torstai, 26. heinäkuu 2012

ILMONEN



Naittajaisia voi lukea Vuodatuksen sekoilun ajan Bloggerissa (uusi v.1.02).


http://naittajaiset.blogspot.fi/




lauantai, 23. heinäkuu 2011

Joutavainen vastaa: Syntyneen kuun vastaukset

"Sano vanha Väinämöine, ei sovi sodoa kaksi, yksillä yö-tulilla, eigä kaksi nuorda miestä, yhtä neittä koizjomaha".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta lempeen, lemmenhuoliin, pariutumiseen, kosintaan, häihin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Pohjan akka pyöröraivo, löipä kahta kämmentähe, ei neittä rahoihe myyvä, myyväh miehosiin hyvysih".

 

lauantai, 23. heinäkuu 2011

SUOMALAINEN JA URALILAINEN NAIMAPERINNE

1. naimiseen liittyvien tapojen tarkoituksena on lisääntyminen, ihmissuvun jatkuminen ja jälkikasvun elämän turvaaminen. 

2. suhteiden on tarkoitettu kestävän sen ajan mitä lapset tarvitsevat vanhempiaan.

3. suhteita on voitu pitkittää hankkimalla lisää lapsia.

4. luonnollisin riippuvuussuhde vallitsee emon ja lasten välillä.

5. naimatavoissa on esiintynyt paljon paikallista vaihtelua (miehiä lasten korvikkeina, koiria miesten korvikkeina).

6. erilaistuminen alkoi ihmisapinoista (naisseurassa viihtyvät kääpiösimpanssit, yksinhuoltajina elävät oranki-emot, moniavioisten gorilla-isien johtamat laumat).

7. uralilaisten kansojen naimatavat voidaan jakaa alkuperäiseen totemististen sukujen väliseen ristiinnaimiseen, pyynti ja poronhoitokansojen yksinkertaisiin kosiomenoihin ja etelästä tulleiden maanviljelyskansojen monimutkaisiin suku ja kylähäihin.

8. totemistisia naimatapoja hallitsivat suvun ja heimon toteemit, esivanhemmat ja suojelushaltijat (puolisoa ei voitu valita ilman haltijoiden suostumusta, yhtymisen uskottiin tapahtuvan heimon toteemiin).

9. toteemiin yhtymisestä kertovat volgalta lappiin tavatut naitujen naisten sarvenmuotoiset lakit, eläinten (naaraskarhun, sarvekkaan eläimen) etsiminen kosiomatkoilla, sukulaisuutta ilmaisevien sanojen eläimiä tarkoittavat merkitykset (uros=naimaikäinen mies=uroskarhu), turkkeihin käärimiset (etenkin esivanhempien puhuttelun aikana), häissä lauletut eläinhahmojen väliset vuoropuhelut, neitojen salaiset vierailut toteemien ja suojelushaltijoiden pyhäkköihin ja puolison lopullisen valinnan jättäminen haltijoille.

10. toteemiin onnistuneesti yhtyneet naiset tulivat lapselle (haltijoiden hyvän tahdon seurauksena).

11. lapselle tuloa voidaan pitää vanhimpana tunnettuna naidun naisen merkkinä ja kaikkien nykyisten häämenojen edeltäjänä.

12. lapselle tulleen naisen mies siirtyi elämään naisen suvun luokse missä miehen asema parantui esikoisen syntymän myötä (mies=vieras, lapset=sukua). 

13. lapsen saanut nainen hyväksyttiin suvun naitujen naisten eli emojen joukkoon ("kuule, neito, kui mie laulan, nyt istut emo sialla, emon pait o peälle pantu, emo jalko kenkitetty, emo vyöt oot vyötteleeitty, puhu emo puhheita, emol loai lausehii").

14. emoksi hyväksytty sai alkaa käyttää naineen naisen tunnuksia (korut, lakit, ompelupussit) ja arvonimiä (hyvä nainen, kultainen nainen, nuorin nainen).

15. vastaavasti miestä alettiin kutsua vävyksi, kota-vävyksi tai koti-vävyksi.

16. liian lähelle naimista välteltiin tiedustelemalla ystäväsuvuista naimaikään tulleita neitoja ja rohkaisemalla nuoria miehiä tekemään kosiomatkoja (naiminen oli kiellettyä samaan sukuun ja alkusukuun kuuluvien kanssa). 

17. lasten naimaonneen yritettiin vaikuttaa erilaisin taikakeinoin (juoksuttamalla syntymäveret yhteen, liekuttamalla yhteen kätkyessä, "siul on luotu, siul on suotu, siul on emoni liikuttanna, vanhempani vuaputtanna").

18. totemististen sukujen välisistä suhteista kertoo puolisoiden kutsuminen kiertoilmaisuin (mieheni, naiseni, ukkoni, akkani) ja ns. välttelemistavat (mies välttelee naisen vanhempia sukulaisia, nainen peittää kasvonsa miehen vanhemmilta sukulaisilta).

19. totemististen sukujen tapoihin kuului leskien naiminen puolison sisarusten toimesta (sukuun kuuluvia ei jätetty yksin, ne-jotka-auttavat-toisiaan).

20. kaksi ja moninaiminen oli sallittua mutta harvinaista (etelässä vähän yleisempää, kovat elinolot tekivät suurperheen elättämisestä hankalaa).

21. totemistiseen sukuun kuuluttiin läpi elämän (syntymästä kuolemaan ja uudestisyntymään, toteemi ei muuttunut pariutumisen jälkeen, lapset perivät emon toteemin).

22. sukuun kuulumista ilmaistiin toteemieläintä kuvaavin tatuoinnein (lokki, varis), kirjailuin (jäniksen jäljet, poron sarvet) ja koruin (kaulakorut, kassanpääkorut).

23. perheen suojelushenget eli kodinhaltijat luovutettiin lapsille ennen pariutumista (suvun jatkuminen).

24. perhettä ei tullut perustaa liian nuorena ("voi minua voitettua, kuin on nuora naitettu, lassa on pantu lakki päähän") tai vanhana ("voi minusta, mieskulusta, kuin en tuota tuntenute, nainut on nuorell ijällä, ottanut emon ajalla").

25. vanhempien työn uskottiin olevan tehty lasten pariuduttua ("akka lippahalla kuoli"). 

26. totemistisia sukuja nuorempaa perinnettä edustaa pyynti ja poronhoitokansojen yksinkertaisina säilyneet kosintamenot.

27. totemistisen ajattelun vähennyttyä naimisesta tuli kahden perheen välinen sopimus ja liitto jota vahvistettiin lukuisin vierailuin, vastavierailuin, lahjoin ja kestityksin (yhden suuren juhlan sijasta tehtiin kymmeniä pienempiä tunnustelumatkoja).

28. vuosia kestäneen tutustumisen ja lahjanvaihdon tarkoituksena oli luoda kestäviä suhteita, vahvistaa perheiden välejä ja antaa nuorille riittävästi aikaa peräytyä ("se on siinä arveluksen alla ottaasko miehen vai ei").

29. kosimassa käytiin talvisin rekikelien alettua ja kesäisin jokia pitkin (uuden kuun aikaa pidettiin suosiollisimpana).

