin asti).

41. virolaiset käyttävät häitä edeltävän ajan lahjojen valmistamiseen (lahjat laitetaan pruudikottiin eli morsiussäkkiin, köyhemmissä taloissa kerätään morsiuspua, keräämässä käyvät neito ja eestkäibija).

42. neidonkylyn tapoihin kuuluu saunan kiertäminen kolmasti soihdut käsissä.

43. marit kutsuvat neitojen helmi ja rahakoristeista päähinettä takijaksi.

44. marineidot koristelevat palmikot ja korvakorut helmin, simpukankuorin ja sorsien untuvista valmistetuin höyhenpalloin (neitoajan päänauhat ja korvakorut kiinnitetään vaimon päähineeseen).

45. udmurttineidot pitävät hiuksia pitkällä palmikolla jonka päähän kiinnitetään riipuksia, villanauhoja, rahoja, nappeja ja helmiä (letin päälle laitetaan helmi ja rahakoristeinen patalakki (takja) joka lahjoitetaan häiden aikana nuoremmalle sisarelle tai ystävättärelle).

46. obinugrilaiset neidot pitävät hiuksia kahdella vyötäröön asti ulottuvalla pitkällä letillä (miehillä ja naisilla samanlaiset, hiustyyli ei muutu naimisiin mentäessä, hiukset palmikoidaan kerran kuussa uuden kuun aikaan, "uudestisyntyminen").

47. obinugrilaisten letit palmikoidaan punaisin nauhoin, yhdistetään takaraivon kohdalta helmikoristeisella nahanpalalla, liitetään päistä ketjuin ja riipuksin ja koristellaan helmin, kulkusin ja toteemeja esittävin eläinhahmoin.

48. obinugrilaisten pitkien lettien uskotaan kuvastavan syntymänjumalatar Kaltes-akan luomia Ob-joen haaroja ("mitä pidemmät letit sitä enemmän jumalattaren voimaa").

49. marit kutsuvat äidiltä tyttärelle periytyvää naidun naisen päähinettä sorokaksi (vuorimareilla tytär perii lakin sijasta äitinsä korut).

50. marit vaihtavat neidon pienen kaulakorun suurikokoisiin rahakoruihin häiden alla (rahakorut osa pyhäpukua).

51. marineidot kiinnittävät pitkään vyön alle ulottuvaan palmikkoonsa pellavaisia tupsuja ja riipuksia (pyhäpäivinä palmikon päällä takja-päähine tai huivi).

52. marineitojen pukuun kuuluu nahkainen rahakoristeinen palmikkonauha ja pieni kaulassa pidettävä koru.

53. marit vaihtavat neitojen pienet helmikorvakorut naimaiässä suurempiin hopearahoista valmistettuihin korvakoruihin (alko).

54. mordvalaisneidot pitävät hiuksia pitkällä letillä joka peitetään kauniisti kirjaillulla nauhalla (nauhan kirjailut jatkuvat lannevaatteen tapaisessa takaliinassa).

55. mordvalaisneidot koristelevat otsanauhansa (vädmä) helmin, sulin, tupsuin ja mielitiettynsä hiuksin (lahjoitetaan häissä sukulaistytölle).

56. mordvalaisten pyhäpäähine (pehtim) koristellaan villapalloin, helmin ja simpukankuorin (päähineen hännät roikkuvat palmikon päällä).

57. mordvalaiset laittavat kaulakoruihin simpukankuoria, pähkinöitä, helmiä, luunpalasia, karhunkynsiä ja ukkosen iskemistä puista otettuja lastuja (suojelevia).

58. mordvalaiset valmistavat korvakorut (puhna) lintujen sulista ja untuvista (kiinnitetään nauhoilla korvanlehtien taakse).

59. morsiuskeruu suoritetaan hiukset hajalla, sulhasen lahjoittamiin koruihin ja huiveihin pukeutuneena (lahjoiksi saaduista kankaista valmistetaan häälahjat eli häissä annetut vastalahjat).

60. sulhassaunaa pidetään yhtä tärkeänä kuin neidonsaunaa (lapsuusajan lopetus).

61. sulhassaunan tapoihin kuuluu sulhasen pukeminen vanhempiensa ja isovanhempiensa valmistamiin ja pitämiin vaatteisiin (suvun jatkuminen).

62. vepsäläiset pitävät neidoniltana (niidizeht) suoritettua hiusten sukimista häiden toiseksi tärkeimpänä toimituksena (hiuksia suitaan vuorotellen, koko suku osallistuu sukimiseen).

63. ersalainen neito hyvästelee synnyinkotinsa saunanhaltijan sanoin "Sauna-emo, emonen, älä säikähdä itkuääntäni, nyt olen tullut kylpemään viimeisen kerran kuumassa saunassasi" (kylpemisen jälkeen jatketaan sanoin "Sauna-emo, emonen, kiitos kuumasta löylystäsi, raikkaasta vedestäsi, olen kylpenyt kuumassa saunassasi, olen valellut päälleni raikasta vettäsi").

64. komit laittavat neidon kylvettämiseen käytetyn vihdan jokeen (lapsuusaika).

65. neidon vallan (vapauden, viehätysvoiman) uskotaan nousevan kylvetettäessä saunan savupiipusta, muuttuvan hanheksi, lentävän taivaalle, laskeutuvan niitylle ja uivan jokea pitkin pois.

66. neidon vallan sijoina pidetään lettejä, otsanauhaa ja tyttönimeä.

67. neidon hiuksia suittaessa lauletaan "sui, sui sisarakene, su sorasta hiusta, vahalatva lahutele, no sui, sulle onnest, sui viläst, no sui su, karja kasumahe, no sui, naka on villä vinnumähe, jo siu hiukses hirtetää, kassaasi kaotetaa, liemonöijes leikataa".

68. heinäkuuta kutsutaan neitokuuksi (lemmen aikaa, neidot ja kosijat liikkeellä).

69. kosinnan ja häiden väliseen aikaan kuuluu punaiseen pukeutuminen ja arkitöiden vältteleminen ("olla morsiamellaa").

70. neiskylyn tapoihin kuuluu lehvien, havujen, kukkien ja nokkosten levittäminen saunaan, outoihin vaatteisiin eli henkiolennoiksi pukeutuminen (ystävättäret), neidon riisuminen ja vaatteiden lahjoittaminen riisujille, metelöiminen (neitoa kylvetettäessä, neidon astuessa ulos), neidon paikalle istuminen (lemmen tarttuminen), kellojen ja kulkusten kilisteleminen neitoa vihdottaessa ja neidon pukeminen punaisiin vaatteisiin. 

71. neidonillan järjestäjinä toimivat neidon naispuoliset sukulaiset, ystävättäret ja kaaso.

72. neiskylyn valmisteluihin kuuluu saunan peseminen ja koristeleminen koivunoksin ja kukin.

72. neiskylyn tapoihin kuuluu neidon vihdan heittäminen saunan katolle ja neidon vaatteiden kääntäminen nurinperin kylvettämisen aikana (vihtomisen uskotaan tuovan neidolle onnea).

73. neiskylpy järjestetään häitä edeltävänä yönä ("jotta neito olisi häihin lähtiessään raikas ja terveen punakka").

74. vepsäläisneito kuivaa itsensä sulhaselle tai anopille lahjoitettavaan paitaan.

75. vepsäläisten neizkylyyn kuuluu neidon riisuminen ja peseminen astian päällä (edetään ylhäältä alas), piirakan valmistaminen pesuvedestä (syötetään sulhaselle), tahkonmuotoisen kiven ripustaminen neidon kaulaan (suojeleva), neidon pukeminen, silmineulojen pistäminen neidon vaatteisiin (suojelevia) ja neidon koristeleminen helminauhoin (suojelevia).

76. virolaisneito ei koske tai kättele ketään kosinnan ja häiden välisenä aikana (toisen tiedon mukaan pitää kokoajan sulhasta lähellään).

77. komineito pesee häitä edeltävänä iltana "neidon kauneutensa" synnyinkotinsa saunassa.

78. ersalaisten neitojenpitoihin kuuluu korujen ja koristelujen valmistaminen ja kiinnittäminen neidon hääpukuun (mitä enemmän koruja sitä suojellumpi ja rakastetumpi uskotaan olevan).

79. neidonillan tapoihin kuuluu neidon kylvettäminen pellavavihkoin, veden kaataminen neidon veljen toimesta, neidon pukeminen puhtaisiin vaatteisiin, neidon hiusten letittäminen kahdella toisiinsa yhtyvällä nauhalla (eri väriset), neidon äidin käynti joen rannassa (kumartaa haltijat, pyytää tyttärelle hyvää osaa), neidon saattaminen pirttiin, ystävättärien kestittäminen ja neidon taluttaminen nukkumaan ("viimeinen neidonuni").

80. neito hyvittelee synnyinkotinsa haltijat lahjoin ja sanoin "sulahyväzet, tulguo vuassazii juomah, sulahyväzet, tulgua viimezii kerdazii vuassazii juomah, viimezii kerdazii ku täs koiz vie olen, nygöi muutan sulahyväzien kodjizeh, sid en voi tiedjie voingo teidy sinne käskie, ollako siel semmoizet valdazet, ozuttakkua parahat ozazet ku nygöi sulahyväzen kodjih mänen".

81. setukaiset purkavat neidon palmikot ja sitovat hajallaan olevat hiukset niskasta punaisella langalla (neidonillan tapoja).

82. neidonillan perinteisiin kuuluu kylän läpi matkaaminen neitojen kulkueessa (kädet vierustovereiden kainaloiden alla, neito rivin keskimmäisenä).

83. neitojen palmikoituja hiuksia pidetään pyhinä (ulkopuolisten ei anneta koskea hiuksiin).

84. neidon vallan toivotaan jäävän "kasteheinäksi emonsa rakkaille poluille" (hääitkujen sanoja).

85. neidonkylyn tapoihin kuuluu saunan koristeleminen lehvin tai havuin (vuodenajan mukaan), neidon vastan sitominen (sisään nokkosia), neidon kylvettäminen, neidon vaatteiden kääntäminen nurinperin (kylvettämisen aikana), neidon paikalle istuminen (naimaonni), neidon vastasta kilpaileminen (naimaonni) ja vastan siteen kiinnittäminen neidon vaatteisiin.

86. moksalaisneito luovuttaa ennen häitä palmikkokorunsa ja nauhoin koristellun sormuksensa parhaalle ystävättärelleen.

87. marineidot pitävät kaulassa pieniä helmin ja kolikoin koristeltuja nauhoja (ensimmäiset suuremmat korut saadaan neitojen pidoissa, udyr sij).

88. komineito pitää kosinnan ja häiden välisen ajan lampaannahkaista lakkia (alkujaan kosijalta saatua revonnahkaista, lakkia pidetään päivin öin).

89. neidon kassaa purkamaan eli riitsimään mentäessä mennään "levittelömäh lemmen nuorukkaisie lempilieminöisie".

90. vienankarjalaiset pitävät hiuksia vapaina tai sitoavat ne juuresta kuin vastat (palmikoidaan ensimmäisen kerran häissä).

91. marineidot ilmoittavat naimahaluistaan soittamalla torvea (neidon torvi (syze puts) valmistetaan haavasta, torven ympärille kiedotaan tuohinauha, torvi otetaan mukaan kotoa lähdettäessä). 

92. inkeriläisneidot käyvät häiden edellä yksin metsässä (haltijoiden hyväksynnän pyytäminen).

93. neitoa kylvetetään valamalla tämän jalkojen päälle vettä vastan läpi (veden tulee valua jalkoja pitkin maahan, neito istuu kiukaan ääressä).

94. "oi emoni vanha vaimo, lämmitä saloa sauna, pian pirtti riuvuttele, hienosilla halkosilla, lai piimästä poroa, ytelmästä saupua, millä peiponen peseksen, sueksii urosten sulho, sykysyisistä sysistä, taonnoista talvisista" (sulhassaunan kuvaus).

95. "oi emoni kantajani, lämmitä saloa sauna, pian pirtti riunuttele, pikkusilla pilkehilla, lai tiimaista poroa, tuo sie paita palttinainen, tuo sie kauhtana kaponen, päälle paian palttinaisen, tuo sie ussakka utunen, päälle kauhtanan kapoisen" (häävaatteisiin pukeminen).

96. "tämä on kyly ensimäinen, ensimäinen, jälkimäinen, hukuissus hurstin hulpiloih, vakoissus vastan tyvehen, lapsessus lautojen päähän" (häitä edeltävään kylpyyn jätetään lapselliset tavat).

97. "Anni tytti, ainut neiti, niemen neitoni verövä, lämmitä saloa sauna, pikkusilla lastusilla, pienillä pilastehilla, tuopa vettä korvosella, millä sulhon suoriella, moan valivon valmissella" (sulhassaunan valmisteluja).

98. "moamozeni kandajaizen, lämmitäs utune kyly, halolla havuttomalla, puulla muurehettomalla, hauvo vasta villazeksi, sivo vyöllä sulkkuzella" (häitä edeltävä kylpy lämmitetään havuttomilla puilla).

99. "Annikki saaren neiti, lämmitä saloa sauna, pian pirtti riuvuttele, haapasilla halkosilla, pienillä piristehilla" (haapapuilla).

100. "hoi sie Viljo veljyeni, pilkos halot pikkusiksi, paljahalla kalliolla, kasa hietran kalkkamatta, kirveen käymättä kivehen" (sulhasen valmistautumista, halkojen hakkaaminen myöhäistä perinnettä).

101. "Iroseni sikkoseni, lämmitä kynäinen kyly, laustuta simainen sauna, kanna vettä läiköttele, hyissä helmoin, jäässä polvin, herasista heittimistä, läikkyvistä lähtimistä, kolmin koivusin korennoin, laaji saunassa poroa, näpin täysi näyheräistä, sulhon pään pesettämiksi" (sulhassaunan valmisteluja).

102. "maammongoine, kandajoine, lämmitäs kyly läishkäsköitä, medosissu halgosissu, pesen piähyön pelvoipivoks, kaglasen kananmunikse, muun rungan muikse hyvikse" (emo kylvyn laittajana).

103. "mänes, mänes, poigu, kylyh, kylyn minä valmistin, havduin vastan havrun-piäl, veden lämmän lämmitin, kylbe, poiga, kylläzesti, vala vette valdaizesti, peze piähyd pelvaz-pivoks, silmäized-ku siiru kabuks, kaglaine-ku kanan munaks, muitsi rungu lumi tukuks" (sulhasen peseytymisestä).

104. "sormus sormesta solahti, kaunis lanka kassan piästä, punalanka vyöni piästä, sinilanka silmiltäni, helylanka helmiltäni, kultalanka kulmiltani" (neitojen pukeutumista).

105. "Anni tyttö, ainut neiti, läksi vettä kantamahan, otti korvon olkapäälle, meni ahon, meni toisen, meni kohta kolmannenkin, noron puolelle mäkeä, päivän puolelle noroa, otti vettä norosesta, veip on vettä ämmöllensä, ämmö vastahan saneli, tuota vuotin tään ikäni, vuotin vettä juuvakseni" (häitä edeltäviin toimiin kuuluu veden kantaminen ämmölle eli isoäidille).

106. "peze peäs on puhtahaksi, silmäs siivoa hyväksi, hibiäs on hiettömäksi, kagla voahen valgehuoksi" (häävaatteet puetaan hiettömälle hipiälle).

107. "heitä huimus hurssin hulbiloho, vagahaizus vassan tyveh, lapsus laudojen perillä, naiessa jalua naista, muuvokasta morzienda" (sanotaan sulhasen kylpiessä).

108. "suga pilvestä pirahti, sulhon peän suvittsimiksi" (sukimiseen käytetty luinen suka eli kampa).

109. "otan kolme varvastani, netpä silkillä sitelen, punalangalla punelen, tätä neittä naittaessa" (neidonvasta sidotaan kolmen varvun kimpuista silkkinauhalla ja punaisella langalla).

110. "oi sinä moammoni, kantajoni, magean maion antajoni, lämmitä kyly metoni, metosill on halgosill on, hoi on moammoni, kantajoni, magean maion antajoni, katko vasta varvikosta, valittse lehti lemmekkääsi" (kylvyn valmisteluja).

111. "hoi on moamo, kandajoni, lämmitä kyly laikasköitä, tuo leppäistä halguo leppiembeä, kanna vezi silmäkaivos" (kylpy lämmitetään leppäpuilla ja lähdevedellä).

112. "hoi sinä moamo, kantajani, armas maion antajani, lämmitä kyly metone, metosilla mielysillä, halgosilla haljekkahilla, katko vasta koivusta, vallitse lemmen lehvä" (vastat koivuisista lemmenlehvistä).

113. "neiti kangasta kuttoo, ja sujahtaa sukkulaine, se ja kultakankaita kuttoo, hopiaisii helskyttellöö, sekä miittii miehe miele" (neidon valmistautumista).

114. "jo ois aika ammuin naija, tuuva kultain kottii, kuhu kultane tuotanee, kuhu kulta pantanehe, ku ei tehty tuvaista, saat ei samalhuonehesta" (kodin rakentaminen miehen vastuulla).

115. morsiusapua keräävästä neidosta ja sauvanaisesta (kaaso) sanotaan "suvet tulloot" ("sai äijä villaa, tek nuttuu").