30. vanhimpia tunnettuja kosiolahjoja olivat marjat, nahat, turkikset, liha, kala, helmet, kivet, korut, vyöt, huivit, astiat ja kupit (lahjan tuli olla itse valmistettu tai hankittu, osa itseä).

31. ihmisten lisäksi hyviteltiin ja viihdytettiin parin ja perheiden suojelushaltijoita (haltijoiden välejä pidettiin yhtä tärkeinä kuin ihmisten).  

32. vanhimpina ja tärkeimpinä menoina voidaan pitää haltijoiden ja esivanhempien muistamista, puolison terveyden tarkistamista (lauluissa käsien ja silmien tarkistaminen, sairaat eivät hanki lapsia), lahjojen vaihtamista, tulen sytyttämistä, veden hakemista, ruuan ja juoman valmistamista, yhdessä syömistä, yhdessä istumista (tulen samalla puolella) ja yhdessä nukkumista.

33. kosimaan saapui nuorukainen itse tai edustajansa (karjalassa ja obilla tietoja poikien luona vierailleista tytöistä, perinteinen roolijako ei johtunut tyttöjen alemmasta asemasta vaan totemististen sukujen rakenteesta (mies muuttaa neidon perheen luokse) ja matkojen vaarallisuudesta).

34. kosimaan tultiin "muina miehinä", kuin tavalliselle vierailulle (aikeista oli epäkohteliasta puhua suoraan, vastaus tulkittiin erilaisista vaivihkaa annetuista merkeistä).

35. vierailujen aikana esitettyjen laulujen kieli oli eläinaiheista ja vertauskuvallista ("minä lähten tedroksi lendoh, sinä jos lähtet tedroksi lendoh, minä lähten haukaksi händäh").

36. naimatapojen nuorinta, vierainta ja parhaiten muistiinpantua kerrostumaa edustaa euroopasta tulleilta maanviljelyskansoilta omaksutut kylähääperinteet (vieraasta alkuperästä huolimatta tapoihin liittyy paljon kaunista oman kielistä häärunoutta).

37. kylähäiden syntyyn vaikutti totemistisen järjestelmän hajoaminen, sukujen sekoittuminen, vieraisiin elinkeinoihin siirtyminen, välimatkojen pieneneminen (kosiomatkojen sijasta tuli tavaksi poistua pirtistä häämenojen välillä) ja suuremmat asumukset (kotaan mahtui vain lähimmät).

38. kylähäiden kulkua voidaan jakaa valmisteluihin, hääpäivää edeltäviin kylvetysmenoihin, morsiamen talolla pidettäviin lähtöhäihin ja sulhasen talolla vietettäviin tulohäihin (huipentumana häämatka eli morsiamen siirtäminen vanhasta talosta uuteen turkisten, kankaiden ja taikojen avulla).

39. häiden jokaiseen vaiheeseen kuului omat laulunsa ja itkunsa (käeniskuvirsi, vävyn virsi, neuvokkivirsi) joilla opastettiin häiden osanottajia ja neuvottiin nuoria onnelliseen yhteiseloon. 

40. tärkeimpinä häälahjoina voidaan pitää morsiamen rintaan kiinnitettyä tai kaula-aukosta sujautettua solkea, neulaa tai korua (syänkoru) ja parin keskenään vaihtamia lahjoja. 

41. neidon suostumusta tiedusteltiin häälaulujen sanoin "jogos tuled nyd on, neidi" johon vastattiin "siulla tulen, siulla käkeen, siull on koissa toivotettu, siulla piennä tuuvitettu" tai "tuleni sinulla, mukomalla, mielövällä, siul on luotu, siul on suotu, siul on emoni liikuttanna, vanhempani vuaputtanna" tai "sekä tulen, jotta olen".

42. tärkeimpiä eroja euroopan kansojen tapoihin olivat neidon pyytäminen emolta (isän sijasta), neidon luovuttaminen enon tai veljien (emon sukuun kuuluvien) toimesta, sormusten käytön puuttuminen ("kutsun kultarenkahaksi, sanon saksan sormukseksi") ja nuorten naisten alistamiseen käytettyjen häävalojen puuttuminen ("oma mieli, oma tahto, emme ottan ostamalla, emmekä vannota valalla, omalla on onnellamme").

43. puolisossa haettiin samaa ikää eli polvea eli sukupolvea, yhenmuotoisuutta eli samaa ulkonäköä, yhenpituisia hiuksia, yhtäläistä hiusten ja silmien väriä, yhenvertaisuutta eli tasaväkisyyttä, miellyttävää ääntä ja katsetta, punaposkisuutta, verevää eli tervettä ihonväriä, hyväntuoksuista hengitystä, ahkeruutta, anteliaisuutta, iloisuutta, mukavuutta, puheliaisuutta, hauskuutta, puhtautta, yhenmielisyyttä eli samoja mielipiteitä, luotettavuutta, laulu, tanssi ja soittotaitoa, tummia kulmakarvoja, yhtäläistä ruumiinrakennetta, sulosanaisuutta, huolehtivaisuutta, veisto ja ompelutaitoa, nauravaisuutta, lempeyttä, suojelevaisuutta, itsenäisyyttä, omatoimisuutta, hellyyttä, sopuisuutta, tuuheita ja kiharia hiuksia, kuuntelutaitoa, hyväryhtisyyttä ja päihteettömyyttä.

44. yhenlaisuuden uskottiin "tekevän yheksi" ja nostattavan intohimoa eli halua eli lempeä.

45. lempeä pidettiin ihmisten tahdosta riippumattomana tulen kaltaisena olentona joka tuli (leiskui) ja meni (hiipui) oman mielensä mukaan (kuin tunteet).

46. jokaiseen sukuun kuului ihmisiä jotka eivät koskaan perustaneet perhettä tai pariutuneet uudestaan ("oishan naitu, oishan vietty, oishan oikein otettu, mutt ei se oltu miu ossain, vetänt ei miu verrein, oma läyl ei lämpejelty").

47. osasta tuli vanhempiensa huoltajia ("tyttäresi kotiin jääpi, emon mieliksi hyviksi, sydämmeksi lempiäksi"), osa erikoistui johonkin ammattiin (käsityöläiset, erämiehet, noidat, tietäjät).

 

lauantai, 23. heinäkuu 2011

MIEHEKSI TULEMINEN

1. ennen naisen ottamista nuorukaisen kuuluu todistaa itselleen ja suvun muille jäsenille tulleensa naimaikäiseksi mieheksi eli urooksi.

2. mieheksi tulon ulkoisia merkkejä ovat äänen muuttuminen, rinta ja säärikarvojen kasvaminen, parran kasvaminen, pitkät hiukset, miehen varsi ja miehen mieli.

3. miehuutta voidaan mitata viettämällä aikaa metsässä, yöpymällä metsässä yksin, metsästämällä ja kalastamalla yksin, kiipeämällä korkeaan puuhun, sukeltamalla avantoon, heittämällä keihästä, ampumalla jousella, painimalla, uimalla jokea ylävirtaan, taivuttamalla paksuja oksia, ajamalla kilpaa poroilla, vetämällä kilpaa jännettä tai kapulaa, heittämällä suopunkia, hyppäämällä reen yli, teurastamalla ja nylkemällä poro, valmistamalla ja pystyttämällä kota, valmistamalla metsästysjousi, valmistamalla reki ja ruuhi, virittämällä metsästysjousi, nostamalla ja kantamalla kiviä, veistämällä kirvesvarsi, puuastioita ja puulusikka, valmistamalla kengät, vyö ja puukko, taluttamalla hirvasporo jäkälikköön, opettelemalla solmimaan solmuja, kävelemällä kapeaa riukua, hyppimällä kaatuneiden puiden, purojen ja kivien yli, uimalla ja melomalla koskia, pilkkomalla halkoja sileällä kalliolla ilman että kirves ottaa kiveen, opettelemalla laulamaan miesten lauluja, opettelemalla soittamaan miesten soittimia ja hiihtämällä kiinni hirvi.

4. mieheksi tuloa voidaan juhlistaa ampumalla nuolia metsästäjien pyhäkössä, painamalla kallioon kämmenenkuva ensimmäisen saaliseläimen verellä, viemällä esi-isien pyhäkköön koivuinen metsästysnuoli, laittamalla päähän aikuisen miehen lakki, kietomalla vyötäisille aikuisen miehen vyö, alkamalla liikkumaan aikuisten miesten joukossa, alkamalla tekemään aikuisten miesten töitä ja ottamalla oma koira.

lauantai, 23. heinäkuu 2011

NAISEKSI TULEMINEN

1. ennen miehen ottamista neidon tulee todistaa itselleen ja suvun muille jäsenille tulleensa naimaikäiseksi naiseksi eli naaraaksi.

2. naiseksi tulon ulkoisia merkkejä ovat kuukautisten alkaminen, hiusten kasvaminen, lantion leveneminen, jalkojen ja käsivarsien vahvistuminen ja rintojen kasvaminen.

3. naiseutta voidaan mitata kehräämällä, huuhtomalla lankaa jääkylmässä avannossa, kutomalla, ompelemalla, laittamalla ruokaa, kantamalla vettä, virittämällä hankaamalla tehty tuli, sitomalla vastoja, valmistamalla kokonainen vaatekerta, valmistamalla kengät, ajamalla reellä, vääntämällä jänteitä, opettelemalla laulamaan naisten lauluja ja opettelemalla soittamaan naisten soittimia.

4. naiseksi tuloa voidaan juhlistaa hiljaa veden äärellä huojuen, laulaen ja tanssien, pyhäkössä käyden, haltijoita ja esi-äitejä kutsuen, keinuen, hiustyyliä, päähinettä tai hiusnauhaa vaihtaen, kylpien, hiuksia kammaten ja letittäen, aikuisten naisten vaatteisiin pukeutuen, aikuisten naisten joukossa liikkuen, noidan luona käyden, mäkeä laskien, poikia salaa tavaten, punahelmaiseen hameeseen pukeutuen, kukkaseppeleeseen koristautuen ja lapsia ja kivuttomia vuotoja pyytäen.

  • "Annukka saaren neito, istui saaren sillan päässä, vuoron itki, vuoron nakro, vuoron päätään panel, sykeröä synnytteli, vuottel miestä mielellistä, mielellistä, kielellistä".

     

    "Kuin käki kukahtelluo, niin syän pakahtelluo, syvä syttyy tulelle, piä palolle paukahtua".

     

    "Jos nain sorian naisen, siit on mielein pahempi, ku tuota kaik kaulajoa".

     

    "Kuin minua miehet mieliit, nuoret miehet naimattomat, kuin miun poskein punotti, kuin punainen puolamarja, niin miun kasvoin kajahti, kuin kaunis kajarivaski".

     

    "Neito vasten vastaeli, kyll on kultanne kulunut, hopianne hoikennunna, ennenkun tästä neion saatte".

     

    "Itku silmään tulloo, pahan vaimon vuotehella, nauru suuhun tulloo, hyvän vaimon vuotehella".

     

    "Ikävä akatta olla, vilu vierus-kumppalitta".

     

    "Ikävä on ukotta olla, kurja olla kumppalitta".

     

    "Sill ei sinuista naia, kuin et illoin päätä pessyt, yösyämmin kuivaellut, aamukausin kampaellut, punanauhoilla punellut".

     

    "Neitonen mäellä itki, vesitiellä vieritteli, kaivotiell kallotteli, puuttu kulta kuulemua, tul on kulta kutsumua, oma armas oppimua".

     

    "Ompa tietty tietyssäis, mesi marja mielessäis, leppä lintu liitossais, sini sorsa suojassais, joka on mieltynyt minuhun, minä mieltynyt hänehen, hänellä on ihanat silmät, miulla on syän sulonen, ei hän heittänyt minua, eikä yksin jättänynnä, omakseen on ottanunna, kullaksensa kutsununna, kaunoksensa katsonunna, valkiaksensa valinnut, niin minä hänessä riipun, jota liikun, sitä riipun, niinkuin lintu lehtipuussa, kuusen oksalla orava".

     

    "Suot sulivat, maat valuivat, meret melkijät sulivat, lätäkköiset lämpeniit, ei sula syvän suruinen, ei sula sulallakaan, kesän ei lämpymälläkään".

     

    "Kuin ois kultain kuulemassa, oma armas oppimassa, toinen otti miun omani, toinen katso miun kanani, jota mie iäni mielin, ajan kaiken kasvattelin".

     

    "Sen vaan tieän timmin taiten, räppänä on liki lakea, lik on lieska kiukuiaista, niinkuin ukko ämmäjääsä".

     

    "Laulaisin mie, taitaisin mie, jos ois kulta kuulemassa, oma armas ottamassa, likistäsin linnustani, rakastaisin raukastani, maanittaisin marjastani".

     

    "Tieä tie käviätänsä, heponen ajajatansa, neito nuori sulhostansa, hot kanssa kasvakoon, yksissä ylentäköön".

     

    "Neito nuori neuvottelloo, sekä sukkii sulhoistaa, sukkii piätä, antaa suuta, se o mieli miehellie".

     

    "Soria olla soittajalla, kaunis laulun laittajalla, ei suru syväntä syvene, eikä murhe mieltä kaiva, kuullessa komia laulu, kanteloisen kaikuvessa".

     

    "Soaren tyttö, soaren neito, soaren helka helmikaula, kuin mie tuon mokoman saisin, sylessäni syötteleisin, käsissäni kanteleisin, pitelisin kuin pientä lasta".

     

    "Tyttäresi kotiin jääpi, emon mieliksi hyviksi, sydämmeksi lempiäksi".

     

    "Täss on meitä neljä neittä, koko kolme morsianta, käyään neiot neuvotuksin, käyään illan istuntahan, kutsutahan kuusi miestä, sekä poika seitsemänsi".

     

    "Vielä naiaan naapurihin, otetaan omille maille, näön kautta, varren kautta, tahotaan tapojen kautta".

     

    "Lempyöni, lehtyöni, vast on putkelle puhennut, tuosta täytyy tähkälle, heristääpi hielumaan, kuin tuohon terän tekisi, sekä varren valmistaisi".

     

    "Luvan anto miun emmoin, luvan kaunis kantajain, pyhä-iltaset ilota, päivän laskut lailatella".

     

    "Ikävä ihanaistai, murhe mustakulmajai, ikävämp o iltasilla, maatapanness o pahemp, havatess o haikiampi".

     

    "Ei pie uskuo poikiin piäll, pojill on viekas kieli, hiä vaikk vannuo ottavua, niin vannuo valan turhan".