116. "sulholle katajaist kappalauvat, niistä kaaselle kappa" (lahjoiksi valmistetut astiat katajasta).

117. "hyvä kuase, kaunis kuase, synnytä ilo sykerö, ilolakki piähän laula" (kaason osallistumisesta).

118. "mist tänne kuu kumaht, kuu kumahti, päivä pääsi" (lauletaan neidon lakituksen jälkeen).

119. selkup-neidot voivat ottaa miehen osatessaan neuloa käsineet, turkistakin ja poronnahkajalkineet.

120. nganasanit kutsuvat neitojen letteihin laitettuja metallisia riipuksia nimellä nyaptukhyai (hiukset letitetään kahdelle letille ja rasvataan poronrasvalla).

121. "ei sunkaan se ook kumma jos Matti arkailee ottaa akkaa ku eij ook kotia mihin sen vie" (perheen perustamisen edellytyksiä).

122. "kyl siittä saa semmotten äijjän ettei saa eres rekkee kokkoon" (veistäminen mieheltä odotettuja taitoja).

123. "laiska morsii ei kehant neuluu apelle ies kintaita" (vaatteiden valmistaminen naiselta odotettuja taitoja).

124. "kuka ei soa kiertänie vitsoa tyyvvie ast sil miehel ei huoli viel akkoa" (aikuisen miehen voima naisen oton edellytyksiä).

1. hääparille toivotetaan "eläkää yhdessä niin kauan kun hampaat suussa pysyvät".

2. hääpari vastotaan pirtin ovella ja toisen kerran tulisijan edessä.

3. morsiamen syliin laitetaan poika tai tyttö sen mukaan kumpaa toivotaan.

4. häävaatteet periytyvät sukupolvelta toiselle.

5. häävaatteisiin laitetaan paljon suojelevaa punaista (lakki, huivi, paidan kirjailut).

6. häävuoteen ympärille kiedotaan punaista lankaa.

7. hääkulkueen reitille ja häälahjojen ympärille solmitaan punaista nauhaa.

8. morsiamen toimiin kuuluu veden luokse matkaaminen, ruokalahjojen laskeminen Veen emolle (terveys, jälkikasvu) ja veden äärellä tanssiminen.

9. morsian kannetaan rekeen jalat edellä ("jotta ei kaipaisi takaisin").

10. morsiamen ja sulhasen kulkueet kohtaavat toisensa puolivälissä perheiden taloja jonka jälkeen yhdistynyt kulkue kiertää talot useita kertoja (hääpari matkaa kulkueen keskivaiheilla).

11. morsiamen tapoihin kuuluu veden hakeminen lähimmästä lähteestä ja lahjan jättäminen Veen emolle.

12. morsiamen päätä ja jalkoja roiskitaan vedellä toisena hääpäivänä.

13. morsiamen kantamasta vedestä valmistetaan hääpuuro (vesi kannetaan niin että pisaraakaan ei pääse maahan, roiskeet=kyyneleitä).

14. hääpari suojataan vedellä valellen, suojelevia loitsuja loihtien ja tulen kanssa kiertäen (kahdesti myötä ja kerran vastapäivään, vuitaiminen).

15. hääparin korvat valellaan vedellä (kuuntelun taito).

16. morsiamen talolle saapuneelta sulhasjoukolta arvuutellaan mahdottomilta tuntuvia kysymyksiä ("kuinka monta tähteä taivaalla", pyritään viivyttämään morsianta valmisteltaessa).

17. häihin lähdetään etuovesta ja palataan takaovesta.

18. ketohäitä vietetään luonnonniityllä jonne levitetään valkoisia pellavakankaita (tarjoilut kankaiden päälle).

19. morsiamen talon eteen levitetään liina jolle morsian johdatetaan sulhasen seuruetta odottamaan.

20. morsiamen ja sulhasen hiukset solmitaan tai letitetään yhteen liiton merkiksi (miehillä ja naisilla yhtä pitkät hiukset).

21. hääpäivän säästä ennustetaan parin tulevaisuutta (pouta=onnea, sade=riitoja).

22. ensimmäisen hääpäivän sään uskotaan kertovan sulhasen luonteesta, toisen morsiamen ja kolmannen esikoisen.

23. hääparin tapoihin kuuluu samasta puukupista juominen ja samalla puulusikalla syöminen.

24. häävuoteen alle laitetaan parillinen määrä kiviä (toisaalla "niin monta kuin toivotaan lapsia"). 

25. hääperinteisiin kuuluu morsiamen talolla pidetyt läksijäiset (syödään, juodaan, tanssitaan), yöpyminen, toisen hääpäivän aloittaminen aterialla, sulhasen talolle matkaaminen, ryijyn levittäminen sulhasen talon rappusille, morsiamen laskeminen ryijylle, hääparin kantaminen pirttiin, kunniakierroksen käveleminen pirtissä (muiden katsellessa), maljojen juominen, laulaminen, soiton kuunteleminen, pienen pojan tai tytön laittaminen morsiamen syliin, kedolle siirtyminen, parin polvistuminen ryijyn päälle, yhytys-sanojen lausuminen suvun vanhimman toimesta, parin onnitteleminen, kankaiden levittäminen kedolle, tarjoilujen asettaminen kankaille, hääaterian syöminen yhteisistä vadeista (laulajan säestäessä), yhdessä laulaminen ja tanssiminen, kolmanteen hääpäivään herääminen, morsiamen kukkaseppeleen vaihtaminen nuorikon nättymyssyyn (nättykäiset), puuron, rieskan ja juuston tarjoaminen vieraille, päivän viettäminen syöden, juoden, tanssien ja kisaillen (nuoret miehet mittelevät voimiaan painien ja kiviä kantaen), neljännen hääpäivän aloittaminen aamiaisella, kertojen juominen (pari istutetaan pöydän taakse, parin eteen asetetaan vakka ja juominkeja, vieraat käyvät laskemassa vakkaan lahjoja) ja vieraiden poistuminen koteihinsa.

26. pari yhytetään sytyttämällä hankaamalla tai iskemällä tehty tuli (syttymisestä ennustetaan parin tulevaisuutta, yhytys-sanoja vanhempaa perinnettä).

27. vienankarjalaisiin häihin kuuluu morsiamen talolle saapuminen aikaisin aamulla, pirttiin käyminen, morsiamen eteen astuminen, morsiamelle kumartaminen ja hakuaikeista ilmoittaminen, pihalle poistuminen, morsiamen johdattaminen saunaan, morsiamen peseminen (veli kaataa vettä), morsiamen hiusten sukiminen, "kukkaiskielen" puhuminen morsianta laitettaessa, pirttiin palaaminen, ensimmäisten lahjojen antaminen (kiedotaan huiveihin, asetetaan tarjottimelle, morsian koskettaa lahjoja), vastalahjaksi kestittäminen ja itkeminen, makuuvaatteiden pyytäminen maamolta ja taatolta ("joilla yöpyä viimeinen yö"), toisen hääpäivän aloittaminen leipomalla (viemisiksi anopinpiiraat), kisojen järjestäminen pihamaalla, sulhasväen kutsuminen sisään, pöytien asettaminen katsotusta varten (sulhasjoukko istutetaan morsiamen sukua vastapäätä), käeniskuleipien asettaminen perimmäiselle pöydälle, morsiamen pukeminen saunassa (hyväksyy vaatteet kolmannella ojennuksella, pukee itse esiliinan ja otsanauhan), morsiamen ja kaasojen saattaminen pirttiin, verhojen vetäminen morsiamen seurueen ja sulhaskansan väliin (paapon toimesta), tarjottimen antaminen morsiamelle, juoman tarjoaminen vieraille (aloittaen sulhasesta, kieltäytyy kolmasti), toinen lahjanvaihto (morsiamelle kosto, sulhaselle punainen paita, otetaan vastaan kolmannella ojennuksella), katsotuksen päättymisen julistaminen suvun vanhimman toimesta ("piettiin rauhassa ja tervennä katshotus, ei tullut vaaraa eikä vahinkoa"), parin varaaminen tietäjän toimesta (suojaavia loitsuja loihtien), pöytien kääntäminen tavalliseen asentoon, yhdessä ruokaileminen, kolmas lahjanvaihto, vajehukseen valmistautuminen, sulhasen lahjominen morsiamen toimesta (kumartaa kolmasti), morsiamen käsivarteen tarttuminen, pyöräyttäminen ja varpaille astuminen (sulhanen), sulhasen jaloille astuminen (morsian), morsiamen vetäminen viereen ja tukistaminen sulhasen toimesta (vajehuksen päättyminen), lähtörokan syöminen, morsiamen pukeminen arkivaatteisiin, hääitkujen itkeminen arkivaatteissa, morsiamen suvun kutsuminen vastavierailulle, sulhaskansan poistuminen, morsiamen sukulaisten matkaaminen sulhasen talolle, morsiamen suvun kestittäminen, morsiamen sukulaisten poistuminen pihalle ja palaaminen sisään, kotona odottavan morsiamen tilasta ilmoittaminen ("olihan meillä asjaakin, meill on hyvä rahvas asja semmoinen jotta mitä oletta käynyt siellä roatamah, piilotteliutumah, antilas hyppöä ikkunasta ikkunah, tahtoo mennä reppänästäkin, emme voi pitää"), natojen eli sulhasen sisarten lähettäminen morsiamen talolle, natojen kestittäminen, nadoille itkeminen (kiitokseksi vastalahjoja), sulhasjoukon palaaminen morsiamen talolle, morsiamen valmisteleminen lähtöön, eroitkujen itkeminen, morsiamen johdattaminen pihalle, polvistuminen turkin päälle ja kumartaminen neljälle ilmansuunnalle, nuorten neitojen huiskiminen turkilla (lemmen tarttuminen), morsiamen otsanauhan riisuminen, kuljettaminen ympäri pirttiä ("sopivaa sijaa" etsien) ja laittaminen nuoremman sisaren tai sukulaistytön päähän, morsiamen kävelyttäminen pirttiin tuodun kirstun ympäri ja istuttaminen kirstulle kolmasti, morsiamen hiusten letittäminen kirstun päällä, palmikkojen kääriminen päälaen ympärille ja pään lakittaminen (hiusten lisäksi peitetään kaula ja kädet, lakitettaessa lauletaan päänpanentavirttä), sulhaskansan poistuminen pihalle, pienen pojan tai tytön tuominen morsiamen polvelle, morsiamen taluttaminen pihalle enon tai veljen toimesta (suvun seuratessa), morsiamen kirstun potkaiseminen (naimaonni), morsiamen johdattaminen sulhasen eteen, sulhasen neuvominen sanoin "myö olemma kasvattaneet mielehemme, kasvata sie nyt mielehes, johdata hyvällä sanalla, mutta peätä elä kadota, on meitä suuri heimokunta, me etsimään käymme", morsiamen neuvominen sanoin "sie elä kauniisti jottei suvullesi ja heimollesi tulisi sinun takia häpiätä", morsiamen pyöräyttäminen kolmasti, morsiamen huivin alle katsominen, morsiamen vetäminen viereen (sulhasen toimia), hääjoukon varaaminen tietäjän toimesta (lukee suojaavia loitsuja kirveen ja soihdun kanssa, hajottaa päreet pihamaalle), morsiamen suvun kutsuminen myötämenijäisille, sulhasen talolle matkaaminen (maamo jää itkemään morsiamen kirstulle), morsiamen kintaiden heittäminen sulhasen talon pihalle, hääparin istuttaminen pitkän pöydän taakse, saattojoukolle kumartaminen, morsiamen huivin poistaminen ja tulovirren laulaminen morsianta paljastettaessa. 

28. sulhasen vaatteisiin piilotetaan lahjoja jotka morsian voi löytää hääyönä (morsian asettuu kasvot tai selkä sulhoon päin).

29. häihin kuuluva kädenpuristus suoritetaan pellavaliinan alla (toisen tiedon mukaan pari kiedotaan liinalla käsistään yhteen, eron tullessa liina revitään kahtia ja heitetään polun kahta puolin).

30. morsiamen reitti saunalle päällystetään pellavaliinoin (alkujaan lehvin tai havuin).

31. neidon otsipaikka vaihdetaan häissä nuorikon päähineeseen (otsipaikka=neitojen niskan taakse solmittu kapeaksi nauhaksi kierretty huivi).

32. karjalaista morsianta kutsutaan antilaaksi ja valvatiksi (antilas=annettu, valvatti=odotettu, sana morsian lainaa balttien nuorikkoa tarkoittavasta sanasta marti, sanan kotoperäisiä vastineita itämerensuomalaisten mutso ja saamelaisten lintu, loddadz).

33. morsiamen äiti siirtää lapsionnen tyttärelleen nuorikon lakkia laitettaessa (sitoo morsiamen hiukset omilla hiuksillaan).

34. mordvalaisiin häihin kuuluu leivän ja hunajan uhraaminen esivanhemmille, kannan leikkaaminen leivästä, hunajan siveleminen kantaan ja kannan vieminen yöllä morsiamen talon portin pylvään päälle.

35. moksalaisiin häihin kuuluu alustavat tiedustelut, esivanhempien hyväksynnän pyytäminen, "tähtien pano" eli lahjojen valmistaminen, lahjojen vaihtaminen, sulhasen "pilkkaaminen" lauluin, sulhasen kodin tarkastaminen, kosinta, morsiamen piiloutuminen kosinnan ajaksi, "merkin pano" eli sulhasen tuoman rintakorun ojentaminen, kylän ympäri kulkeminen näyttävässä neitojen rivissä, morsiamen laulun laulaminen, morsiussauna, morsiamen "pidätteleminen" saunassa, morsiamen palmikon hajottaminen, hiusten sukiminen ja pukeminen häävaatteisiin, kikirkan eli helmikoristeisen pannan asettaminen morsiamen päähän, häihin kutsuminen viestikapulan kanssa, nauhan sitominen kapulaan myöntävän vastauksen merkiksi, sulhasen valmistaminen, sulhasen vanhempien hyväksynnän pyytäminen, sulhasjoukon liikkeelle lähteminen, sulhasjoukon pysäyttäminen morsiamen talon edessä, "portinvartijoiden" lahjominen, morsiamen pään peittäminen kukkahuivilla, parin päähineiden poistaminen ja pyörittäminen päiden päällä, sulhasen lakin laittaminen morsiamen päähän, morsiamen otsanauhan laittaminen sulhasen päähän, sulhasen talolle matkaaminen, hääkulkueen "kynsiminen" karhuksi pukeutuneen toimesta, "karhun" tervehtiminen, paistinpannun potkaiseminen sulhasen talon kynnykseltä, tulijoiden kestittäminen, laulaminen ja tanssiminen, yöpyminen, morsiamen herättäminen, morsiamen nimeäminen nuorikon eli miniän nimellä, leivän pitäminen morsiamen pään päällä nimeämisen aikana, nuorikon johdattaminen kaivolle, nuorikon tutustuttaminen uuteen veteen, uusiin sukulaisiin tutustuminen kisailun ja leikkien avulla, yöpyminen, nuorikon sukulaisten poistuminen, lähtöleivän leipominen, nuorikon sauna ja nuorikon ensimmäinen vierailu vanhempiensa luokse.

36. sulhasväkeä huijataan pukemalla morsiamiksi joukko morsiamen ystävättäriä ("morsiamen etsiminen").

37. mordvalaisiin häihin kuuluu morsiamen vaatteiden savustaminen ja morsiamen seurueen päähineiden koristeleminen värikkäin nauhoin.

38. hääpari kulkee pöydän ympäri käsi kädessä toisten laskiessa harteilleen liinoja (liinat sidotaan pitkäksi nauhaksi, "pitkää yhteiseloa").

39. morsian heittää talon kuistilta heinikkoon korun jota nuoremmat neidot alkavat etsiä (naimaonni).

40. hääparin kotioven ylle lyödään veitsi ja häävuoteen alle laitetaan koivuhalkoja (suojelevia toimia).

41. kaasojen määrä vaihtelee yhdestä kolmeen (ensimmäinen taluttaa morsianta ja istuu vieressään, toinen laulaa häälauluja, kolmas laulattaa vanhempia).

42. morsianta talutetaan kankaasta, hihasta tai kädestä kiinni pitäen (toinen kaaso pitää kättä morsiamen kaulalla, kaasot lähisukulaisia). 

43. karjalaisiin häihin kuuluu morsiamen poistuminen pirtistä ("niin monta kertaa kuin perheessä jäseniä"), perheenjäsenille itkeminen, morsiamen pään peittäminen huivilla (ujoi), sulhasen talolle matkaaminen, tulijoiden vastaanottaminen sulhasen äidin ja siskon toimesta, turkin laskeminen maahan, morsiamen astuminen turkille, uuden maan tervehtiminen ("terve maalle manterelle, terve tervehyttäjälle"), saattajien sanat ("tulimme istuttamaan kaunista kukkaa"), morsiamen käyttäminen maata tervehtimässä, sulhasen pirttiin astuminen, morsiamen huivin poistaminen ja silmiin katsominen ("kauniita lapsia").

44. morsian voi vahvistaa asemaansa polkemalla sulhon jalan päälle ja hyppäämällä tämän päälle nukkumaan mentäessä ("oma tahto, oma mieli").