     

    "Ei oo miulla kurjasella, suun sulan sanelijaista, lemmen kielen laulajaista".

     

    "Miksi minua mies toruvi, ukko aina uhkajavi, niin olen nainen kun muutkin naiset".

     

    "Ei sill mieli mettä keitä, kennen mies meren selällä, aina aallossa ajaapi, purjeheessa pulkehtiipi, mainingissa matkustaapi".

     

    "Ei olis kylänen kylmä, ku ei kylmä kylällisein, vilu ei vieras kumpalin, ei siiä sivussa moaata, all ei kainalon assuu, all ei leuvan lämmitellä, all ei parran poaahkuroia".

     

    "Mänin metsää kesäl, poimi suuhu sulhaise, makioita mantsikkoi, tuostako suk sulhasei, ko toi makiat mantsikat, hiä rakasti minua".

     

    "Niin se ennen neito lauloi, mataroa mennessänsä, kuin mä saisin suuren sulhon, saisin varsin valkkopäisen, saisin muitenki mukaisan, siitt ois kaunis kaulaella, siitt olis ehtoinen elämä, huolis ei yöllä yksin olla, siitt ei itkettäis ikävä".

     

    "Mie jos miehelle mänisin, em mie vuuvetta tekisi, tah jos vuuvetta tekisin, empä vieree kävisi".

     

    "Olin neito naitajessa, marja maaniteltajessa, ottaissa olin omena, kulta olin kuiskuteltajessa, kui tulin tänän talloon, nyt tulin toruttavaks, jouvin juoniteltavaks".

     

    "Kuin ois mies mielullinen, sulhanen sulosananen, kysys aina iltasilla, missä kultani kuleksit".

     

    "Oli miekkii tyttö ollessai, ja aika tyttö aikoinnai, pittiit poikaset hyvästi, sukkiit päätä, antoit suuta".

     

    "Kui tulluo miu omani, näköseini näytteleikse, sitt jos ottanen omalta".

     

    "Kuka uskoo, kenpä luuli, männä vuonna näill ajolla, sokeahan suostuvani, rampahan rakastuvani".

     

    "Ku olis minulla niinkuin muilla, ku olis mies mielellinen, sulhainen sulosanainen, nauru kanssa maata käyä, ilolla ylös herätä".

     

    "Jos miun kultain tulisi, tuntisin tulemisest, arvaisin askeleist, vaikka virsuiss vitois, tulis tuohi-tohveliss".

     

    "Kun sulho hyvin pitäsi, aina illoilla kysyisi, missä liikut, minun lihani, jäseneni, järkähtelit, tahi sitte niin sanoisi, missä liikuit, lintuseni, matelehit, marjaseni".

     

    "Siell ois mull mielitietto, mielitietto, öihen vietto, tuost on tullut ja täst on mänt, tuoss on istunut kivellä, ja tuossa on astunut aholla, kivi on tullut kirjavaksi, paas on toistaan parempi, korp on kuutta kukkasempi, lehto viittä leppiämpi".

     

    "Tule tänne, tule tänne, poiki toivomaini, tiäll on nuori neitonen, sopis suuta antua".

     

    "Keännän silmät sinne päin, kusta kultani tuloo, herttaseni herskuttaa".

     

    "Ikävä on miju sijuista, ikävä siju mijuista, ikävä tuleitteleipi".

     

    "Kuin ois tuuli mielelline, ahavaine kielelline, sanan toisi, toisen veisi, kolmannen lähättelisi, omalleni kullalleni, kultalinnullei".

     

    "Tuohan siit paha olisi, jos siun tuotuis torruu, vetämäis vertojua, suatuis pahoin sannuo, se vast siit syvämen syöp, varsin vatsan halkasuo".

     

    "Älä itke, meiän neito, ei sinnuu ettää viiä, sait varsin varman miehen, ukon uunin tekiän".

     

    "Vaikk ois unta, ei nukuta, vaikk ois vettä, oi janota, ei tule unet ussei, kaihollise kattehie".

     

    "Kuin ois miesi mielellinen, sulhanen syämmellinen, ilon kanssa maata mennää, naurulla ylös herätään, kuin ei ole miesi mielellinen, sulhainen sopivallinen, itkun kanssa maata mennään, surulla ylös herätä".

     

    "Kuule, sulho, kui mie laulan, älä meijjän neitojaa, iltakausii itkettele, viell on nuor meijän neito, iltakausii itkemää".

     

    "Emmie luult siun lähteväis, en kuult käkkiiväis, nyt mie niän siun lähteväis, nyt kuulen käkkiiväis, reppänä on liki lakkii, lik on lieska kiukuvaista, likempän on siulla liitto, lähempiäll on siulla lähtö, nyt sie vieret vellostais, sirkenet sisosestais, heität ehtosen emmois, heität vanhan vualijais".

     

    "Pankua miehet mielehiene, ei pie häissä hämmentyyne, eikä peuhata pahasti, riijellä ei riskimästi".

     

    "Yhtä kaht on kumpanenkii, yhen muotoist on molemmat, kaks puhasta, kaks punasta, kaks rikasta, kaks rakasta, vereväistä vierekkäise".

     

    "Katso, vello, viereheis, vasemmall puolelleis, pie sie, vello, vertannais".

     

    "Niin neuvo emo minua, neuvo piennä poikajaase, naimaa käsk sitä sisoista, jongan nauravan näkisin, joll ois poskipäät punaiset, se ois naitava sisoni, otettava oistukkainen, tervene emon tekemä".

     

    "Jos mie naisin naisen sorjan, tuota kaikki kaulajaat, ja liion likistelevät, miun ois mielein pahempi, sytämeni surkiampi".

     

    "La mie nousen katsomaan, kummalla soriat silmät, kumman vars on valkiampi, sulholl on soriat silmät, neijoll ois nenä parempi, muut kasvot kaunehemmat, mie kuin miitin mielestäin, yhtä kättä on kumpasetki, yhen muotoset molemmat, saap ne parriin panna".

     

    "Kuule, sulho, kui mie laulan, sie kuule, kui sanelen, sie ku meiltä neijjon viet, sie ku ottanet omenan, sie ku marjan muanittelet, nii ossaa omenastais, nii ossaa hyvin piellä, aja elä uamul varrai, hyvin puhu älä kiinkiäst".

     

    "Niin oletta työ molemat, ku yhen emon tekemät, yhen pyyn pesosta tuomat, yhen linnun liukuttamat, yhen varpusen valamat, kaks puhaista, kaks punaista, kaks on kaunista parrii, vereväistä vieretykseen".

     

    "Ei oo meijä neijossaane, ei oo kuuks neuvomista, päiväks opettamista, sen jo enne eukko neuvo, oma vanhempi opetti, kyl se tieteä tien kujalla, oikein lähtii ossoa".

     

    "Se paita, mikä on sinulla, se on kultais kutoma, herttaiseisi helkyttämä".

     

    "Älä nurkassa nutise, älä kolkassa kolise, pyöri keskipermannolla,

    liiku sillan liitoksella, sit sie nouvat äijän mielen".

     

    "Hyvä on tässä neion olla, kaunis on kasvavan kanasen, ei oo silmät itkettävät, ja kulmat ei kulutettavat".

     

    "Näitä silmii mie uottelin, näitä kasvoi me kaipasin, tuota vartta mie varrosin, uotin kuin uutta kuuta, uutta päivyttä varrosin".

     

    "Kuule, sulho, kuin mä laulan, kun sä mietit neion naia, mist sie tunnet tuulen käyvän, käy sie itse sille puolle".

     

    "Niin on neiton silmät päässä, kuin on tähet taivahassa, niin on soria meressä sorsa, soriampi meiän neito, puhas pulpukka joessa, puhtahampi meiän neito, meiän neito meellä pesty, kuaso kullalla silastu".

     

    "Kui sie niäät sulhois suuttuniees, lippuaa luokse ja likista, suvi piäätä, suuta anna".

     

    "Kuules, sulho, kuin mie laulan, ku sie meiltä neijon suanet, neijon suanet, neijo vienet, sit sie puolta puolisois, seiso iessä niinkuin seinä, asu iessä niinkuin aita".

     

    "Kuule, sulho, kuin mie laulan, kuin mie laulan, niin mie neuvon,

    kun sä meiltä neion vienet, älä piä piikanasi, piä niinkuin pientä lasta, vaali niinkuin vakahaista".

     

    "Kuules, sulhoi, kuin mie laulan, kuin mie puhtaasti puhelen, sekä totta toimittelen, tule hiljaan kotihin, itse riisu rinnustimet, itse aisaisi alenna, tule sitte hiljaa tuppaa, ko ei kauno tuota kuule, tuhista tuli puhalla, kipunasta kiihottele, ko ei kauno tuota, kuule, etsi itse iltaseisi, ko ei kauno tuota kuule, hiipsi hiljaa vuotehelle, sitte korvahan puhalla".

     

    "Niin sinua miehet mieliit, nuoret miehet naimattomat, niinkuin kuuta nousevaista, aurinkoo yleneväistä".

     

    "Kui me sorjasti sovima, sorjamp o ollaksemma, ku olema ilkiästi, ilkiämp o itselleme".

     
  • "Jos sie mieltysit minnuu, nii mie suostun sinnuu".

     

    "Oma mieli, oma tahto, emme ottan ostamalla, emmekä vannota valalla, omalla on onnellamme".

     

    "La viel kasvat kaksi vuotta, korottelet kolme vuotta, nousentelet neljä vuotta, viisistelet viisi vuotta, kuulustelet kuusi vuotta, selvyttelet seitsemän vuotta, kaunistut kaheksan vuotta, ylenet yheksän vuotta, sit siust neitonen tulloo, kunis tutjat tukka päänä, liekut lieninä olalla, vierit villa hartiana".

     

    "Niin on mieli miehen nuoren, niinkun vellova vetonen, eli aalto altahassa, vesi kaivossa syvässä".

     

    "Miehen om mitta, miehev vars, van ei ole miehem mieltä".

     

    "Neito vasten vastaeli, miks ei minusta miehen naista, jo mä ommella osajan, sekä tieän tikkaella".

     

    "Täytyyhän tytön lähtee, matalaisestakin majasta, korkiastakin koista, kuin lintu lentääpi, pesään kiirehtääpi".

     

    "Miehen mitta, miehen vars, sekä on miehen mieli pääs, miehen hattu hartioilla, miehen vöillä vyötteletty".

     

    "Nuoret miehet naimattomat, sekä nainehet urohot".

     

    "Ku tulloo illalla ikävä, aamulla haleus aika, mää meron rantuelle, kääri kyynelet kerälle, vieretä kerä vettee, lase lanka lainehesse, laai linttisi lipuksi, paa pollesi purjeeksi".

     

    "Tantsi poika tammikkaine, notku nuori neitikkäine, nuoren miehen mieltä myöte, sulhaisen syäntä myöte, jos sie mieltysit minnuu, nii mie suostun sinnuu, kintaat annan, sukat kannan, nästykin kättee annan, annan paijan palttinaisen, aika liinan aivinaisen, annan puolet vuotettani, toisen puolen peitettäni, puolet annan pään-alusta".

     

    "Viel oot nuori notrukkainen, viel oot nuori nuorikoksi, viel on rinnat rihvokkaiset, käsi-varret votrukkaiset, lapsi lakin kantajaksi".

     

    "Ku miä kultani näkisin, virssan vastaa mänisin, väärää tietä tallajaisin, nii miä suuta suikkajaisin, vaikk ois suu suen veressä, nii mie kättä kääppäjäisin, vaikk ois käärme kämmenellä, nii miä kaulasta kaappajaisin, vaikk ois karhu kaulan päällä".

     

    "Ompi miulla mielitietty, mielitietty, päivänvietto, mies pää käherätukka, niiku oksalla omena, tai puussa päähkenäine, tali maassa mantsikkaine, kuulisin kullan tuleva, mänisin aitoin alaitse, tai aitojen ylitse, ensin kättä käppäjäisin, vaikk ois käärme kämmen päällä, nii mie suuta suihkajaisin, vaikk ois suu suten veressä"

     

    "Ero meille tahtoo tulla, tahtoo tulla, taitaa, ero meille tahtoo tulla taiten".

     

    "Lintuset nuo lauleleet sinusta ja minusta, viheriäisen metsän päällä, hellästi kuuluu, komiasti räikyy, vaan ei kuulu kultani ääntä".

     

    "Laulaisin hyväisen virren, sanoisin sanat paremmat, kun olis kulta kuulemassa, oma armas oppimassa, muien kullat kuuntelevat, muien omat oppivat, kussa ollenee omani, vierenee verelliseni, viekää tuuli terveisiä, ahavainen armoisia, savu suojia sanoja".

     

    "Tietäisin oman tulevan, virssan vastaan menisin, teräksisen tien tekisin, vaski patsahat panisin, hot olis karhu kaulassaki, niin mie kaulasta kaappajaisin, hot olis suu suen veressä, niin mie suuta antaisisin, hot olis käärme kämmenellä, niin mie kättä antelisin".

     

    "Mie laulan laatu tyttö, pieni pitkien seassa, matala takanta muien, tantsi, tantsi sie tasainen, sie veri vierettele, sie oot selvä tantsimaan, virkku oot jalkaa viskaamaan, viskaa jalkaa virkummasti, lase luita lustimmasti, piä pääsi pystymmässä, kanna kaulasi kenosti, nuoren miehen mieltä myöten, ettei naista naurettaisi, nuoren miehen silmät virkut, niin kun juoksevan otuksen".

     

    "Mies pieni käherätukka, mustakulmane koria, on kui oksalla omena, on kui puussa päähkenäine, tahhee mantsikka mäellä".

     

    "Tuost on kulta kulkenut, tuost on armas astunut, täss on istunut kivellä, täss on astunut aholla, kivi on muita kirjavampi, aho muita armahampi".

     

    "Terve kuuhut, terve päivä, terveheksi meijän minjä".

     

    "Viekähä vävy tupahan, ylimmäisille sijoille, isommille istuimille, selin seineä sinistä, päin pöyteä punaista".

     

    "Saipa kaksi kasvanutta, yhtehen yhennäköistä, kaks puhasta, kaks punaista, kaks rikasta rinnakkaisin".

     

    "Kaks on kaunoista yhessä, soriata suutatuksin, verevätä vieretellen, yhenmuotoiset molemmat".

     

    "Missä neito illan istui, missä neito aamun astui, sylin syäntään piteli, kahmaloisin kasvojansa".