45. udmurttisulhanen rientää piiloon morsiamen seurueen saapuessa (tulee esiin seuraavana päivänä).

46. hääpari asetetaan seläkkäin ja köytetään yhteen vyöllä jonka jälkeen pari kumartuu ja päällensä nostetaan alaston lapsi joka vihtoo paria märällä vihdalla (lapsionni).

47. häätalo koristellaan koivunoksin, pitkin valkoisin liinoin ja luonnonkukin (vrt. koivujen alla järjestetyt ketohäät).

48. häitä varten tarvittujen vaatteiden ja kankaiden kerääminen ja valmistaminen aloitetaan nuorena (paikoin jo 12-vuotiaana).

49. häätapoihin kuuluu morsiamen kohottaminen akaksi (naitujen naisten toimesta) ja sulhasen kohottaminen ukoksi (naitujen miesten toimesta).

50. saamelaiset viettävät häitä talvisaikaan nuorukaisen tai neidon kodalla.

51. saamelaisiin häihin kuuluu vieraiden kestittäminen (poronjuustoa, poronlihakeittoa, kalaa), juotavien jakaminen lahjoja vastaan (lahjat annetaan "uusille ihmisille") ja kiitos ja ylistyslaulujen laulaminen.

52. häihin kuuluu sukujen välinen kilpalaulanta (lauletaan suvun parhaan laulajan eli esilaulajan johdolla, esilaulaja laulaa ensin muiden seuratessa).

53. setukaiset poistavat morsiamen punaisen lakin ruokailun, laulun ja tanssin ajaksi (asetetaan takaisin häämenojen jatkuessa, toisen tiedon mukaan vuorottelua tehdään morsiamen vaatteilla, arkivaatteet häävaatteiden alla).

54. setukaisten häihin (sajat) kuuluu sulhasen tuoman kosioliinan (puhäzerätti) lyöminen morsiamen talon seinälle, ympyräkuvioin koristellun leivän (leemeleib) asettaminen talon pöydälle, morsiamen suvun kesken ruokaileminen, morsiamen puhemiehen valitseminen (eno), morsiamen käyttäminen aitassa, kulhon hajottaminen laulajien tanssiessa sirujen päällä, tyynyn pehmittäminen morsiamen istuimeksi, lahjojen tuominen morsiamen eteen (kumartaa kiitokseksi), morsiamen saattaminen kuistille (neitojen laulaessa ja tanssiessa), morsiamen sukiminen kuistilla (suitaan vuorotellen morsiamen itkiessä "menetettyjä neidonhiuksiaan"), neitojen työntäminen sivuun, vanhempien naisten tanssi, nuorten miesten tanssi ("piha puhdas, sää kaunis, morsian valmis, kaikki valmiina sulhasta varten"), sulhasen suvun kokoontuminen sulhasen talolle (syödään, juodaan, lauletaan, tanssitaan), sulhasen pukeminen ja sukiminen aitassa (suitaan vastakarvaan), neuvokkivirsien laulaminen sulhasta valmisteltaessa, morsiamen talolle matkaaminen, sulhasjoukon pysäyttäminen talon portilla, portinvartijoiden lahjominen, kankaan asettaminen maahan (morsiamen äidin toimesta), sulhasen astuminen kankaalle, lahjan ojentaminen morsiamen äidille, morsiamen suvulle kumartaminen (sulhasen toimia), kankaan taitteleminen maasta, sulhasjoukon kutsuminen sisään (istutetaan pöytään), sulhasen tuoman kosioliinan (puhäzerätti) ripustaminen talon pyhään nurkkaan, juoman kaataminen morsiamen vanhemmille ja sukulaisille (sulhanen), morsiamen tuominen hääkansan eteen (viedään saman tien pois), morsiamen ylistäminen laulajien toimesta, sulhasen vieminen aittaan, ruokaileminen, eroitkujen itkeminen, jäähyväisleivän leikkaaminen (puolet morsiamelle, puolet vanhemmille), morsiamen suvun kutsuminen vastavierailulle, sulhasen talolle matkaaminen, morsiamen auttaminen alas (sulhasen isän toimesta), lahjojen ojentaminen sulhasen vanhemmille, kynttilöiden sytyttäminen, palamisesta ennustaminen, parin saattaminen aittaan, parin kestittäminen aitassa, morsiamen kapioarkun tuominen aittaan, lahjojen jakaminen arkusta, morsiamen sukulaisten kestittäminen, morsiamen hakeminen aitasta ("vastoin tahtoaan"), sulhasen suvun kutsuminen vastavierailulle ja morsiamen suvun poistuminen. 

55. setukaiset kutsuvat häiden toista päivää heimopäiväksi (hoimupäiv, vietetään oman suvun kesken). 

56. setukaisten heimopäivään kuuluu leikkiminen, hölmöileminen, yhdessä oleminen, morsiamen saattaminen kaivolle (kantaa kaksi ämpärillistä vettä) ja yhdessä ruokaileminen.

57. karjalaisiin häihin (lahjomiset) kuuluu antilaan talolle matkaaminen (sulhanen, tietäjä, soajannaini eli sulhasen sisar ja tämän mies), antilaan vieminen piiloon itkettäjän toimesta (pirtin tsuppuun), pirttiin käyminen, antilaan eteen astuminen, antilaalle kumartaminen (kolmasti), lahjojen tarjoaminen antilaalle (nousee seisomaan ja kieltäytyy), lahjojen vastaanottaminen veljen tai isän toimesta, lahjojen vieminen aittaan (soajannaini näyttää mikä tulee kullekin), vastalahjojen antaminen (vaatteita, liinoja), lahjanvaihdon "ihmetteleminen" ("miksi mentiin ottamaan lahjoja omattomilta"), itkujen itkeminen, parin varaaminen tietäjän toimesta ja makuuvaatteiden pyytäminen antilaan vanhemmilta.

58. antilas nukkuu viimeisen yönsä kahden neidon välissä (unta vartioidaan, vuode kyhätään höyhenistä).

59. hääpäivän tapoihin kuuluu antilaan herättäminen ("nukkui kuin muurahaispesässä"), murkinalle käyminen, sulhasjoukon saapuminen (kovaa ääntä pitäen), pöydän ympäri käveleminen eroitkuja itkien (antilas ja itkettäjä), sulhasjoukon vastaanottaminen vävyn virrellä (ohjataan istumaan "parhaille paikoille"), antilaan pukeminen tsunalassa (pirttiä vastapäätä oleva valkea aitta, hyväksyy vaatteet kolmannella ojennuksella), antilaan taluttaminen pirttiin (saviessan eli verhon taakse), poapon julistus verhon välistä ("ei näytetä ilman lahjoja", verhon takana poapo, antilaan sisaret, ystävättäret, tädit ja veljien, setien ja enojen vaimot), antilaan hiusten sitominen (sisaret, veljien vaimot), antilaan tuominen verhon takaa, antilaan ja sulhasen seurueiden lähestyminen (yhtyvät keskellä pirttiä), sulhaselle kumartaminen, koston ojentaminen antilaalle, paidan ojentaminen sulhaselle (antilaan ompelema), neljälle suunnalle kumartaminen (antilas), kiukaan ääressä itkeminen ("kuinka omattomat lahjoivat"), antilaan taluttaminen pirtistä aittaan ja häävaatteiden riisuminen.

60. morsiusneitoja kutsutaan kakrapokoiksi, tsiilahaisiksi ja nokkosiksi.

61. karjalaisiin häihin kuuluu häiden läpi jatkuva asian "tuumaileminen" (jos kukaan ei tule toisiin ajatuksiin ilmoitetaan "miän puolesta asie vielä nousou").

62. hääparin varaamiseen eli suojaamiseen (iltalahjojen jälkeen, katsotuksen ja peärahan välillä, vuitaijessa) kuuluu parin kiertäminen kolmasti viikatteen, tulisen päreen ja veden kanssa, parin vaatteiden yhdistäminen luuneuloilla (olkapäistä, vyötäröltä ja jaloista, "että joutuvat lähelle toisiaan") ja parin kävelyttäminen kahden tulen välistä.

63. karjalaisiin häihin (vajehus) kuuluu liinojen vaihtaminen (antilas tarjoaa sulhaselle liinaa, sulhanen pyöräyttää antilasta kolmasti), antilaan istuttaminen sulhasen viereen, vierekkäin istuminen, toistensa jaloille polkeminen, antilaan "tukistaminen" kaksin käsin sulhasen toimesta, antilaan tempaiseminen pöydästä "järkyttyneen" itkettäjän toimesta, antilaan taluttaminen aittaan, häävaatteiden riisuminen, pirttiin palaaminen arkivaatteissa ja tapahtuneen itkeminen ("kun vallan omattomat voalimaiset voimaloin kätösin vaiman liikahuteltih"). 

64. hääpäivän tapoihin kuuluu jäähyväisitkut, myötäjäisitkut, myötäjäisten (turkki, makuutarpeita, vaatteita, työvälineitä, kotieläimiä) laittaminen kuljetusta varten, vävyn virren laulaminen sulhasen seurueen lähestyessä (antilas istuu ystävättäriensä sylissä), turkin levittäminen pihalle, antilaan astuminen turkille (kumartaa pihamaalle, ilman suunnille ja esivanhemmille), antilaan kävelyttäminen pihaa ympäri ("lassemassa valdojaan"), antilaan kassan hajottaminen, antilaan taluttaminen hiukset silmillä (etsii turvallista paikkaa "imbikuiduzilleen"), oven avaaminen pihalta palattaessa (isä avaa "kuin vieraille"), viimeiset hyvästit ja antilaan pyöräyttäminen (kukin vuorollaan).

65. antilaan ottsipaikan eli huivin (neidon vallan) luovuttamiseen kuuluu pirtin ympäri käveleminen "sopivaa paikkaa" etsien, huivin sovittaminen nuoremman sisaren tai sukulaistytön päähän ("vakavasti valtivoitavaksi"), piirin muodostaminen pihan keskelle, antilaan, itkettäjän ja sukulaistytön astuminen piirin keskelle, huivin käyttäminen piirissä olijoiden päässä ja huivin asettaminen sisaren tai sukulaistytön päähän.

66. antilaan hiuksia suitaan häitä edeltävän illan kylymenoissa ja hääpäivänä ennen lakinpanoa (seisoo suittaessa kiukaan patsaan luona, nokiräppänän alla tai keskellä lattiaa, ennen sukimista nostetaan huivi (ujoi) antilaan silmiltä, suudellaan tätä ja sanotaan "pie mieli päässäs ta kuuntele miestäs").

67. antilaan sukimiseen käytetään isän valmistamaa kalanluista kampaa eli sukaa (sukimisen aloittaa antilaan äiti).

68. antilaan hiusten laittamiseen (peänpanijaiset) kuuluu hiusten palmikoiminen kahdelle kassalle, kassojen kääntäminen pään ympäri ja punaisesta kankaasta valmistetun päähineen (sorokka) asettaminen kassojen päälle (päähineen niskaosa eli "häntä" kirjaillaan luonnonhelmin).

69. antilaan hiukset laitetaan pölkyn tai lippaan päällä (istutetaan pölkylle kolmasti, "kieltäytyy" ja nousee ylös kahdesti).

70. hiusten laittamista edeltää antilaan pukeminen häävaatteisiin eli "kaunehia kaklussomasie" (vaatekertaan kuuluu rätsinä, jupka eli alushame, kosto, peretnikkä eli esiliina, kaklapaikka ja kintaat, kintaisiin laitetaan taikakaluja "uutta kotia varten").

71. antilas valmistellaan naimisissa olevien sukulaisnaisten toimesta (valmistelujen aikana itketään itkuja, itkuvirsien aiheet siirtyvät pois antilaasta peänpanon aikana).

72. peänpanon jälkeisiin tapoihin kuuluu kasvojen peseminen maidolla (antilas, polvillaitkijät), antilaan pään peittäminen suurella huivilla eli huilupaikalla ja antilaan taluttaminen pihalle enon tai veljen toimesta.

73. antilasta aletaan kutsua lakittamisen jälkeen nuorikoksi eli nuoreksi vaimoksi (lakittaminen lopettaa häissä lauletut eroitkut).

74. antilaan luovutukseen (vuitainta) kuuluu neuvokkivirsien laulaminen antilaan talon pihalla (sulhasen sukua varoitetaan sanoin "mie anna tervehenä, katannettä kiän, mie vuojin kiän kiästä, katannetta jalan, mie vuojin jalan jalasta"), saattueen lähteminen kohti sulhasen taloa, antilaan suorittamat kumartelut pysähdyspaikoissa ja tulien sytyttäminen matkan varrelle.

75. vepsäläinen hääkulkue pysähtyy ruokailemaan suvun kalmismaalla (ruokitaan elävät ja kuolleet, tarkoituksena hankkia esivanhempien hyväksyntä ja ilmoittaa suvun jatkumisesta).

76. häätapoihin kuuluu huivein ja kankain päällystetyn kujan läpi kulkeminen, suojelevan liinan laskeminen parin harteille, jyvien heittäminen parin päälle, morsiamen valmistaman pöytäliinan levittäminen sulhasen talon pöydälle ja samalla lusikalla ruokaileminen. 

77. häälahjat pyritään valmistamaan häiden alla (mitä uudempia ovat sitä suurempi uskotaan olevan suojeleva voima).

78. morsiamen kunniaksi karsitaan puu jonka ympärille kiedotaan tuohta tai kangasta.

79. virolaisen sulhasen tulee tunnistaa morsian samanlaisiin vaatteisiin ja huiveihin naamioitujen neitojen joukosta (neitojen tanssiessa piirissä).

80. virolaiset kutsuvat sulhasta nimellä peiokene (peijokainen), sulhaspoikia nimin peiud ja peiupoiss ja puhemiestä nimellä raudkäsi (vrt. peijakaiset eli peijaiset).

81. virolaisiin häihin (pulmat) kuuluu laulaen morsiamen talolle matkaaminen, kolmasti pysähtyminen matkan aikana (pysähdyspaikoille merkki maahan), morsiamen talon portille saapuminen (pyydetään laulaen päästämään sisään), portinvartijoiden lahjominen, sulhasen seurueen tervehtiminen pilkkalauluin, peremmälle käyminen, vieraiden kestittäminen, piiritanssin tanssiminen kiitokseksi (vasen käsi seuraavan tanssijan olkapäällä, oikea edellisen vyötäisillä), "tyhjän tanun" eli koristelemattoman vaimon päähineen laittaminen morsiamen päähän (kaaso koskettaa morsianta tanulla kolmasti ja sanoo "unuta uni, mäleta muts, piä nuor mies mieles"), valkoisen huivin (ljona) ja nauhoin koristellun huivin (uig) laittaminen tanun päälle, kilpalaulaminen (sulhasen laulajat laulavat morsianta ulos, morsiamen laulajat laulavat neuvoja matkalle), morsiamen vanhempien ja lapsuusajan hyvästeleminen (hähkämine eli hähkuslaul), "hyvien tapojen" jättäminen muistoksi, sulhasen talolle matkaaminen, uigin laulaminen morsiamen päästä (sulhasen äiti nostaa huivin talon parsille), vaimon päähineen (koristeltu tanu) laittaminen morsiamen päähän, neuvolaulujen laulaminen morsiamen sukulaisia odoteltaessa, morsiamen sukulaisten saapuminen, yhdessä syöminen, juominen, laulaminen ja tanssiminen, morsiamen kirstun auki laulaminen ja lahjojen jakaminen kirstusta (veimede jakamine).

82. virolaisia häälauluja (ootsumine) lauletaan kylki kyljessä kainaloista kiinni pitäen, jalalta toiselle keinuen, vartaloa puolelta toiselle taivuttaen (säkeen aikana astutaan neljä askelta, askeleen kohdalle sattuva tavu lauletaan painollisena).

83. tietäjä poistaa parin päältä kateita ukonkynnellä sivellen ja loihtien "kun on kaksi kaunokaista, kaksi nuorta naittilasta, tässä yhtehen yhytän, panen toisen toisehensa, niin on pahat paetkohot, ilkeät asettukohot".

84. hääpäivän jälkeiseen aamuun kuuluu samalla vedellä peseytyminen (toisen tiedon mukaan pestään toistensa silmät).

85. hääpari saatellaan vuoteelle eli vuuville laulujen säestyksellä (kaaseet yrittävät estää sulhasen pääsyn sänkyyn, sänkyä huiskitaan housuilla sanoin "puoleks poikii, puoleks piikoi").

86. häätapoihin kuuluu morsiamen hyppääminen pätsin eli uunin päältä sulhasjoukon keskelle, sulhasväen käyttämien astioiden heittäminen uunin päälle, peänpanoon käytetyn rahin tai pölkyn potkaiseminen nurin morsiamen toimesta, morsiamen kaappaaminen sulhasen rekeen ja sulhasväen takaa-ajaminen morsiamen sukulaisten toimesta (nuodemiehet).

87. sulhasen taloon astuva morsian heittää kynnyksen yli kolikon, nostaa silmiltään huivia, katsahtaa talon lakeen ja koskettaa kädellään uunin pankoa. 