     

    "Oh kuin tämä minun olisi, tämän kun saisin saaneheen, ja marjan manittaneen, lehtyen lepyttäneen, tuolle toisin tuomusia, ostaisin omenaisia, saisin saaren saiaisia, sylessäin mie syöttelisin, käessäin mie käyttelisin".

     

    "Hyväinen mie olisin, kuin hyvin hyviteltäisin, käpiäinen mie olisin, kuin käpeihin käytettäisin, käkeisin käpiä neito".

     

    "Ku miä saisin, nii miä naisin, sylessäni syöttelisin, kainalossa kantelisin, ku vaa liikkuisin linnatiellä, ku vaa tunkiisin turulla, sielt miä toisin tuomusii, ostelisin omenoja, kääntelisin kauruskoja".

     

    "Se mies, mikä miulla, mehiläisen mieli päässä, sirkkusen syän sisässä".

     

    "Ku miä saisin mokkooman, punaposken puolelleen, sinisilmän sirkukseen, sylessään miä syötteliisin, käessään miä käyttelisin".

     

    "La miä laulan laitettava, paljo pantava pajatan, en miä laihu laitosta, enkä pannessa pahene, olen oikea, seison sirkiä, lähen läpi miesväen, porottelen poikaväen, en paa päätäni povvee, silmiä liinan sissää, portti panee pään povvee, litsi silmät liinan sissää".

     

    "Oi tytöt, sulat sissoint, mitäpä suruilla suilla, mitä mielillä pahoilla, vai oot sulhoja suruilla, miestä mielillä pahoilla, saat siä sulhon suremata, miehen mieletä pahata".

     

    "Ei sula miun suruni, ei sula sulallakaa, heltii ei kesoillakaa, jos valan varriia vettä, keittää vettä kiehuvaa, siis sulaa syän suruin".

     

    "Tyttäret, sulat sisoni, kasvakaa kauvan koissa, enemmän emoinne luona, pankaa pinnalle pittoa, käsivarsille varroa, ku määt toisin toiselaa, toisin toiseen talloon, kaikk on toisin toiselassa, toisin toisessa talossa, ossaa et ovesta käyvvä, pois paeta porstuasta, et tunne puhua tulta, taida et taitella pärettä".

     

    "Voi miun tuota, voi miun taata, kuin miun täytyy yksin maata, yksin maata, yöt levätä, muut kaikki kahen makavat, kaksin puut, kaksin petäjät, kaksin on kalat merossa, kaksin on linnut lentämässä, kaksin on utkat uitimella, mie vaan yksin öitä vietän, katan lauan kappaleita".

     

    "La mie laulan laiha lintu, kuiva lintu kuikuttelen, vesilintu vierettelen, tytöt, tytöt, työ sisoni, ehtosat emoni lapset, kysytellä miun tuleepi, kysytellä lausutella, mitä työ tytöt surussa, alla päin pahoilla mielin, ootteko sulhoa surussa, miestä mieliharmiloilla, saatte sulhon surematakin, miestä mieliharmiloitta".

     

    "Mie teitä sanalla neuvon, sekä totta toimittelen, kuin kerran kevät tuleepi, lämmin päivä läikähtääpi, kuulette käkenne kerran, siit näätte ukkoa unissa, miestä mielenne hyväksi".

     

    "Tantsi, tyttö, tarkemmasti, viskaa jalka virkemmästi, kanna kaulasi kenossa, piä pääsi pystymmässä, siit saat sorian sulhon, sorjan sulhon, valkopääkön, tuo ei moiti muotojais, eikä varttaisi valitse".

     

    "Mänin mäel mättähälle, tuoll oil tykky tyttölöitä, rinki suuri riemupäitä, mie sanoin sanalla tällä, tuoss on tyttö pienenläntä, kopa mie mokoman saisin, hera-silmän hertakseni, mustakulman kullakseni, sylessäin ois syyessäni, maatessain ois vieressäni, unissain ois mielessäni, käessäin ois käyessäni".

     

    "Mikä tuoll tuvan takana, kasvoi kaunis nurmi, kasvoi heinä-sulkkuinen, tuossa neitonen kävelee, neitoin jälestä poikoi nuori, hyvä päivä, neitoin nuori, sie oot neito miun ommain, en oo neito siun ommais, mikä tuoll tuvan takana, kasvoi kaunis nurmi, kasvoi heinä sulkkuinen, tuossa neitonen kävellee, neitoin jälestä poikoin nuori, hyvä päivä, neitoin nuori, sie oot neito miun ommain, jo olen siun ommais".

     

    "Alkoi Katri kaljahella, kaljahella, kiljahella, miks ei naia miusta, suon kukast, maan kukast, pellon pientaren kukast, kesä heinän hempukkaista, eikös miulle niinkuin muille, nännät, nännät näpsyt rinna".

     

    "Mitäs itket, poikueni, mitä, valkoinen, valitat, poika viison vastaeli, viison vastahen saneli, ei tule tytöt miulle, ei solise solki rinnat, ei helisi helmi kaulat, ei titiha tina-remelit".

     

    "Kuin tulloo kesänen päivä, lämmin päivä läikehtääpi, paamme päälesen parasta, hienoa hipiälleesen, mäemme kujille kukaksi, kylille katsannoksi, meitä kaikki katselevat, katselevat, kiittelevät".

     

    "Tytöt sannoot toisellensa, oh kuin mie mokoman saisin, mustan kulman kullakseni, joka päivä mie pään pesisin, joka ilta harjajaisin".

     

    "Kuin käyvät kylän katua, käyvät varta vaarotellein, perajäisen pyörtellen, pienet pieloset kedessä, kalaluiset kannat vyöllä, peilistä pelehtelevät, kalaluula kampajaavat".

     

    "Kävin kolmelle kokolle, yheksälle yö-tilalle, etsin varren vertajani, vallalta näkösiäni, en saanut varren vertojia, vallalta näkösiäni".

     

    "Kesoi yhtä, neitoi yhtä, ne on lämmäät molommat, susi yhtä, sulhoi yhtä, ne on syöjät molemmat".

     

    "Tuota toivo meijän neito, kokonaista kolmet vuotta, kahen kaunoin muataksensa, kolmen koiskotellaksensa, kun tuo astuu uamu meille, nousen lintunen levolta, liitän liuskan linnulleini, siitä liuskan liitän piähän, silkin piähän mie sipasen, panen piäkön palmikolle, kyll se huntu huolta tuopi, lakki paljon lausehia, lihti liikoja sanoja".

     

    "Etsin neittä vellolleini, kumppaniksi vellolleini, etsin neittä neljä vuotta, kuulustelin kuusi vuotta, katselin kaheksan vuotta".
  • "Suot sullaat, maat valluut, ei sula miun surruin, alene syän allain, ei sula sulallakkaa, alene ei kesollakkaa, syämmess on vakka syttä, vakka syttä, toinen tulta, kul on kuumii kivvii".

     

    "Kyselevät, katselevat, kenen tyttö, kenen neito, kenen morsian mokoma, josko mie mokoman saisin, mokomankin morsiamen, sylessäin ois syyvessäini, käsissäin ois käyvvessäini".