 

77. pöydässä morsian on ottanut kintaat kädestään ja istunut niiden päälle jonka jälkeen sulhasen sisar on nostanut morsiamen huivin ja laittanut pienen lapsen tämän polvelle. lapsettamisen jälkeen morsian on ottanut nyytistään sukat, paidan ja vyön ja pukenut nämä lapselle.

78. hääjuomia on juotu yhteisestä katajaisesta kapasta.

79. toista hääpäivää on kutsuttu kylypäiväksi. päivää on vietetty syömällä, juomalla ja kylpemällä. saunaa on pidetty lämpimänä koko päivän. hääpari on kylpenyt viimeisenä. saunasta palatessaan pari on kantanut kepillä vesisaavia (onneaan) jonka muut ovat yrittäneet kaataa.

80. itä-suomalaisiin häihin on kuulunut kosijaiset eli kysyjäiset, kädenisku korennon yli, kodinkatsojaiset sulhasen kotona, liitot eli lujuset, morsiuskeruu, morsiussauna, antilaan kylpyveden kerääminen tyttöystäville, sulhassauna lähtövirsineen, sulhasjoukon koristautuminen käsipaikoin eli pyyhkein, sulhasjoukon varaaminen tietäjän toimesta, antilaan herättäminen itkuvirsin, enteiden otto, eroitkut kotipiirille, sulhasväen saapuminen, tulolaulut, katsotus, pääraha, lahjanvaihto antilaan odottaessa verhon takana, antilaan paljastaminen sulhasväelle ("tunne omasi"), vahvistusmenot, käeniskuvirsi, vajehus, antilaan pyörittäminen, sulhasen jalalle tallaaminen, antilaan hiuksista vetäminen, antilaan ja sulhasen lahjanvaihto, sukulaisten lahjanvaihto, kutsuilla käynnit, kutsuinlaulut, eroitkut sukulaisista, antilaan pukeminen, kengittäminen ja kinnastaminen, hiusten laittaminen, nuorikon päähineen ja huivin pukeminen, pölkylle istuttaminen, pukemisen pitkittäminen, luovutusvirsi, antilaan luovuttaminen pihalla, luovutusitkut, häämatka, hääjoukon varaaminen, hääjoukon jälkien lakaiseminen, tulohäät sulhasen luona, tulovirsi, nuorikon laskeminen turkin päälle, jyvien viskominen parin päälle, odotuslaulut, nuorikon taluttaminen uunin luokse, nuorikon kasvojen paljastaminen, lahjanvaihto, ylistyslaulut, pidot, neuvokkilaulut, kiitos ja moitevirret, vuoteeseen johdattaminen, parin varausmenot, hääaamun menot, nuorenparin sauna ja päätösateria.

81. punaisten marjojen aikaa on pidetty suosiollisena kosimiseen ja häiden järjestämiseen. kuun vaiheista onnekkaimpana on pidetty uuden kuun ja uuden kuun jälkeistä aikaa.

82. sulhasen ja morsiamen vaatteet on laitettu vaatelahjoihin ja puettu päälle lahjanvaihdon jälkeen.

83. vuoropuheluina laulettuja häävirsiä ovat olleet sulhasen lähtövirsi jossa pyydetään veljeä pilkkomaan puita ja äitiä lämmittämään sauna, sulhasen pukemisvirsi jossa kerrotaan vaatteiden olevan äidin kutomia ja isältä perittyjä, matkavirsi jolla toivotetaan seurueelle onnea sanoin "ota ruskea repo edelläsi juoksemaan, valkea jänönen sivullasi kulkemaan", tulovirsi jonka aikana antilaan äiti tarkastaa sulhasen silmät tuohuksen valossa, kokkovirsi jolla tiedustellaan sulhasväeltä miten löysivät paikalle, päänpanentavirsi jonka aikana antilasta puetaan, laitetaan ja lakitetaan, luovutusvirsi jolla morsian luovutetaan talon pihalla, morsiamen tervehdysvirsi ("kylä vuotti uuta kuuta") jossa lauletaan odotuksesta ja kehotetaan morsianta astumaan sisään ja morsiamen odotusvirsi.

84. inkeroisten itkuhäihin on kuulunut kädenlyönti illalla morsiamen kotona, illallinen, morsiamen itkut äidilleen, kupelileivän eli hääleivän leipominen aattoaamuna, leivästä ennustaminen ("ku on vesi kuoren alla, siis lienöö vesionni onnettomalla, ku on tahhiia leipä leinäkkähälle, siis lienöö paremp onni onnettomalle, vesselämp ilma ikionnettomalle"), haudoilla käynti, uunin päällä itkeminen, esivanhempien hyväksynnän pyytäminen, pyhään nurkkaan kumartaminen, morsiamen hiuksien hajottaminen, morsiamen taluttaminen saunaan, morsiamen kylvettäminen, kiitositkut pesijöille ja saunalle ("sakiaisetka makiaiset saunan löylyt, lähtekääkkä miun lämmäisekseen"), itkut saunan ulkopuolella ("mari sisarueni, kylve kylpenyeni, valaele vaahtereni"), morsiamen tuominen saunasta, morsiamen istuttaminen vihdan päälle, kolmelle päivän suunnalle kumartaminen, taivaan merkeistä eli säästä ennustaminen, tupaan palaaminen, kynnyksellä itkeminen, kylvystä kiittäminen ("suuret kiitokset sukujaiseen, ku lämmitit metoisen saunan, miulle mielen muurehikkaalle, miä kylvettelin kyyneliään, miä hautelin halujaan"), morsiamen palaaminen uunin päälle, morsiamen kengittäminen, esivanhempien syöttäminen ja juottaminen, morsiamen siirtyminen pyhään nurkkaan, morsiamen lahjominen, sukulaisten herättäminen hääpäivän aamuna ("noiskaaka yllää lankkoni nossateltuin, laatimaa laatuisia lausehikkahalle itselleen"), tuloitkut korvojen kanssa sulhasjoukon lähestyessä ("jopa tullee susijoukko suuri tusakkahalle, karhun kansa kaitoi leinekkähälle"), morsiamen vieminen piiloon, morsiamen pukeminen piilopaikassa, morsiamen pään peittäminen huivilla, morsiamen taluttaminen pihalle enon toimesta, jäähyväisitkut ("ottakaaha onnetoint itsiään, kantakaaka kahest kätyest") ja sulhasen rekeen astuminen. 

85. virossa kosinta on tapahtunut keväällä ja häät syksyllä. häät on järjestetty uuden kuun aikaan.

86. sulhaspojat ja morsiustytöt ovat vaihtaneet keskenään lahjoja ja nukkuneet yön yhdessä (jäljitelleet paria).

87. virossa sulhasen sukua on kutsuttu saajarahvaaksi ja morsiamen sukua vakarahvaaksi tai saunjarahvaaksi. suvut ovat kutsuneet toisiaan langoiksi.

88. virolaisiin sukuhäihin eli pulmiin on kuulunut sukulaisten kokoontuminen heimoiltaan (hoimuohty) ruokaa ja juomaa sisältävien konttien kanssa, naulan lyöminen salaa vastakkaisen suvun taloon, aamiainen, laulaminen lahjoja vastaan morsiamen kotona, sulhasjoukon lähtö kohti morsiamen taloa, esteiden rakentaminen kulkueen tielle, "kaupan hierominen" morsiamen talon portilla, lahjanvaihto, tervetuliaislaulut, ovenpielien koputtaminen kepillä, hääleivän asettaminen pöydälle, morsiamen piiloutuminen ja etsiminen, neljän tytön esiintyminen morsiamina, morsiamen toimien ja liikkeiden matkiminen valemorsiamen (kasunoorik) toimesta, ujuun eli huiviin peitetyn morsiamen tuominen piilostaan, morsiamen kiertäminen kolmasti raudan kanssa (karastamine), morsiamen nostaminen ilmaan, saajarahvaan syöttäminen, parin istuttaminen rinnakkain, sulhasen takinliepeelle istuminen morsiamen toimesta, samasta astiasta syöminen kinnaskäsin, morsiamen äidin lahjominen (kengät ja ämmänkakku), tanssiminen, leikkiminen, neuvolaulujen laulaminen, morsiamen kylvettäminen ja pukeminen, helmarahan (sabaraha) laittaminen morsiamen istumapaikalle, tavaroiden varastaminen morsiamen kotoa, varaukset matkaa varten, paluumatkalle lähteminen, morsiamen kaappausyritykset matkan aikana, sulhasen talon aidan särkeminen ja kulkueena talon ympäri kulkeminen.

89. virolaisten pulmien jälkimmäiseen osaan on kuulunut morsiamen nostaminen reestä kankaan tai turkin päälle, morsiamen kintaiden laskeminen kankaalle, morsiamen taluttaminen tupaan, kintaiden laskeminen oviaukoille, morsiamen nostaminen leipälapion yli, morsiamen takamuksen hierominen uunia vasten, halkojen heittäminen uuniin, ujun eli huivin poistaminen kepillä morsiamen päästä, morsiamen pyöräyttäminen, ujun heittäminen katolle (ujuheitmine), pöytään käyminen, leivän murtaminen, keiton syöminen samalla lusikalla, nuorimman sukulaislapsen asettaminen morsiamen syliin, sukkien lahjoittaminen lapselle, morsiamen taluttaminen ympäri pihaa, lahjojen laskeminen pysähdyspaikoille, morsiamen kirstun ja lahjavakkojen saapuminen, nuodeväen saapuminen, morsiamen piilottaminen nuodeväeltä, nuodeväen ruokkiminen, morsiamen pään sukiminen, morsiamen "lyöminen" tanulla eli vaimon päähineellä, tanun ravistaminen päästä kahdesti, morsiamen lakittaminen (tanuttamine) kolmannella yrittämällä, morsiamen nimittäminen uudeksi kuuksi, uuden kuun katsomaan pääseminen lahjalla, neitojen piiritanssi, morsiamen kukkaseppeleen asettaminen valitulle neidolle, sulhasen päähineen pois laulaminen, nuorikon vyöttäminen esiliinaan, nuorikon tanssittaminen veljen toimesta, morsiusparin nukkumaan saatteleminen, makuupaikan sijaaminen sulhasen niittämistä heinistä, makuusijan varaaminen, hääparin riisuminen kilvan, nuorikon heittäminen sulhasen viereen, nuorikon kaappaaminen kesken yön, vieraan tytön tuominen nuorikon tilalle, parin herättäminen torvensoitolla tai huutamalla, kintaiden jättäminen häävuoteelle, lahjojen jakaminen morsiamen vakasta (vaimevakk), lahjakirstun aukilaulaminen (lahtilaulmine), lahjavakan kantaminen tuvan pöydälle, lahjojen jakaminen vakasta, lahjoista kiittäminen vakan ympäri tanssimalla (vakatants), rahan kerääminen nuorikon oikealla kengällä (kingaajamine), rahan kerääminen suureen puukauhaan (kulbiraha), hääajot, nuodeväen lähtö paluumatkalle, vierailut uusien sukulaisten luona (langusoit), päättäjäisateriat ja jälkihäät (järelpulmad).

90. virolaisiin häihin on kuulunut hääparin vaatteiden yhteen sitominen, vieraiden vaatteiden yhteen sitominen ja vieraiden vihtominen (vihtlemine) uunin päällä.

91. lapissa liitto on vahvistettu iskemällä tulta parin yläpuolella tuluksilla. vahvistamisen aikana tytön on tullut näyttää nyrpeältä ja vastata kysymyksiin kielteisesti. vahvistamisen jälkeen on pidetty pidot joihin on hankittu poronjuustoa, leipää, kalaa ja lihaa. toisen tavan mukaan ruoka on tuotu vieraiden toimesta. ennen pitoja pari on puettu taljoihin ja turkkeihin. tytön pään ympärille on sidottu hopeavyö. toisen tiedon mukaan hiukset on pidetty vapaina. pitopöydäksi on levitetty porontaljoja. jokaisella on ollut oma puulusikkansa. lahjoiksi on tuotu työkaluja, hopeaa, poroja ja poronjuustoa. 

92. unkarilaisen hääpuvun väreistä vihreä on tarkoittanut kevättä ja kukoistukseen puhkeavaa luontoa, punainen terveyttä ja valkoinen rauhaa.

93. unkarilaisiin häihin on kuulunut antimien vienti sulhastaloon pajukorissa (kananmunia, leipää, hääpullaa eli pankoa), luumuviinojen esiin ottaminen, hääruokien valmistaminen (lihakeitto, paprikakana), hääruokien ylistäminen runoin, häiden aloitusmerkin näyttäminen sauvalla (vöfipalca), sulhaspoikien pukeminen rosmariininoksista ja ruusukkeista punottuihin hattuihin (bokreta), morsiamen avustaminen morsiusneitojen (nyuszuleany) ja pukijan (nyuszuasszony) toimesta, häätalon koristelu tammen ja koivun lehvillä, morsiamen pukeminen 12 palasta ommeltuun alushameeseen (pendely), punavihreään päällyshameeseen, valkeaan esiliinaan, valkoiseen paitaan, hartiahuiviin (zsalikeszkenö), samettiliiviin, punaisiin helmiin ja nahkasaappaisiin, morsiamen hiusten letittäminen pitkälle palmikolle, punaisen nauhan (pantlika) laittaminen palmikon päähän, korkean rosmariininoksista punotun päähineen ("ruszmalin parta") asettaminen morsiamen päähän, morsiamen valmistaman hattukoristeen laittaminen sulhasen päähän ("sallikaa meidän laittaa sulhasen hattuun koriste, hyvän morsiamen korea tuominen"), hyvästit ja erovirret sulhasen talossa, matka morsiamen talolle, sulhasjoukon vertaaminen saalistaviin metsästäjiin, kulkueen pysäyttäminen morsiamen talon portille, tien puhuminen auki vertauskuvin ("tulimme poimimaan kaunista kukkaa"), valemorsiamen tarjoaminen sulhasjoukolle, "hyvän morsiamen" vaatiminen, morsiamen hyvästit vanhemmilleen ("annoit rintaasi, suojelit tuuleltakin, rakas äitini älä murehdi, päästä minut rakastettu tyttäresi"), köyden vetäminen kulkueen tielle, köyden vetäjien lahjominen, matkaaminen sulhasen talolle iloisena kulkueena, sulhasen vanhempien tervehtiminen talon portilla ("anoppi tulkaa esiin, avatkaa portti, toimme pojallenne vaimon"), morsiamen syleily, pöytään käyminen, morsiamen palmikon avaaminen, morsiamen hiusten kampaaminen nutturalle, vaimon päähineen asettaminen morsiamen päähän keskiyöllä, rosmariinipäähineiden yhteen sitominen, yhteiseltä lautaselta syöminen, maljojen kohottaminen, pilkkarunojen esittäminen, morsiamen tanssittaminen lahjoja vastaan, häävaatteiden riisuminen, valkoisen esiliinan riisuminen, kasvojen peseminen, kasvojen pyyhkiminen kaason ojentamalla pyyheliinalla ("tähän asti meidän morsiamemme oli tyttö, nyt hän astuu huoneeseen nuorikkona") ja parin vetäytyminen makuulle muiden jatkaessa juhlimista.

94. marien häät on aloitettu kutsumalla väkeä sulhasen talolle rakkopillejä ja rumpuja soittaen. ennen morsiamen talolle lähtöä on syöty, juotu, laulettu ja tanssittu. aterian jälkeen on lähdetty meluavana kulkueena kohti morsiamen taloa. kulkueeseen on kuulunut sulhanen, häiden johtaja (suan buj), soittajia ja sukulaisia. lähtiessä on laulettu laulu joka on kertonut "hyvän ja halutun neidon" hausta. morsiamen talolla on suoritettu saapumismenoja, laulettu ja tanssittu. kestityksen aikana jokaiselle vieraalle on laulettu laulu niin että vieras on kiittänyt laulusta säkeiden jälkeen. kestityksen jälkeen morsian on hyvästellyt vanhempansa ja sukunsa ja on lähdetty takaisin sulhasen talolle. perillä on jatkettu iltaa lahjojen jaolla, tanssilla ja laululla. seuraavan päivän menoihin on kuulunut laska-keiton laittaminen, ruuanlaiton säestäminen lauluin ja yhteinen ateria.

95. häihin kutsuminen on suoritettu silmästä silmään. sulhanen on käynyt kutsumassa oman sukunsa ja morsian omansa.

96. suomessa häät ovat päättyneet saunaan ja erorokan syömiseen.

97. nuorten tapaamisia on kutsuttu illanistujaisiksi, illatsuiksi, valviaisiksi ja öitsyiksi, kosintaa kättäjäisiksi ja käziisksi, lahjojen keruuta susimiseksi ja toivakoimiseksi, sulhasväkeä vasteliksi, hakujoukoksi ja juohtokansaksi, morsiamen kapioita myymeiksi, lakittamista myssyjäisiksi, myötäjäisiä osaksi ja lepingoksi ja nuorikon vierailua vanhempiensa luona oljamiksi, ativoiksi ja orpanoiksi.

98. suvun tuonpuoleiset jäsenet eli esivanhempien henget on kutsuttu häihin asettamalla pöydän taakse valkoinen liina ja lyömällä seinään puuvaarnoja tulijoiden vaatteita varten.

99. matkalla morsiamen talolta sulhasen talolle on hääkulkue kierrellyt erikoisia reittejä. toisen tavan mukaan kulkueen jäljet on lakaistu. 

100. morsian ja sulhanen ovat peseytyneet samaa astiaa käyttäen. toisen tavan mukaan pari on istutettu samalle istuimelle.

101. toisena päivänä häihin on saapunut kurjeksi pukeutunut vieras (alkujaan eläimiksi pukeutuneita hahmoja on ollut useita, toteemieläimiä).

102. marilaisilla morsiamilla ja morsiustytöillä on ollut päässään karvahatut joiden päälle on laitettu punaiset huivit.

103. niittymareilla morsian on lahjoittanut kullekin häävieraalle kolme helmeä (luonnonhelmiä on pidetty suuressa arvossa).

104. udmurteilla morsiamen päähineenä on ollut korkea kartion muotoinen lakki (aison) jonka rahakoristelut ovat peittäneet puolet morsiamen kasvoista. päähine on periytynyt äidiltä tyttärelle. ennen häitä suvun naiset ovat kerääntyneet ompelemaan aisoniin nauhoja, rahoja, simpukoita ja helmiä. päähineellä on uskottu olevan parantava ja hyvää onnea tuova vaikutus ja sitä on käytetty myös muissa juhlissa ja uskonnollisissa rituaaleissa. arkena aisonia on säilytetty perheen pihapyhäkössä eli kualassa (kodassa).

105. marihäissä neidon palmikko on kääritty nutturaksi päälaelle ja asetettu nutturan päälle sorokka tai symaksi-päähine. vuorimareilla palmikko on peitetty sarpan-liinalla joka on kiedottu pään ja kaulan ympäri niin että toinen pää on jäänyt riippumaan rinnalle ja toinen selkään. liinan eteen on sidottu raha ja helmikoristeinen päänauha nasmak. vanhempaa päähineperinnettä on edustanut korkea kartion muotoinen, päälaelta avoin, tuohella tuettu sarvipäähine ospu.

106. mareilla morsiamen ja kaason asuihin on kuulunut kolme kolmikulmaista kulmistaan kirjailtua hapsukoristeista liinaa (sulik) joihin on ripustettu neliskulmaiset ja hapsukoristeiset vyöriipukset (komdasti). liinat on ripustettu vyölle pareittain ja vyötäröesiliinan päälle. korut ja vaatteet on puettu morsiamen päälle tarkoin säädellyssä järjestyksessä edeten päästä jalkoihin (kampaus, palmikon koristeet, korvakorut, kaulakorut, rintakoriste, vyöliinat, säärykset ja säärisiteet).

107. marilaisen morsiamen ja kaasojen pukuihin on kuulunut kaksi rinnan päällä toisensa leikkaavaa kaurissimpukoista pujotettua nauhaa. nauhojen lisäksi kauhtanaan on ommeltu suojeleva tupsu helmistä ja kolikoista. morsiamen korviin on laitettu suuret tupsukoristeiset korvakorut ja päähän korkea rahakoristeinen sarvipäähine ospu.

108. marien hääpuvuissa on ollut paljon värejä ja suojelevaa punaista. pukuja on käytetty kaikissa tärkeissä juhlissa (arki ja juhlavaatteet).

109. mareilla morsiamen hääpäivän menoihin on kuulunut arvokkaina pidettyjen luonnonhelmien heittäminen kaivoon tai lähteeseen. helmet on lahjoitettu Veden-emolle.

110. häiden aikana mordvalaisen neidon palmikko on jaettu kahdeksi letiksi ja kierretty letit päälaelle tai punottu "sarviksi". hiusten varaan on laitettu punainen tuohella tuettu ja helminauhoin koristeltu kartiomainen sarvipäähine pango. hääyönä kaaso on irrottanut morsiamen rintasoljen ja heittänyt sen pois. aamulla morsiamelle on puettu vihrein, punaisin ja mustin tupsuin ja hapsuin koristeltu takaliina pulaks. takaliinaa ovat täydentäneet edessä esiliina ja sivuilla sivuliinat. moksalaisilla liinojen sijasta on käytetty villalangasta ja simpukoista valmistettuja vyötupsuja jotka ovat roikkuneet pareittain neidon kupeella.

111. kaasoa on kutsuttu nimillä olallinen, sauva, mairikki, johto ja kanssavaimo.

112. sulhasen talolla on poltettu olkilyhteitä niin että hääjoukko on joutunut kulkemaan tulisen kujan (tulen) läpi. pihassa morsiamen huivi on nostettu ylös päretikulla. tuvassa pari on talutettu verhon taakse "tutustumaan toisiinsa". juhlallisuuksien lopuksi on lyöty nuijalla talon nurkkahirteen. 

113. vepsäläisten häiden tärkein vaihe on ollut neidon valkean vallan (vouktan voudaizen) eli neidon vapauden ja viehätysvoiman luovuttaminen. valkean vallan sijana on ollut hiuksiin sidottu valkoinen nauha jonka pois antamisesta kerrotaan itkuvirsissä (annetaanko isälle, veljelle, talolle, tuomelle vai auringolle). lopulta nauha on ojennettu naimattomalle siskolle tai ystävättärelle. toisen tiedon mukaan nauha on sidottu pihapuuhun tai luovutettu äidille joka on laittanut nauhan oikean rintansa (oiktan nizaizen) alle. vallan luovuttamisen jälkeen morsian on lähtenyt vanhempiensa talosta.

114. mordvalaisissa häissä vanhemmat ovat ojentaneet morsiamelle mesijuoma-astian reunassa palaneen tuohuksen ja sanoneet "elä kunnollisesti, miestäsi rakasta". ojentamisen jälkeen on lähdetty liikkeelle morsiamen kantaessa tuohusta. tuohus ei ole saanut sammua matkan aikana (lempi). sulhasen talolla tuohus on vastaanotettu morsiamelta ja kiinnitetty mesijuoma-astian reunaan. juhlallisuuksien jälkeen tuohus on sammutettu mesijuomaan upottamalla.

115. komit ovat kutsuneet sulhasväkeä korpinväeksi (kirnis juk, korpin joukko) ja verranneet sulhasta joutsenen kimppuun hyökkäävään korppiin (nimitykset jäänteitä totemististen heimojen välisestä kilpailusta ja ristiinnaimisesta).

116. komien häissä nuorta paria on ajelutettu poroilla ja roiskittu ajelun jälkeen lumella.

117. mordvalainen morsian on voitu tuoda häihin köytettynä sukunsa yrittäessä "pelastaa" kaapattua neitoa. toisen tavan mukaan morsian ja sulhanen on lukittu aittaan, kopautettu halolla oveen ja sanottu "tottukaa toisiinne".

118. mordvalaiseen sulhasväkeen on kuulunut poks-kuda (sulhasen puhemies), kud-ava (sulhasen kaaso), ata-kuda ja ava-kuda (sulhasen vanhemmat), seuraneidot, urved (morsiamen kuljettaja) ja morsiamen nostelijat.

119. mordvalaisiin häihin on kuulunut huivitetun morsiamen ruokkiminen puurolla (neidonpuuro), morsiamen kylvettäminen häiden aattona, morsiamen palmikon hajottaminen ystävättärien toimesta, hiusnauhan (lenta) poistaminen morsiamen "vastustellessa", hiusnauhan (neidon kauneuden) luovuttaminen sisarelle tai ystävättärelle, häälahjojen ompeleminen laulaen, yöpyminen, vanhempien hyväksynnän pyytäminen ennen auringonnousua, morsiamen taluttaminen liina olkapäillä sukulaistaloissa ja suvun kalmistossa, kumartaminen viidesti itään, vanhempien ja sukulaisten hyvästely veljien kantamana, sulhasväen odottaminen ladossa, nuodeväen (kudat) valmistautuminen lähtöön, pöydän ympäri kiertäminen olutkauhat käsissä esivanhempia rukoillen, valtavan piirakan (toj-praka) tai piiraiden paistaminen aattoiltana, piiraan syöminen esivanhempien kunniaksi, jäljelle jääneiden piiraiden mukaan ottaminen, sulhasväen varaaminen palavilla päreillä, matkaaminen morsiamen talolle, yön viettäminen ulkona, morsiamen pukeminen punaisiin vaatteisiin, morsiamen pään peittäminen punaisella huivilla, morsiamen eroitkut, kepillä iskeminen talon kurkihirteen, nuodejoukon saapuminen, morsiamen piiloutuminen aittaan tai vaipuminen valeuneen tuvan penkille, leivän ja kotieläinten lahjoittaminen morsiamelle, morsiamen luovuttaminen isän toimesta, kodinhaltijan rukoilu, perheen tuohuksen antaminen morsiamelle (säilytetty kuolemaan asti), juhla-ateria, vahakynttilän sytyttäminen, kynttilän ojentaminen morsiamelle, palavaa kynttilää (suvun onnea) kantavan morsiamen kantaminen tuvasta, morsiamen nostaminen tähdin koristelluin kankaan peittämään rekeen, saattueen kiertäminen kolmasti päreiden ja kirveen kanssa, morsiamen pakoyritykset matkan aikana, morsiamen huivin tai vyön heittäminen tielle, takaa-ajajien kääntyminen takaisin, sulhasen talolle saapuminen, morsiamen nostaminen alas, morsiamen vastaanottaminen palavan päreen ja kekäleiden kanssa, päreen pois potkaiseminen ja hajotetusta päreestä ennustaminen, parin päiden ympäri kiertäminen tulella, kekäleiden heittäminen parin jalkoihin, morsiamen kävelyttäminen myötäpäivään hääjoukon ympäri, uuden kynttilän antaminen morsiamelle tai vanhan kynttilän sammuttaminen ja sytyttäminen uudestaan, morsiamen sirottelu humalalla tai vedellä kylpyvihdan läpi, kaason ja sulhasen äidin kantamien leipien yhteen liittäminen, sulhasen piiloutuminen, morsiamen kantaman kynttilän kiinnittäminen mesijuomaa sisältävään astiaan, kodinhaltijalle ja esivanhemmille uhraaminen, kynttilän sammuttaminen mesijuomaan, morsiamen vienti uunin (tulen) luokse, morsiamen luonnetta kuvailevan nuorikon nimen (hyvä, villi, vihainen) antaminen suvun vanhimman tai nuorimman jäsenen toimesta ("tässä on valo, ole onnellinen elämään ja perhettä lisäämään, ota uusi vaimon nimi"), nuorikon huivin poistaminen leivällä hivuttaen, nuorikon kasvojen paljastaminen, parin istuttaminen samalle penkille, yhteisen ruuan syöminen, sulhasen lakin painaminen silmille, nuorikon neuvominen ja ruokkiminen uunin luona, nuorikon esittely tulelle ("uuni, äitiseni, elä nokea minua, elä savusta silmiäni"), uunin (tulen) tuijottaminen, nuorikon kantaminen niinimatolla aittaan sijattuun vuoteeseen, samalla lusikalla syömiminen, nuorikon povellaan kantamien ohukaisten nauttiminen, sulhasen äidin tuoman piirakan jakaminen ja syöminen, nuorikon "ruoskiminen", sukukynttilöiden sulattaminen yhteen ja asettaminen vuoteen viereen, valemorsiamen tuominen vuoteeseen, lahjojen jakaminen vieraille, vieraiden kestittäminen, yöpyminen, nuorikon herättäminen, nuorikon vieminen joelle, saattueen valelu vedellä, lapsionnen pyytäminen Veden-emolta (Ved-azyr-ava) vanhimman läsnä olevan vaimon toimesta, oluen kaataminen saattueen reitille, nuorikon esittely saunalle, veden äärellä tanssiminen, veden kantaminen talolle, hääruokien valmistaminen nuorikon kantamasta vedestä ja vieraiden kestittäminen. 

120. häiden toimihenkilöitä ovat olleet juohtomies, puhemies, kosjolainen (häärituaalin vetäjä sulhasen puolelta), kaaso, olallinen, korvallisnainen (morsiamen lähin avustaja, täti tai vanhempi sisar), kaasonrytkä (morsiamen nuorempi sisar tai serkku), loihoojat (itkettäjät), korvot, korvoit, korvalliset (morsiamen avustajat, nuorempia sisaria ja lapsuudenystäviä), pulmapojat, kantapojat (sulhasen apulaiset), nuolenneittyet (morsiusneidot), häämaamo (häiden naispuolinen johtaja), häätaatto (häiden miespuolinen johtaja), saajannainen (sulhasjoukon mukana liikkuva täti tai sisar), nuotemiehet, nuodejoukko (morsiamen saattajat), itettäjä, itkettäjä (naispuolinen itkurunojen esittäjä), kakrapokot, tsiilahaiset, nokkoset (morsiusneidot), hääleipien kantajat, myötämenijät (sulhasen talolle lähtevät morsiamen sukulaiset), eessäkävijä (morsiamen apulainen tai saattaja), kaasikot (häälaulajat), kirstumiehet (morsiamen kirstun kantajat) ja pillimies (soittoniekka).

121. marilaisten häiden toimijoita ovat olleet suan-vui (häiden pää), kugu vene ja izi vene (iso ja pieni vävy, sulhasen apulaiset), saus tai sagus (sulhasen naimaton ikätoveri), puras (piiraiden kantaja), kiamatsa tai kiamatsava (vanhempi pariskunta joita pari on nimittänyt päänpukijaisisäksi ja äidiksi), ondzetz-kosse (kaaso), tanssijat, rakkopillinsoittaja ja rummunlyöjä.

122. marien häihin on kuulunut neliskulmaisen majan (silek) rakentaminen pihalle, pöytien tuominen ulos kestitystä varten, onnen pyytäminen parille ilman, veden, maan, meren ja pakkasen avoilta eli emoilta, huopapeiton päällä istuvan sulhasen neuvominen ("o poikani, ollos suuren hyvän saja, ollos onnellinen, tullos seitsemän pojan, seitsemän tyttären isäksi"), sulhasväen matkaan lähteminen keskellä yötä, laulujen laulaminen rummun ja rakkopillin säestyksellä, kirjavien liinojen heiluttaminen matkan aikana, juomatauko puolivälissä, morsiamen talolle saapuminen aamulla, pihamajan ympäri ajaminen kolmasti, "sulhasen jäljen" eli reen jättämän jäljen tallaaminen morsiamen toimesta, seurueiden kokoontuminen yhteiselle aterialle, esivanhempien rukoilu, sulhasväen juottaminen, ohukaisten ulostuonti, piirastynnyrin avaaminen, sulhasen syöttäminen, hääparin ruokailu liinakankaalla päällystetyn penkin päällä, nuoren miehen pukeminen "morsiameksi", "morsiamen" tanssittaminen, oikean morsiamen ympäri kulkeminen, kädestä tempaaminen ja saattaminen ulos sulhasen toimesta, morsiamen pukeminen kauhtanaan ja revonnahkalakkiin (revez-upsa), morsiamen pään peittäminen huivilla, huivitetun morsiamen taluttaminen pihamajaan, lahjojen jakaminen majassa, hyvästien jättäminen, morsiamen "ruoskiminen" rekeen noustaessa, morsiamen "vastustelu" ja "kieltäytyminen", matkaan lähteminen, pihamajan kiertäminen kolmasti, "viivan" vetäminen veräjänpielestä toiseen ("jääköön tähän kaikki raskaus"), liinan kääriminen reen ohjasten ympärille, ohjasten nykäiseminen yhdessä, ruokailu puolivälissä matkaa, sulhasen talolle saapuminen, pihan ympäri ajaminen kolmasti, "perintöosuuden" lupaaminen, morsiamen laskeutuminen huopamatolle, morsiamen vastaanottaminen leipien ja piirakoiden kera, matolle asetetun taikakalun tai vaatekappaleen heittäminen katolle morsiamen toimesta, heitosta ennustaminen, vaimon vaatekappaleen päälle astuminen, aitassa käyttäminen, pirttiin kulkeminen rituaalisessa jonossa edellä kävelevän liepeestä kiinni pitäen, kulkueen jälkien lakaiseminen, miespuolisten henkilöiden poistuminen pirtistä, hääparin ruokailu samalla lusikalla, samasta piiraasta haukkaaminen, morsiamen päätä peittäneen huivin poistaminen esineen avulla, appivanhempien lahjominen liinoilla, morsiamen vieminen aittaan soittajien säestyksellä, nuorikon päähineen eli semaksin pukeminen kaason, päänpunojan (kiamats-ava) ja edessäseisojan toimesta, nuorikon johdattaminen vedelle, helmen heittäminen veteen nuorikon toimesta, veden roiskiminen kolmeen suuntaan sanoin "Veden emonen, aamullako vai illalla vedelle tulen, elä kiellä vettäsi", veden kantaminen talolle, laska-liemen valmistaminen nuorikon kantamasta vedestä, vieraiden kestittäminen laskalla, toistensa jaloille astuminen, häävuoteelle saattaminen edellä kävelevän liepeestä kiinni pitäen ja soittajien säestyksellä, nuorikon "karkausyritykset", nuorikon "ruoskiminen" sanoin "rakastaenko tulit" ja parin vetäytyminen yöpuulle muiden jatkaessa juhlimista.