     

    "Suot sullaat, muat valluut, järven rannat raukenevat, ei sula miun suruni, ei sula sulallakkaan, heltiä ei kesollakkaan, mink on päivä lämpösempi, sen on suuremmat suruni, mink on päivä kirkkahampi, sen on mieleni pahempi, mitä itken mie poloinen, itken miehen mieletyttä, sulhasen syväntä suurta".

     

    "Juokse kerssoill kottii, ota serppi seinän päältä, kolkasta kovera rautoi, niitä ruokoista meroista, ota kaislat kaislikosta, mitä niität, se kokoa, kuivata koottuas, polta kuivateltuasi, tee puisella porrooa, avarolla astialla, ala illoin päätä pestä, huomeneksin harjaella, keskipäivöin kuivaella, tulee kosiot kolmialta, neioin viejät viisiältä, katsojat kaheksialta, emoin kosiot päivyeltä, isoin kosiot kuuhuelta, velloin perin viroista".

     

    "Kuin käki kukahtelevi, niin syän pakahtelevi, syän syttyvi tulelle, mieli palolle paukahtavi".

     

    "Tantsi likka taitavast, mukasesta muihe nähhen, tantsi miehen mieltä myöte, sulhase syväntä myöte".

     

    "Tule sie, neitonen, miulle, puna poski puolellein, sitä mie toivos sen ikkäin, tuota puistin puolisoks, varrelleen vasteneeks".

     

    "Sen sain jolta käkesin, se tuil jota toivon".

     

    "Tuost suutuin emmoin peälle, kuin laitto nuorra miehelään, lassa lapsien emoksi, ei oo iltaa, kuin en itke, ei oo oamuu, kuin en aina".

     

    "Itku silmään tulloopi, miehen kehnon vuotehella".

     

    "En mie huoli huitukoista, enkä poika ruitukoista, mie tahon tanian miehen, tanialle varrelleeni".

     

    "Yksiin mänin, kaksiin tulin, minen tahoin, sen tapasin, sylen tävven, saanin tävven, rikkaan rekyven tävven".

     

    "Yks oli ounatpuu kylässä, yks oli oksa ounatpuussa, yks oli oksassa omena, päiväpuolelta punane, kuuvalolta valkiaine".

     

    "Yhtä nuo yhen näköiset, yhen muotoiset molemmat".

     

    "Sulhokkaine, ainokkaine, miehen kanta kainokkaine, sison ottaja omena, sison viejä verka viitta, sison saaja saapasjalka".

     

    "Tunnet ottaa, tunne pittää, taia tarkasti ellää".

     

    "Uni petti, vuoe voitti, nuori sulhanen nukutti, käsivarsi vaivutteli, petti pehmyt päänalainen".

     

    "Isä toivo rikkahalle, emmoini rahakkahalle, mie vaan miitin mielessäin, ei oo rikas ain rahakas, sorean sulhon mie kuin saisin, valkiaisen varrelleini, sorja aina suojeloopi, valkia aina varjeloopi, neion vierehen vetääpi, keäen kaulahan panoopi, likistääpi leuan alta".

     

    "Tahto toattoni miulle, toivo ehtonen emoni, laulumiestä miehekseni, soittajaista sulhokseni, miekin miitin mielestäin, sorja olla soittajalla, kaunis laulun laittajalla, ei suru syäntä kaiva, eikä murhe mieltä paina, kuullessa komean laulun, kaikuessa kanteloisen".

     

    "Huusin mie kylän kokkoon, vallan kaiken katsomaan, miulle miestä antamaan, ukkoo uhittamaan, mies miel annettiin, uro uus toivattiin, miehen oil mitta, miehen varsi, miehen näkö keralla, vaan ei ollut miehen mieltä, ymmärryst ei yhtäkään, miel oli vietty, pää jätetty, aivot otsasta otettu, hiukset oil jääneet hiljumaan, pää kolikko koljamaan".

     

    "Sanoi ennen miun emmoin, sie olet oma poikani, neuvo pientä poikajansa, naimaan sitä tytöistä, joll on poskipäät punaiset, käsivarret valkeaiset, tuo ois kaunis kansan nähhä, ja mukaisa muihen nähä".

     

    "Neuvo miun issoin, neuvo piennä poikajaasen, pyhän ei kossiin piä mennä, pyhännä pahatkin piiat, lappavöihin laitteleevat, sie katso kaselta neito, katso kankahan takanta, lask on pölkyn kannannasta, nok on pölkyn nostannasta, sujahtaako sukkulainen, kävvyyk pirta pietimeen".

     

    "On mull tietty tietyssäin, matarikko mielessäini, tuolla toisessa kylässä, pieni tyttö ja punanen, valko pää, kähery tukka, kuin ois maassa mantsikkana, sekä puolana punaissa, mie söisin syvämmeheini, vajoittaisin vatsahaan, mie tuon nielisin allaa".

     

    "Miss on miulla mieli tietto, mieli tietto, päivän vietto, yö vietto, syämmen syöttö, siel on miulla mieli tietto, pien poika, käherä tukka, valkea pää, kihero tukka, tuo on herja hempukkainen, niin on maass kun mansikkainen, poset puoloill on punattu, käsivarret vaapukoilla, mansikoill on maalajeltu, karpaloill on kaunistettu".

     

    "Tee sie liitto, lintusein, salakauppa, kaunosein, missä yhtehen yhymmä, näemmä toinen toisiamme, on meillä lepikko lehto, petäjikkö pellon päässä, siin myö yhtehen yhymmä, näemmä toinen toisiamme".

     

    "Kuin ois pientä piika lasta, tahi nuorta morsianta, mikä pellolle mänis, jyväisiä poimimaan, tähkii kokkoilemaan, kuin kuka jyväsen sais, kulettaisi kullalleesen, kantais kanaselleins, sovittais soriallieesen".

     

    "Pahoin tein mie poloine, ku ei olleet suku tukussa, olleet tuuman tuuminnassa, isennäss ikuisen kaupan, mie tein itse itsellein, mie isin ikuisen kaupan, iku-kauppa on itku kauppa, kuu-kauppa on kujerrus-kauppa".

     

    "Niin olet ku lintusein, kaikkein paras mielestäin, et sie mua hyljännyt, etkä yksin jättänyt, omakseis uot ottanut, kullakseis uot kutsunut, vaimokseis uot vaatinut".

     

    "Minä riipun sinuss kiin, niin ku lintu oksass kiin, värisek ku lehtipuu, suuren tuulen tuskassa".

     

    "Keskellä errää, pyöri kullais perrää, etsi ihanaistais, kaunokkaistais, oman muotois näköistäis, kelle sinä suuta annat, sydämessäis kannat, itse kukkiin kullains kanssa, rakkaat ringess tanssii, oletko sie niinkuin mie, ihanta kukka, oletko sie niinkuin mie, soria sukka, kuin ois tuuli mielellinen, ahavainen kielellinen, sanan tois, toisen veis, kolmannen lähettelis, miun kullan linnullein, ja kulakka naiselleini".

     

    "Tantsi, likka, taivuttele, neito nuori notkuttele, sulhasen syäntä myöten, nuoren miehen mieltä myöten, nuoren miehen miel tekköö, sulhasen syän syttöö, kuin syksyllä tuil pallaa, kevätlekku leihuaa, tasaisemp on neion tantsu, notkiamp on neion nousu, kuin on miehen heinän lyöntö, kuin on pojan halon hakkuu".