123. udmurteilla häät on pidetty kesäkuussa tai talvella laskiaisen aikoihin, riippuen kosinnan ajankohdasta.

124. udmurttien nuodeväkeen eli neitoa hakemaan lähteneeseen joukkoon on kuulunut kunniajohtaja (kudo), naisjohtaja (pesai), nuoremmat toimimiehet (nyl vaisjos, neidon tuojat), edelläkulkija (az-vetlis) ja neidon avustaja (nyl-biztis). nuodejoukko on koostunut parittomasta määrästä sulhasen lähimpiä sukulaisia. sulhanen ei ole lähtenyt mukaan. 

125. udmurttien häihin on kuulunut ensimmäinen hakumatka (nyl vajon, neidon tuonti), morsiamen takaisinhaku sukulaistensa toimesta (beren puksem, entiseen paikkaan palaaminen), morsiamen "vastustelut", sukujen välinen väittely liitosta, paluu morsiamen talolle, morsiamen osalle kylvetyn hampun liottaminen, yhteisen talon rakentaminen sulhasen toimesta, tervehdyskäynnit morsiamen luona rakentamisen aikana, toinen hakumatka, leivänpalojen heittäminen uunin päälle, esivanhempien rukoilu sanoin "vanhukset, elkää koskeko, sallikaa hyvin sinne saapua ja palata", nuodeväen matkaan lähtö keskiyöllä, seurueen pysähtyminen edelläkävijän talossa, saapuminen morsiamen talolle, seurueen vastaanottaminen huivilla peitetyn maljan kanssa, morsiamen piiloutuminen aittaan tai ruispeltoon, morsiamen olinpaikan tiedustelu, leiriytyminen ja nuotion tekeminen talon pihalle, morsiamen ruokkiminen, esivanhempien rukoilu, morsiamen huivitus, kanteleen soittaminen huivituksen aikana, päreen tai kynttilän (tulen) ympäri kulkeminen puurovadin kanssa, onnen pyytäminen taivaanjumala Inmarilta, yhteinen ateria, lahjojen jako, synnyinkodin hyvästely, jäähyväisitkut, morsiamen kantaminen rekeen, morsiamen kuljettaminen kolmasti saattueen ympäri, morsiamen hyppääminen reestä, matkaan lähtö, viivan vetäminen maahan hääjoukon ja saattajien välille, leivän heittäminen esivanhemmille veräjän kohdalla, morsiamen pakoyritykset, morsiamen käyttäminen omalla peltosarallaan, kulkeminen hiljaa pellon poikki, rukoukset Inmarille sulhasen talolla, vieraiden kestittäminen, mesijuoman tarjoaminen, morsiamen taluttaminen kolmasti reen ympäri, morsiamen saattaminen aittaan, naidun naisen päähineeseen ja vaatteisiin pukeminen, tanssiminen ja kanteleen soitto pukemisen aikana, hääväen viihdyttäminen "valemorsiamen" toimesta, kankaanpalan asettaminen pirtin kynnykselle, pirttiin astuminen kankaan päältä, morsiamen taluttaminen tulisijan ympäri kahden vanhimman vaimon toimesta, lahjojen vaihtaminen, veden hakeminen lähteestä, serbet-nimisen mesijuoman valmistaminen vedestä, juoman tarjoaminen vieraille, lahjojen jättäminen vedenhaltijalle (vu-murt) sanoin "elköön vesi minua säikyttäkö vaan pesköön", veteen "astuminen", lahjojen asettaminen lähteen reunalle, morsiamen kylvettäminen joen rannalla olevassa saunassa, veden roiskiminen läsnäolijoiden päälle, puuron keittäminen joelta tuodusta vedestä, morsiamen vieminen ruispellolle, nuorikon päähineen (asjan) piilottaminen ja etsiminen pellosta, morsiamen kantaminen aittaan, hääparin ateria, leivän ja voin tuominen vuoteelle, onnen ja pitkän iän toivottaminen parille ja suojelevan peiton (polog) vetäminen parin päälle.

126. morsiamen poveen on laitettu villaa tai hampputukko, kintaisiin suojeleva kivi, rintaan neuloja, vasempaan sukkaan raha, poveen seitsemän viljanjyvää ja taskuun tulikiveä tai pihkaa.

127. komeilla sulhanen ja morsian ovat vaihtaneet liinoja niin että toinen käsi on pitänyt oman liinan kulmasta ja toinen toisen. ennen vaihtoa liinojen päälle on asetettu leipä.

128. komeilla morsian on kantanut valmistamaansa kalapiirakkaa povellaan häiden ajan. juhlallisuuksien jälkeen pari on syönyt piirakan puoliksi.

129. virossa hääpari on astunut yhdessä maata myötäilevän kallion eli maakiven päälle.

130. nenetseillä neitoa kuljettava reki on ajanut ensin kolmasti neidon isän kodan ympäri ja sitten kolmasti pojan isän kodan ympäri.

131. inkerissä morsian on juossut aitan ympäri kolmasti ennen aitassa tapahtunutta päänpeittämistä.

132. virossa pari on heittänyt kaivoon rahan tai kiven Vee-emalle (kaewu-anne).

133. inkerissä morsian on viety lähteelle hääpäivän jälkeisenä päivänä. lähteellä morsian on pudottanut veteen rahan tai taikakalun, täyttänyt vesiastian ja yhdessä sulhasen kanssa potkaissut astian kumoon. lopuksi on kasteltu seurueen muut jäsenet. 

134. vatjalaisilla pari seurueineen on lähtenyt avannolle vuoteelta nousemisen jälkeen. seurueen edellä on kulkenut edelläkävijöitä punaisia liinoja heilutellen. avannolla sulhasen ja morsiamen eteen on laitettu ämpäri jonka nämä ovat kumonneet. kumoamisen jälkeen pari on peseytynyt avannossa.

135. mordvalaisilla pari on herätetty häävuoteelta kylpemään yhdessä.

136. virossa morsian ja sulhanen ovat pesseet kasvonsa yhteisellä vedellä ennen vuoteelle asettumista.

137. suomessa morsian on heittänyt hääväen päälle vettä.

138. liiviläiset ovat pukeneet ja huivittaneet morsiamiksi kolme tyttöä joilla on harhautettu sulhasväkeä.

139. hääkulkueessa on kuljettu tiiviissä joukossa toisistaan kiinni pitäen. on pidetty tärkeänä ettei kukaan ole päässyt kulkemaan joukon tai sulhasen ja morsiamen välistä.

140. inkerissä hääparin väliin on asetettu neitonen joka ei ole lähtenyt pois ennen kuin on saanut sulhaselta lahjan. toisen tavan mukaan morsiamen veli tai kaaso on hypännyt parin väliin.

141. volgalaisissa häärukouksissa on pyydetty jälkeläisiä, onnea, pitkää ikää, suojelusta, sopuisaa yhdyselämää, karjan ja mehiläisten lisääntymistä ja paria pysymään "sukunsa tuntevina".

142. virolaisiin pulmiin on käyty kutsumassa kolmasti. jos kutsumassa on käyty vain kerran ei olla saavuttu. kutsuminen on tapahtunut ovella halon kanssa sanoin "koik puha pulma, puu ukse taha" (kaikki häihin, halko ovelle).

143. virossa häitä on vietetty talvella uuden kuun aikaan.

144. virossa morsiamen suvulla (vakarahvas) ja sulhasen suvulla (saajarahvas) on ollut omat esilaulajansa (kaasik). morsiamen suvun toimia on johtanut kaaso (kaasanaine, korvane) eli vanhempi naimisissa oleva sukulaisnainen jonka apuna ovat olleet morsiusneidot (pruutneitsid) ja morsiusveljet (pruudipoiss). sulhasen sukua on johtanut puhemies (isamees, moogaisa) eli vanhempi naimisissa oleva sukulaismies jonka apuna ovat olleet sulhaspojat (peiupoiss). puhemiehen vaimon (moogaema) tehtävänä on ollut asettaa morsiamelle vaimon päähine (tanu).

145. virolaisiin pulmiin on kuulunut hääkulkueen lähteminen sulhasen talolta huutojen ja kellojen saattelemana, kulkueen ympäri kiertäminen (piiramine), edellä kävijän lähettäminen morsiamen talolle, lähestymisluvan saanti, vuorolaulut morsiamen talon veräjän luona, oveen lyöminen kepillä, pöytään käyminen, morsiamen esiintuomisen vaatiminen, valemorsiamen tuominen ja tanssittaminen, morsiamen tunnistaminen valemorsiamen ja morsiusneitojen joukosta, morsiamen esiintuominen saunasta tai aitasta, yhteisruokailu, hääparin istuttaminen vierekkäin, yhteisestä astiasta syöminen kintaat käsissä, pöydästä nouseminen, häntärahan (sabarahan) laskeminen morsiamen paikalle, morsiamen pään peittäminen olkapäille ulottuvalla kolmella soljella kiinnitetyllä huivilla (rätt, uju), morsiamen kantaminen saniin tai rekeen, liikkeelle lähteminen, tielle rakennetuista esteistä selviäminen lahjoin, tulosuuntaan katsominen matkan aikana, nauhojen pudottaminen risteyksien ja jokien kohdalle, edelläkävijän lähettäminen sulhasen talolle, juomaleilin tuonti talolta, juoman heittäminen ilmansuunnille, sulhasen talolle saapuminen, aidan rikkominen, villamaton levittäminen reen eteen, morsiamen astuminen tai nostaminen matolle, vyön laskeminen matolle, talon nurkkien ja ovenpielien varaaminen, kotitulien sytyttäminen morsianta varten, morsiamen astuminen taloon oikea jalka edellä, kintaan laskeminen oviaukolle, morsiamen kantaminen leipälapion yli ja istuttaminen pöydän ääreen, huivinheitto (uju viskamine) talon katolle kepin avulla, morsiamen pään paljaaksi laulaminen (pea lahti laulmine), pöytään käyminen, lapsen (rupepois) laittaminen morsiamen syliin, kintaiden tai sukkien lahjoittaminen lapselle, morsiamen kierrättäminen ympäri pihapiiriä, lahjojen laskeminen tulisijalle, kaivolle ja kotieläimille, yöpyminen, vakarahvaan eli morsiamen suvun saapuminen aamulla, morsiamen piiloutuminen, sanasota sukujen välillä, valemorsiamen tuominen, ruokailu, morsiamen lakittaminen (tanutamine, linutamine) sulhasen äidin ja kaason toimesta, morsiamen pään silittäminen, morsiamen poskien sively tanulla ("pidä mies mielessäsi"), lakin puisteleminen lattialle, onnistunut lakittaminen kolmannella yrityksellä, morsiamen nostaminen ilmaan ja nimittäminen nuorikoksi (noorik), esiliinan sovittaminen ("ei löydy paikkaa") ja sitominen nuorikon ympärille, parin saattaminen makuulle, makuusijan kunnostaminen sulhasen niittämistä heinistä ja nuorikon tuomista liinavaatteista, parin herättäminen lauluin, soitoin ja hihkaisuin, kintaiden jättäminen makuusijalle, pesuveden tuominen parille, yhteinen peseytyminen, morsiamen onnen (lemmen) jättäminen pesuveteen, myötäjäisten jakaminen, vaimon vakan (veimevakk) auki laulaminen, kapioiden kantaminen pöytään päiden päällä, lahjojen jakaminen kepin avulla, kiittäminen lahjoista tanssimalla (vakatants), vastalahjojen lupaaminen tai kerääminen nuorikon kengillä, häiden päättäminen nuorikon tanssiin (pulmade lohki tantsimine), päätösateriaan, talon seiniin koputtamiseen ja rukin tuomiseen keskelle tupaa. 

146. hääapua on kerätty valkoisiin punakoristeisiin nyytteihin. kerääjillä on ollut käsivarsillaan punavalkoiset liinat nelinkerroin taiteltuina. apua kerätessään morsian on pukeutunut kosijaisissa saamiinsa koruihin ja vaatteisiin. apua on pyydetty sanoin "ei itse oteta, ei pakkoa panna, vaan vapaasta tahdosta jos joku lahjan antais" (apua ei olla kerätty itselleen vaan häissä annetuiksi lahjoiksi).

147. häihin on käyty kuhtumassa silmästä silmään ja kolmasti ("ei kukaan tule yhdellä käskemällä"). kutsumassa ovat kiertäneet isät ja enot. molemmat suvut ovat kutsuneet omat vieraansa.

148. häätuvan lattia on koristeltu havuin ja lehvin. tuvan nurkkiin ja rakoihin on tuotu nuoria pihlajia ja koivuja. uunin ympärys on havutettu. koivuista on voitu tehdä lehtimaja tai portti keskelle pihaa. talolle johtava polku on peitetty havuin tai sananjaloin. pihakoivujen oksille on ripustettu nauhoja ja kukkasia.

149. parin yhteistä kylpyä on kutsuttu ilosaunaksi. kylpemiseen käytetyt vastat on sidottu eri lehtipuiden oksista. kylvyn aikana pari on vaihtanut vastoja. toisen tavan mukaan on kylvetty yhteisellä vastalla ja heitetty löylyä yhdessä. saunapolulla paria on tullut vastaan sarviin ja turkkiin pukeutunut mies.

150. suomessa morsiamen pukuun on kuulunut tumma punakoristeinen hame jonka helma on ollut punaista verkaa, valkoinen esiliina jonka helmoihin on ommeltu punaisia ja vihreitä juovia, punainen tai musta huivi tai lakki, punaisin kukin ja helmin koristeltu valkoinen huivi, pellavainen pusero jonka hihansuut on kirjottu punaisin langoin, juovikkaan punainen liivi paidan päällä, vyötäisille kiinnitetyt vyölliset ja tupsuilla koristeltu tasku. hääpuku on ollut morsiamen itsensä valmistama. jokainen puku on ollut erilainen (valmistajansa näköinen). häiden jälkeen pukua on käytetty juhlapukuna.

151. jos kaasoja on ollut monta on vanhinta kutsuttu akkakaasoksi. morsian on valinnut kaason sukunsa naineiden naisten joukosta. kaason tehtävänä on ollut seistä lähellä morsianta ja suojella tätä "vaarallisilta voimilta". muihin tehtäviin on kuulunut morsiamen pukeminen ja riisuminen ja häävuoteen valmistaminen. kaasolle on valmistettu erityinen kaasonkannu eli haarikka.

152. hääpäivän sään on uskottu vaikuttavan liiton luonteeseen. tyynen ja poutaisen sään on tiedetty lupaavan onnea ja sopua, myrskyisän riitoja. sadesää on merkinnyt kyyneliä ja itkuista liittoa, lumipyry onnea ja rikkautta. hääkulkueen jälkien peittymisen lumeen on uskottu merkitsevän onnea ja vanhan elämän päättymistä. myrskyn jälkeinen pouta on luvannut iloista elämää.

153. sulhanen on varattu eli suojattu taioin laittamalla höyhen tämän vasempaan pohkeeseen tai pujottamalla sulhanen päreistä tehdyn kolmion lävitse.

154. häissä morsian on tarjonnut sulhaselle liinalla peitetyn haarikan eli tuopin. haarikan saatuaan sulhanen on poistanut liinan, juonut ja laittanut haarikkaan soljen joka on kiinnitetty morsiamen rintaan.

155. häihin on tultu valkoisten ruokanyyttien kanssa "sen tuop tullessaa minkä syöp ollessaa".

156. häihin valmistautuvan sulhasen kenkiin on laitettu tulukset tai kekäleitä ("tunge tulta sukkiheis, kekäleitä kenkiheis") ja kaulaan villaiset samana päivänä valmistetut kintaat.

157. häissä leikittyihin leikkeihin on kuulunut hääparin väliin yrittäminen ja tunkeminen vuoron perään parin pitäessä tiukasti kiinni toisistaan (käsistä tai vöistä).

158. hääruuat on valmistettu hääpäivänä ja katettu pöytään kerralla. ruokien on annettu olla pöydässä siihen asti kunnes kaikki on syöty. keitot on syöty suurista puu tai savikulhoista, juomat puisista haarikoista. liha ja kala on tarjoiltu suurilta puuvadeilta. jokaisen ruokailijan eteen on asetettu oma puulusikka. 

159. ennen lähtöä morsian on huivitettu suvun vaimojen toimesta. huivin sijasta päähän on voitu asettaa väliaikainen päähine tirskatti. tirskatin päälle on sidottu pään ja hartiat peittävä liina jonka kulma on vedetty kasvoille. päänpeittämisen aikana morsian on itkenyt rituaalista itkua.

160. lähtöseremonioiden aikana morsian on katkaissut puulusikkansa ja heittänyt palat oven suuhun. lähtöpuuro on syöty päällysvaatteisiin, lakkeihin ja kintaisiin pukeutuneina. pöydästä noustessa on kaadettu tuvan penkki.

161. matkaan lähdettäessä on huudettu äänekkäästi ja tömistelty jalkoja ("mitä suurempi melu sen iloisempi elämä"). matkaa on taitettu mahdollisimman nopeasti "ettei sulhanen lähtisi kävelemään neljällä jalalla" (muuttuisi sudeksi). kulkueen tielle on rakennettu esteitä sitomalla yhteen nuoria puita ja vetämällä tielle lehvin ja kukkasin koristeltuja köysiä. reitin varrelle on sytytetty tulia joiden kohdalla on pysähdytty ja käyty hyppimässä tulien yli.

162. maahan levitetyn kankaan tai turkin sijasta morsian on voinut astua oman huivinsa tai maakiven eli maata myötäilevän kallion päälle.

163. karjalassa häävuode on kierretty kolmasti karhunkynsien, tuluksien ja ukonkiven kanssa. vuoteessa parin on tullut nukkua mahdollisimman lähellä toisiaan ja kasvokkain. vuode on sidottu kaason vyöllä tai sukkanauhalla ("yhdellä vyöllä vyötetyt"). vuoteen yli on vedetty punaisia nauhoja. toisen tavan mukaan pari on sidottu nauhoilla yhteen.

164. suomessa morsiamen päänpanemista on kutsuttu lakittamiseksi, myssyjäisiksi ja nättyjäisiksi. toista hääpäivää on kutsuttu päänpeittopäiväksi. toimituksen aikana morsiamen hiukset on palmikoitu, nostettu ylös ja peitetty huivin tai lakin alle. toisen tavan mukaan hiukset on kierretty pannan ympäri nupulle ja peitetty tanulla. kolmannen tavan mukaan palmikko on käännetty roikkumaan kaksinkerroin. hiuksia ovat laittaneet kaaso, kaaseet ja sukulaisnaiset niin että yksi on laittanut toisen puolen ja toinen toisen. kampaamisen ja letittämisen jälkeen on nauhoitettu lettien päät ja käännetty letit pään ympäri. lettien päälle on asetettu lakki tai myssy. hiuksia laitettaessa on laulettu päänpanentalauluja.

165. suomessa morsiamen päähineenä on ollut pellavainen huivi ja tykkimyssy. päänpeittäjäisten jälkeen morsian on saapunut hääväen pariin eriväriseen pukuun puettuna soiton ja laulun säestyksellä. lakin sijasta morsiamen päähän on voitu laittaa kukkia. lakittaminen on tapahtunut aitassa, saunassa, tuvan penkillä tai jossain piilopaikassa.

166. päänpanijaisia on voitu viettää keskellä yötä ja sulhasen mukana ollessa. ennen lakittamista pari on istutettu vierekkäin ja kammattu molempien hiukset. kampaamisen jälkeen pari on pessyt toistensa kasvot. lopuksi morsiamen päähän on laitettu sulhasen hattu ja sulhasen päähän morsiamen huivi.

167. morsianta lakitettaessa on sanottu "unusta uni, mäleta melu, tuleta tuli, pea mees meeles" (unohda uni, muista muisti, sytytä tuli, pidä mies mielessäsi).

168. päänpeittämistä on seurannut vaatelahjojen jakaminen ja vastalahjojen saaminen sukulaisilta. lahjomisen jälkeen morsian on istutettu sulhasen viereen kaason huutaessa "tulkaa katsomaan uutta kuuta".

169. morsiamen huivia tai myssyä nostettaessa häävieraat ovat sanoneet "terve, terve, uus kuu näkyy". morsiamen ensimmäisen katseen on saanut sulhanen. paljastamista on kutsuttu katsojaisiksi ja näkijäisiksi.

170. morsianta huivitettaessa on kaaso kysynyt "kelles tämä huivitetaa" johon sulhanen on vastannut "ka miule". huivittamisen jälkeen sulhanen on puettu morsiamen kutomiin vaatteisiin. 

171. suomessa vanhimpia tunnettuja häälahjoja ovat olleet olkavaipat, paidat, nauhat, vyöt ja pellavakankaat. lahjat on jaettu morsiamen käsivarrelta niin että kaaso on laittanut lahjan kerrallaan käden päälle. toisen tavan mukaan morsiamen veli on jakanut lahjat piiskanvarren tai kepin päältä. lahjoja jaettaessa on sanottu "ottakaa vastaan hyväst mielest, vähäst varast, meiän lapsen höyheniä" tai "susi juoksi surkeasti, metsänrikka riipeästi, aina viepi mennessänsä, eipä tuo vaan tullessansa, kelle linnut kelpaeli, kelvatkohon höyhenetkin".

172. komeilla häälahjojen antoon on saavuttu tiiviinä kulkueena. lahjoiksi on annettu paitoja, nauhoja, liinoja ja vöitä jotka on puettu välittömästi päälle ja tanssittu kiitokseksi. vanhemman tavan mukaan lahjasta on kiitetty runonsäkeellä. lahjojen on tullut olla itse valmistettuja ja päälle puettavia.

173. komeilla naiset ovat säilyttäneet häävaatteensa hyvän onnen tuojiksi. vaatteita ei olla käytetty eikä pesty häiden jälkeen. vaatteiden on uskottu suojelevan kotia, paria ja yhteistä onnea.

174. komeilla liitto on vahvistettu pitämällä kiinni kauniisti kirjaillun liinan päistä. puolison kuoltua liina on revitty kahtia.

175. karjalassa sulhanen on tuonut ensimmäiset vaatelahjat kylvetysiltaan. morsian on ottanut lahjat vastaan koskettamalla niitä kädellään. morsiamen äiti on ojentanut sulhaselle vastalahjan. toiset vaatelahjat on vaihdettu katsojaisissa missä morsiamelle on lahjoitettu naisen puku. vastalahjaksi on annettu punainen paita. vaihdettujen vaatteiden on uskottu sisältävän valmistajansa eli luojansa elinvoimaa ja kiintymystä. vaatteita vaihtamalla on uskottu saatavan "hyvät välit".

176. parin yhteisessä saunassa morsian on pitänyt sulhasen paitaa tai housuja ja sulhanen morsiamen vaatteita. vaatteiden vaihdon on uskottu "sekoittavan hiet" ja antavan "hyvät välit". vaatteet päällä kylvettäessä on hoettu "hik hikee, karva karvaa". toisen tavan mukaan morsian on antanut sulhaselle sukat jalastaan tai pari on vaihtanut sukkia keskenään.

177. virossa vaimon päähineen pukemista on seurannut morsiamen ja sulhasen nostaminen ilmaan. mitä korkeammalle paria on kohotettu sitä onnekkaampaa elämästään on uskottu tulevan. häiden toisena päivänä morsian on kantanut lähteeltä vettä saavilla jonka korviin on sidottu punaiset nauhat. morsiamen kantamalla vedellä on kylvetetty häävieraita.

178. suomessa häät on päätetty lähtörokkaan, eroputroon, lihavelliin, koputtamalla talon seiniin halolla, ulvomalla kuin sudet, raivaamalla ruuat pöydästä, lopettamalla juoman tuonti tai kääntämällä tuvan pöytä ympäri.

179. sulhasen talolta lähdettäessä on kaaso kaapannut sulhasen hatun ja asettanut sen morsiamen päähän.

180. alkukuulla eli uudella kuulla pidettyjen häiden on uskottu enteilevän pitkää liittoa, loppukuulla lyhyttä, tyhjällä kuulla köyhää ja nousevalla kuulla rikasta.

181. kotitalosta lähtiessään on morsian ottanut mukaansa kolme kiveä, kolme pihlajanlehteä, kolme lastua ja kolme kotieläimen karvaa.

182. morsiamen talolta lähdettäessä on seurueen suojaksi kutsuttu keittokodan haltija sanoin "ota utra uunin peältä, kotohisi lämbimästä, jolla vieroni vihitsen, tarhan täyen kiertelemmä, otamma uunista urohot, väjekseni, voimakseni, tuekseni, turvakseni".

183. marilaismorsian on laskenut puvustaan helmiä tai kolikoita veteen ja lausunut "pysyy rauha eikä tartu viha".

184. vepsäläisillä morsian on kietonut yöksi liinan vartalonsa ympärille. aamulla liina on ojennettu sulhasen pyyhkeeksi. 

185. hääkulkue on varattu asettamalla maahan kolme kiveä joiden päälle pari on astunut oikealla jalallaan niin että päänsä ovat koskettaneet toisiaan, kiertämällä pari kolmasti palavan päreen (tulen) kanssa kirveenterällä maata piirtäen, nostamalla päreet parin päiden päälle ja heittämälle päreet hajalleen eri suuntiin.

186. karjalassa liitto on vahvistettu lyömällä leipiä yhteen tai koputtamalla päreellä seinään. morsianta (nuorta vaimoa) on kutsuttu mutsoksi, mutsuksi, mutsoiksi ja muttsoksi (vepsän mutsu, mutsune, viron muts).

187. vepsäläisissä häissä sulhanen ja morsian ovat istuneet mahdollisimman lähellä toisiaan ("ettei välistä pystynyt katsomaan"). pari ei ole saanut liikkua häämenojen aikana. jos jomman kumman on pitänyt käydä jossain on edeltään lakaistu lattiaa tai asetettu lattialle kankaita.

188. vatjalaisissa häissä morsiamen hiukset on leikattu ja päähän on asetettu valkea liina (kiika). huivittamisen jälkeen morsian on ohjattu seisomaan tuvan oikeaan ovenpieleen ja kaaso vasempaan missä ovat odottaneet auringonlaskua. auringon laskettua kaaso on taluttanut morsiamen ulos.

189. vatjalaisiin häihin on kuulunut herätys rituaalisella itkulla, kukkaseppeleen asettaminen morsiamen päähän, morsiamen johdattaminen porstuan ovelle, morsiamen odottaminen ovella kintaat käsissä ja liina käsivarrella, sisaren käyminen morsiamen kaulaan, sisarusten huojuminen yhdessä, sulhasväen saapuminen, morsiamen astuminen pihalle, neitojen käyminen piiriin morsiamen ympärille, kukkaseppeleen koettaminen piirissä olevien neitojen päähän, kujan muodostaminen sulhaselle ja tämän seppelpäiselle sisarelle, morsiamen vieminen piiloon enon toimesta, vieraiden astuminen sisään, lahjojen antaminen suureen vatiin tai kuppiin kestitystä vastaan, kupin "kivittäminen" ja suojeleminen, morsiamen pukeminen juhla-asuun, saatujen lahjojen jakaminen morsiamen suvulle, nuorikon lakin pukeminen, ruokaileminen laulun säestyksellä, parin taluttaminen aittaan, yöpyminen ja lähtö sulhasen talolle aikaisin aamulla.

190. virossa sulhasväki ei ole riisunut päällysvaatteitaan koko läksiäispäivänä (tavat jäänteitä alkuperäisistä kylmässä pidetyistä talvihäistä).

191. virolaisissa päänpanijaisissa morsian on viskannut tanun eli vaimon lakin lattialle neljästi ja tätä on "rangaistu" kurittomuudesta. lakituksen jälkeen sulhanen on pukeutunut morsiamen valmistamaan paitaan ja sukkiin, nostanut morsiamen tuolille, jättänyt lakituspaikalle taikakalun, syleillyt appivanhempiaan ja johdattanut morsiamen pöytään. pöydässä nuori pari on syönyt yhteisen leivän ja juhlijoita on kestitetty morsiamen rekeen lastatulla ruualla.

192. kaivolle vietäessä virolainen morsian on puettu valkoiseen raittiin eli huiviin. morsian on nostanut kaivosta kaksi sangollista vettä jotka on kaadettu maahan. palattaessa morsiamen raitti on viskattu talon katolle. toisen tavan mukaan morsianta on talutettu palavan puun ympäri.

193. liiviläisen morsiamen hääpukuun on kuulunut pitkä vaalea kädet peittävä röijy ja punainen tai kirjava pään ympäri kiedottu huivi.

194. liiviläisissä häissä pari on yhytetty istuttamalla nuoret pöydän taakse ja laittamalla kätensä päällekkäin. lopuksi miespuolinen sukulainen on laittanut kätensä parikunnan käsien alle ja naispuolinen käsien päälle.

195. liiviläisen sulhasjoukon saapuessa morsiamen talolle on morsian piiloutunut aittaan ja sulhasväelle on annettu "väärät avaimet". aitassa hakijoita on odottanut kolme valemorsianta silmät peitettyinä. oikean morsiamen löydyttyä on palattu tupaan aterioimaan ja tanssimaan. morsiamen päänpanijaiset on suoritettu aitassa neitojen säestäessä toimitusta laululla. vaimonlakkina on käytetty leuan alta sidottua myssyä. 

196. erzalaisiin häihin on kuulunut morsiamen eroitkut ja uunin (tulen) tuijottaminen, morsiamen reen varustaminen kauniisti neulotulla kankaisella kuomulla, morsiamen pukeminen kirjailtuun uuteen mekkoon ja valkeaan liinaan, morsiamen pään peittäminen punaisella huivilla matkan ajaksi, paksujen siteiden kääriminen morsiamen jalkoihin ("ei pääse pakoon"), morsiamen "vastustelu" ja tarrautuminen ovenpieliin, häämatka, saapuminen sulhasen talolle, humalan sirottelu morsiamen päälle sulhasen sisaren toimesta, uunin ja kodinhaltijan kumartaminen ja näiden hyväksynnän pyytäminen, leivän laittaminen morsiamen pään päälle, nuorikon nimen antaminen ("kaunis", "villi"), joella käynti ja joelle johtavan reitin pirskottelu mesijuomalla.

197. komien häissä sulhanen on lähestynyt rahilla istuvaa morsianta kolmasti tämän kääntyessä poispäin. lopulta sulhanen on saanut suudeltua morsianta ja tämä on noussut rahilta. morsiamen noustua sulhasen seuralaiset ovat hajottaneet rahin sanoin "jo otti omamme". toimituksen aikana morsiamen hiuksia on roikutettu hajallaan. rahin hajottamisen jälkeen morsiamen hiukset on laitettu kahdelle palmikolle ja peitetty nuorikon lakilla. liittoa vahvistettaessa pari on seisonut kahden punaisen villavyön päällä. vahvistamisen jälkeen nuorikko on johdatettu vedelle missä tämä on antanut lahjoja vedelle ja pessyt avannossa kasvonsa ja kätensä. toisen tavan mukaan pari on peseytynyt yhdessä.

198. vatjalaisiin häihin on kuulunut hääleipien leipominen laulaen ("paisu paisu vellon kakku, ylene kursileipä"), leipien asettaminen pöydälle päällekkäin, leipien kuvioista ja kypsyydestä ennustaminen, lahjojen asettaminen puukuppiin, hääitkujen itkeminen, kolmen erilaisen vihdan sitominen hääsaunaa varten, morsiamen kylvetys, morsiamen odottaminen puhtaiden vaatteiden kanssa saunan ulkopuolella, morsiamen pujottaminen pihlajanlehvien läpi, morsiamen kumarrukset päivälle ja kuulle, pysyttely saunan kuistilla siihen asti kunnes hiukset ovat kuivuneet, morsiamen taluttaminen aittaan ja odottaminen aitassa korvallisten välissä, pyyhkeen ripustaminen puunauloilla tuvan seinälle, hääpöytien asettaminen pyyhkeen alle, morsiamen noutaminen aitasta, morsiamen "piiskaaminen" tuvan ovella, morsiamen taluttaminen pöydän ympäri, kynttilän sytyttäminen, pieluksen laskeminen penkille, morsiamen istuttaminen pielukselle, korvallisten istuminen morsiamen molemmin puolin, lahjojen laskeminen puukuppiin, suurempien lahjojen lupaaminen morsiamelle, sulhasen pukeminen koristeelliseen vyöhön, kintaisiin, lakkiin ja kauniisiin saappaisiin, lähtölaulujen laulaminen, matkaaminen morsiamen talolle, sulhasen varaaminen laulaen, sulhasen saattaminen tupaan tervetuliaisvirsin, tulijoiden tarkoitusperien uteleminen, uteluihin vastaaminen kiertoilmaisuin ("varis vaakkui"), sulhaskansan tervehyttäminen, morsiamen vetäytyminen aittaan, sulhaskansan kestittäminen, morsiamen etsiminen "piilopirtistä", korun lahjoittaminen morsiamelle, liinan ojentaminen vastalahjaksi, morsiamen ja sulhasen suiden pyyhkiminen liinalla, häävieraiden lahjominen vöin, huivein ja liinoin, morsiamen äidin lohduttaminen, morsiamen istuttaminen sulhasen ja tyttö-druuskan eli kaason väliin, morsiamen pään peittäminen suurella liinalla, ympärikkö-tanssin pyörähtely lattialla, morsiamen suvun kutsuminen vastavierailulle, sulhasen talolle siirtyminen, joukon vastaanottaminen tervetuliaislauluin, humalan ja jyvien heittäminen parin päälle, pöytään istuttaminen, istumaiässä olevan lapsen laittaminen morsiamen syliin, lapsen lahjominen, morsiamen sukulaisten kestittäminen, kestityksestä kiittäminen laulaen, morsiamen neuvominen ottamaan elämisen mallia tähdistä ja otavasta ("tähitä tähittä päivä, veta merkki otavassa"), yöpyminen, parin herättäminen auringon noustessa, parin johdattaminen kaivolle rinta rinnan samasta liinasta kiinni pitäen, sankojen täyttäminen morsiamen veljen toimesta, sankojen nurin potkiminen, läsnäolijoiden kasteleminen, morsiamen taluttaminen "ensimmäiselle pissalle" ja häät päättävän "mansikkasaunan" lämmittäminen.

199. tverinkarjalaisissa häissä poika on istunut peräseinän laavitsalla oveen päin kääntyneenä ja tyttö pöydän toisella puolella tai niin että pöytiä ei ole ollut ja tyttö on istunut sivuseinällä toisessa peränurkassa ja poika toisella sivustalla. katsojaisissa pojan puhemies ja tytön sukulaisnainen ovat asettuneet istumaan vasten toisiaan keskelle lattiaa, tytön ja pojan asettuessa samoin niin että ovat muodostaneet "neliön". vähän ajan päästä tyttö on noussut ylös ja kumartanut pojalle kolmasti jonka jälkeen poika on noussut ylös. parin noustua pojan edustaja on nostanut kätensä ylös sanoen "miun ulemmä" johon tytön edustaja on vastannut samoin. toimitus on toistettu kolmasti jonka jälkeen tyttö on tullut seisomaan aivan pojan eteen missä on "katseltu toisiaan". katsojaisia on seurannut lahjanantajaiset joissa tyttö on antanut pojalle valmistamansa käsipaikan pojan jakaessa tytön kassaan eli palmikkoon kiinnitettyjä kolikoita ja helmiä. 

200. inkerikkojen lähtöhäihin on kuulunut häihin laitetuista juomista ennustaminen (jos makeaa hyvä enne), hääleivän leipominen (suuri reikäleipä), lahjojen asettaminen leivän keskellä olevaan koloon, kiimileivän eli lempeä nostattavan kiimaleivän valmistaminen häiden aattona, kiimileivän syöminen ja villisti hirnuminen syönnin jälkeen, taikinapytyn kannesta maistaminen, jalkojen ristiminen, morsiamen kantaminen kynnyksen yli "kahest kätyisest", sulhasen luokse matkaaminen, eteenpäin katsominen matkan aikana, katsojaisten pitäminen sulhasen luona, parin seisottaminen samalla lattianlankulla, morsiamen kuljettaminen saunaan, morsiamen hiusten avaaminen äidin toimesta "mie harottelen kultakuutrat, levittelen liekuteltuiseni lieminät", turkkiin kietominen korvoin toimesta, turkkiin kiedotun morsiamen käyttäminen esivanhempien nurkassa, esivanhempien hyväksynnän pyytäminen, morsiamen saattaminen saunaan korvoin toimesta, hiusten avaaminen sisaren toimesta, morsiamen kylvettäminen aloittaen päästä, veden valelu sukulaisnaisten toimesta, kylvetyksen säestäminen lauluin "kylve kolmella lehellä, kolmen koivun oksasella, ojavesi onneksesi, merivesi mieleksesi, lähevesi lämmöksesi", kumartaminen päivännousulle, lounatpäivälle ja iltapäivälle, palaaminen tupaan, kiukaan ja uuninpankon hyvästely, toivomusten esittäminen kodinhaltijalle ("ota paikkasi"), esivanhempien kutsuminen maistamaan meoin eli hääjuoman makeutta, mesijuoman kaataminen pihamaalle, sulhassaunan lämmittäminen ja veden hakeminen hiljaisuuden vallitessa, sulhasen hiusten peseminen, mesijuoman kaataminen kiukaalle, kylvyn säestäminen lauluin "kylve kolmella lehellä, lepän lehti lämmäksesi, toisella haavan lehellä, haavan lehti haltijaiseks, kolmannel koivun lehellä, koivun lehti korkiakses" ja "kylve kolmella veellä, yhellä tieveoilla, tieveoilla tietäväksi, kahella maaveoilla, kolmella suoveoilla" ja "heitä vanhat vaattehesi oksille alempaisillen, pane uuet sijahan oksilta ylempäisiltä", palaaminen tupaan, sulhasen istuttaminen turkin tai pieluksen päälle sanoin "istu ukko veljyeni, taattas tuuvin turkin päälle, maamas höyhenpatjan päälle, laske jalkas lakon alle, kaikki maakin lainehtivi, laske kättäs lauan alle, kaikki lauta lainehtivi", korvoiden asettuminen sulhasen molemmin puolin, sulhasen kengittäminen veljen toimesta, taikakalujen laittaminen sulhasen kenkiin ja sukkiin "tunge tulta sukkihinsa, kekälettä kenkihinsä", kulkuneuvojen koristelu kankain ja kulkusin, morsiamen talolle matkaaminen, saattueen eteen kasattujen esteiden laulaminen pois "siell on rauta-aita eessä, lyöppä rikki rintaluillas, väännä hartian välillä, elä piä pientäni kujalla, elä tiellä tetriäni, lase matkaan marjuttani", sulhasen eli vävyn vastaanottaminen sanoin "viekähä vävy tupahan, ylimmäisille sijoille, isommille istuimille, selin seineä sinistä, päin pöyteä punaista" (vävyn sanat), kynnyksen yli hyppääminen "kuin meet puola porstuahan, elä saapasta satuta, kypenyttäs kynnyksehen", pöydän kiertäminen, sulhasen istuttaminen morsiamen paikalle "istukka sijalle sille, missä neito illan istui, missä neito aamun astui, sylin syäntään piteli, kahmaloisin kasvojansa", eväiden ja pöytäliinan levittäminen pöydälle, tulijoiden tarkoitusperien uteleminen ("ilveksen ajossa"), morsiamen poistuminen aittaan, sukujen välinen kestittäminen, morsiamen vaatevarojen pakkaaminen niinimattoihin, morsiamen hakeminen aitasta sanoin "terve kuuhut, terve päivä, terveheksi meijän minjä" (miniän sanat), huivin sitominen morsiamen silmille, huivin hypisteleminen, morsiamen syöttäminen sulhasen sisarten eli kaasikkeiden toimesta "jo siun emoisi syötti, mie vainen varoiksi syötän, piä mieltä meijän maalle, mieltä meijän vellollemme", vastalahjojen jakaminen kaasikkeille, morsiamen pukeminen hääpukuun, morsiamen ylistäminen tupaan palaavien kaasikkeiden toimesta "käimme kuuta katsomassa, päivöjä tähystämässä, hoi sie vietroi veljyeni, kun sinä sitä näkisit, mitä meille näytettihin", morsiamen paluu aitasta, vitsan heittäminen morsiamen seurueen yli, morsiamen saapuminen tupaan, parin asettaminen rinnakkain ja yhytyssanojen laulaminen "saipa kaksi kasvanutta, yhtehen yhennäköistä, kaks puhasta, kaks punaista, kaks rikasta rinnakkaisin, kaks on kaunoista yhessä, soriata suutatuksin, verevätä vieretellen, yhenmuotoiset molemmat".

201. häälauluihin kuuluvissa neuvokkivirsissä on sulhasta opastettu sanoin "kun tulee tuju nenääsi, saapi sappi sieramiisi, ota kirves kätehesi, mene metsään hulkkumahan, sinne viskaa vihasi, sinne tuiskaa tujasi, tule nauraen kotihin, sirkuttele sisolleni, siis kuulut hyvä hyväksi, hyvän neion puolisoksi". 

202. inkerikkojen tulohäihin on kuulunut liinan sitominen reen vempeleeseen, morsiamen nostaminen rekeen "älä nouse nostamatta, käy rekehen käskemättä", syntymähaltijan kutsuminen mukaan "lähe luoja luokilleni, armollinen aisoilleni", vaatteiden liepeille istuminen matkan aikana, takaa-ajoon lähteminen morsiamen sukulaisten toimesta, saapuminen sulhasen talolle, maan, kuun ja päivän tervehtiminen ja lahjominen sanoin "minhyeni, marjueni, viskaa lahja tanhualle, veräjälle pieni verha, terve maa ja haltiasi, tervehemp on minjyeni, terve verhottu veräjä, tervehempi minjyeni, terve kuuhut kulmiltasi, terve päivä päälaelta, tervehempi minjyeni" ja "terve maa, terve tanner, terve maien tervehtijät, terve tervehet isännät, terve tervehet emännät", morsiamen polvistuminen maahan levitetyn turkin päälle, morsiamen johdattaminen talolle rievusta vetäen "jo vello kahen tulevi, jo aine kahen ajavi, neittä helmasta vetävi, kulettavi kultaistansa", hiilien ja humalan sirottelu parin päiden päälle, häävuoteen laittaminen ja pöyhiminen, morsiamen vaatteiden levittäminen aitan orsille, kaason laittaman prötön syöminen aitassa yhteisellä puulusikalla, morsiamen riisuminen ja peittely vuoteeseen kukkaseppele päässään, parin päähineiden vaihto keskellä yötä, morsiamen palmikon purkaminen kilpaa aamulla, morsiamen kuljettaminen hiukset hajallaan ympäri taloa ja pihapiiriä, morsiuspäähineen poistaminen, naidun naisen päähineen asettaminen, toimituksen säestäminen lauluin "neion muoto moikatahan, neion varsi vaihetahan, neion liitsi liitetähän, neion kaanu katsotahan, pääkkö pieni peitetähän" ja "hyvä kaase, kaunis kaase, ilolakki päähän laita, ilo pane palmikkohon", hiusten tempaiseminen auki morsiamen toimesta, morsiamen lahjavakan kantaminen tupaan, vakan asettaminen pöydälle, lahjojen jakaminen vakasta otsankohtajaisen ruoskan päältä sanoin "kun lintu on kelvannut, niin höyhentenkin pitää kelvata", saadun lahjan pukeminen päälle ja vastalahjan lupaaminen, villojen asettaminen vakkaan lahjojen loputtua, jäähyväislaulujen laulaminen morsiamelle "kun tulee surusi suuri, ja tulee tusakas tunti, korjaa kyynelees kerälle, tie vain laiva kyynelistä, vieret vettä ottamahan, vieretä kerä vetehen, lase laiva lainehesen, pane linttisi lipuksi, polles pane purjeheksi, mist tuntoo siun emosi, se vie viestit emollesi, sanat saunoin tuojallesi", sulhasen neuvominen sanoin "tulee neiolle ikävä, ja tulee tusakas tunti, pane puro puikkoihinsa, tahi valko valjahisin, tuo neittä ison kotihin, emon kainon kartanolle" ja "elä anna vierahan vihata, talon toisen soimaella, sie ain oo sisoni puolta, ei oo turvoa sisolla, ei oo muissa kuin vävyssä", kaason kapan antaminen kaasolle ja morsiamen isälle ja äidille tarkoitettujen viemisten luovuttaminen sanoin "täss on kakku kaunostasi, liha leipä linnustasi, ei neittä lumelle luotu, eikä pantu pakkasehen, elä itke emoseuni, kaikottele kantajani".

203. inkerikoilla kaivolla on käyty häiden kolmantena päivänä ("menet kana kaivotielle, katso kaivohon kuvaasi"). kaivolla sulhasen ja morsiamen uhlut eli sangot on täytetty ja asetetettu rinnakkain maahan minkä jälkeen morsian on kumartanut maan äärille ja pudottanut suustaan lahjan kaivoon. uhluja on potkaistu ja ennustettu veden roiskumisesta. toisen tavan mukaan sangot on potkaistu nurin ja asetettu niihin lahjat. kolmannen tavan mukaan vesi on kannettu yhdessä tupaan. illalla on lämmitetty mantsikkasauna. kylpemisen jälkeen on puettu päälle häissä saadut vaatelahjat. kolmatta hääpäivää on kutsuttu "ämmien päiväksi".

204. häistä kotiin lähdettäessä on laulettu "suvulleni suuri kiitos, kuin sie kutsuit kutsuihisi, hankit happamaisillesi" tai "syöty on syömät, juotu juomat, syöty ryntäät rytkilöille, kaulat kellonkantajilta, ei vain kiitellä osata".

205. komien häihin on kuulunut paistetun hanhen kantaminen pöytään sulhasen äidin ja sukulaisnaisten toimesta. kantamisen aikana on naurettu, matkittu hanhien ääntä ja heitetty leivänpaloja hanhea kohti.

206. tverinkarjalaisiin häihin on kuulunut punaisten nauhojen solmiminen avustajille, antilaan pukeminen parhaimpiinsa (kaunoloihi), antilaan hiusten kampaaminen hajalleen ja peittäminen huivilla, esivanhempien hyväksynnän pyytäminen tuvan pyhässä nurkassa, antilaan kiertäminen tulen ja esivanhempien idoleiden kanssa ("kultavuori vastaan, eläkää mitä parhaiten ja sovussa"), antilaan kuljettaminen pöydän ympäri ja saattaminen pihalla odottaviin kärryihin, liikkeelle lähteminen saattoväen (kanzovehk) seuratessa, pöytään käyminen, sulhasen sisaren eli nadon istuminen antilaan viereen, nadon lahjominen sarkahuivilla, antilaan huivin nostaminen olkapäille hääväen huutaessa "kaunis morsian", lahjojen antaminen, hääleivän leikkaaminen vastalahjoiksi, parin saattaminen aittaan, yöpyminen, parin herättäminen meluamalla, meluamisen jatkaminen kunnes antilas ilmoittaa olevansa tyytyväinen mieheensä, veden kantaminen kaivolta, vesiastioiden kaataminen, käsipaikkojen asettaminen astioiden päälle, antilaan ajeluttaminen, paluu antilaan kotiin "myössyttelietsemäh", vävyn kestittäminen, sukulaisuuden tunnustaminen ja antilaan myötäjäisten (kaksi vastaveistettyä kuppia ja lusikkaa) ottaminen mukaan. 

207. inkerissä on matkittu kissojen naukumista lahjanjaon aikana. häätalon lähellä oleviin puihin on ripustettu värikkäitä nauhoja ja kankaita.

208. komeilla parille on valmistettu lukuisia solmuja sisältävät vyöt. liitto on vahvistettu astumalla villasta tehdyn nauhan yli.

209. parin saapuessa sulhasen talolle on suvun vanhin lyönyt kirveellä loven ovenpieleen uuden perheenjäsenen merkiksi.

210. ennen lähtöä on morsian hyvästellyt vanhempansa halaamalla näiden polvia tai jalkoja (samaan tapaan kuin lapset tarrautuvat vanhempiensa jalkoihin).

211. morsianta tuovan joukon lähestyessä pihalle on viritetty tuli ja lietsottu liekit korkeiksi laulaen "jo kuuluu kumu kylälle, jo tulloo tuttu joukko, tulosavu saapuville" tai ”jo tulloopi meiän tuttu, tuopi minjan tullessaase".

212. pihamaalle astuessaan on morsian virittänyt täkkinsä anoppinsa maahan levittämän täkin päälle ("emo tuopi tullessaase, kauniin vaipan valkijaisen, paa sie neito paikka päälle, vejä suorassa sovussa").

213. jos taloon on otettu kotivävy on häärituaalit suoritettu päinvastaisessa järjestyksessä niin että sulhanen on haettu talostaan morsiusjoukon toimesta ja sulhanen on esittänyt morsiamelle kuuluneet toimitukset (kertoo häärituaalien neutraalista luonteesta, siirtää jotakin paikasta a paikkaan b).

214. sulhasjoukon saapuessa on sulhanen kutsunut piiloon mennyttä morsianta reestä huutaen. reestä on noustu morsiamen tullessa piilostaan. kädenlyönti on suoritettu talon keskilattialla. kädenlyönnin jälkeen juhlapukuinen (tumman punainen olkainpuku, helmet, hiuksissa punainen silkkinauha) morsian on talutettu vanhempiensa eteen levitetylle turkille jolle tämä on langennut kolmasti. kumartelun jälkeen äiti on huojuttanut morsianta sylissään ja morsian on hyvästellyt äitinsä tämän aukoessa ja levittäessä tyttärensä hiuksia. vanhempien jälkeen on hyvästelty "huoleton neitoaika" ja jätetty "valgiet valdazet" joutsenina tyvenelle kotirannalle. ennen matkaan lähtöä on äiti palmikoinut morsiamen hiukset kahdelle letille, laittanut pellavasta punotut kassalangat lettien päihin, kiertänyt letit pään ympäri ja asettanut myssyn hiusten päälle. häämatkan aikana pari on istunut mahdollisimman lähellä toisiaan.

215. setukaisilla morsiamen pukuun on kuulunut lakki (morzjakuppar), lantioliina (puuzarätt) ja vaippa (morzjakaal). lakki on ollut punaista verkaa johon on kirjailtu mustat reunat. vaalea lantioliina on koristeltu punaisin kirjailuin ja kiinnitetty oikealle sivulle. olkapäitä on peittänyt saalin tapainen kirjailtu vaippa.

216. setukaisten häät (sajat) ovat kestäneet kolme päivää. päivien nimet ovat olleet hääpäivä (sajapäiv), vakan päivä (vakapäiv) ja heimopäivä (hoimupäiv).

217. setukaisten häihin on kuulunut morsiusneitojen valitseminen sukulaistyttöjen joukosta, talojen koristelu lehvin ja kukin, olkien levittäminen lattialle, heimopöydän (hoimulaud) kattaminen kotikutoisin liinoin, vastapuolen soimaaminen ja oman suvun kehuminen lauluin, kulkuneuvojen koristelu kukin, kuusenoksin, lastuin ja kulkusin, sukulaisten tervehtiminen sanoin "ole terve, kiitos sulle, terve kelvoin tehtyäsi, häihin mun tultuasi, saajoihini saatuasi", pitkä