     

    "Onhan meill lepikko lehto, tuomikko tupasen luona, katajikko kaivo tiellä, tuohon liitto tehtänehen, salakauppa saatanehen, siusta ja miusta, lintuisetki laulaat, sie oot minu, mie siun, oman kulta aina".

     

    "Neito vasten vastaeli, ei naia tätä tytöistä, ennenkun kultanne kuluvat, hopianne hoikkenevat, vaset varmahan menevät, tuli miesi, muutti mielen, muutti mielen mustikoilla, mansikoilla maanitteli".

     

    "Nyt on meillä mielen valta, mielen valta, kielen valta, suun valta, syvämen valta, valta lapsen vallattoman, ja kosissa käymättömän".

     

    "Kuin han huntu huikahtaa, liina lappi liitetään, sitten huolta hoivataan, ajatusta annetaan, pannaan pahhaa mieltä, kyllä huntu huolta tuopi, palmikko pahhaa mieltä, tiiv on tyttönä elellä, ei oo huolta housuloihen, miehen nuoren nuttuloihen, housut huolella pittäät, miehen vaattet varulla".

     

    "Paavo, hellee velvyveni, paavoni, emäni lapsi, kui otat sisarueni, ikiseksi aikuveksi, polviseksi puolisoksi, tunned ottaa, tunne hoitaa, taija tarkasti ellää".

     

    "Tunned ottaa, tunne ellää".

     

    "Tuota nyt kaikki katseloot, kenen on mokoma neito, kuin minä mokoman saisin, sylissäin syöttelisin, käsissäin kantelisin, verassa matkahan veisin, kullassa kujan etteen, hopeassa huonehen".

     

    "Mikäs tuuall näkyy, sulho on tuota tuonempana, etempänt ennätäipi, tulloo turoittelloopi, neitokaista ottamaan, ei tuo moiti muotojasi, eikä vartais valitse, ottaa omin kätöisin, pittää neitoo niinkun pittääkin".

     

    "Paremp on pajuilla maata, lepän oksalla levätä, kui tuhman miehen turkin luona, tuhman miehen turkin alla".

     

    "Päiväll pilvet vettä sattaat, yöllä kajahtelloot, päiväll pojat totta laatiit, yöllä valehtelloot".

     

    "Niin se tul kun toivottiin, niin se käi kun käkeis, heä sai miehen mielelleesen, sulhasen sima-sulosen".

     

    "Ei sys syväntä murra, eikä terva mieltä käännä, sulho murtaa syvämen, miesi mielen kääntelööp".

     

    "Mitäs huolin likka nuori, hoit miu petti poika nuori, kyllhä muoto muita tuopi, lähäs lämpönen vettääpi, luonto luokseen vettääpi".

     

    "Punottaat piian posket, lesken posket lellottaat, miehekkään ei milloinkaa, akoill ei poset punota".

     

    "Yhtyyt yhen näköiset, yhtyyt yhen mielelliset, nuo ois pantavat parrii".

     

    "Naidahan kylältä neidot, naidaan neidot naapurista, ei minua milloinkana, kurjaista ei kulloinkana, mikä lienee miesten mieli, miesten poikaisten poloisten, miksi nähneevät minunkin, nähneet muita mustemmaksi, sekä halvaksi katalan, pesen pääni päivän tullen, punanauhoilla punelen, silkkinauhoilla sitelen".

     

    "Täss on kulta kulkenunna, täss on mennyt mielitietty, tässä armas astununna, valkea vaeltanunna, täss on astunut aholla, tuoss on istunut kivellä, kivi on paljon kirkkahampi, paasi toistansa parempi, kangas kahta kaunihimpi, lehto viittä leppeämpi, korpi kuutta kukkahampi, koko metsä mielusampi, tuon on kultani kulusta, armahani astumasta".

     

    "Sulho, viljo veljyeni, ja vielä velehyeni, tunsit tulla tuomikkohon, osasit omenikkohon, tunsit taittaa tuomen oksan, ja ottaa omenan oksan, älä meien neioistamme, älä sie pahoin pitele".

     

    "Neitonen, sisar sissoni, kun sie tunsit meille tulla, niin tunne tutuin elellä, meiän kuulussa koissa, kalervassa kartanossa".

     

    "Neitonen, sisar sissoni, sitä kuuta kohti kävit, mitä kuuta koht ajelit, sen sie tähen nyt tapasit, mitä tähteä tavotit".

     

    "Kääri torvelle torrais, pankolle pahat tavvais, keäri koaasen kainaluo, koaasee viep emon kottii".

     

    "Kuule, neito, kui mie laulan, nyt istut emo sialla, emon pait o peälle pantu, emo jalko kenkitetty, emo vyöt oot vyötteleeitty, puhu emo puhheita, emol loai lausehii".

     

    "Jos on potra teien poika, niin on nätti meien neito, nuo yynnä yhen näköset, yynnä yhen karvalliset, sopiis nuo parihin panna, viitsiis nuo yhtehen vieä".

     

    "La mie nousen katsomaan, kummall on soreat silmät, kumman silmät selkiämmät, neioll on poset punaiset, neion vars on valkeampi, poset on puoloill punattu, käsivarret vaapukoilla, yhen on muotoiset molemmat, yhtä kättä kumpanekki".

     

    "Mihin neito maata vieä, lemminlintuinen levätä".

     

    "Viikon etsit meijän vello, viikon etsit, kauvan katsoit, viikon etsit verrastais, kauvan kaunoista valitsit, virot etsit, maat valitsit, kaikk on karjalat kysytit, saant et vielä verrastais, maan kalerva karvastais".

     

    "Kaasosein oot kaunosein, älä vie kyllii myöte, vie vehka soita myöte, sie kun viet kyllii myöte, torat tarttuut talloo".

     

    "Kun tul miesi, muutti mielen, muutti mielen mustikoilla, mielen vaihto vaapukoilla, limoitteli lillukoilla, mantsikoilla maannitteli, kirjavill kintahilla, sulkkusuisilla sukilla".

     

    "Nyt oot pantu palmikkoone, nyt kintaat kääessä, selin seinää oot issoisi, päin issois pöytöseene".

     

    "Miehen mieltä noutaminen, kesen leivän leipominen, miehen tarpeet tassoo".

     

    "Oishan naitu, oishan vietty, oishan oikein otettu, nääön kautta, varren kautta, tahott ois tappoin kautta, mutt ei se oltu miu ossain, vetänt ei miu verrein, oma läyl ei lämpejelty".

     

    "Tuop on vanha Väinämöini, itse noin sanoikse virkko, ei neittä tukulla myyvä, oravat tukulla myyväh, revot kansoin kaupitahe".

     

    "Oi emoni, vaimo vanha, ei mennä elon hyvyyllä, eikä miehen kaunehulla, mennään miehen mielevyyllä, elikkä osan hyvyyllä" .

     

    "Niin tyttö sanoiksi virkki, oi emoni kantajani, ei ole meitä ennenkänä, ei meitä rahojen myöty, ain on ilman annettuna, miehille anovaisille".

     

    "Ilast on aina ikävä, aina mie aamusta eläsin, vaan on illalla ikävä, pahin maata painautuessa".

     

    "Vai sie ajattelit akkimaisueni, jottet saa parast paria hyvä hypiteltyiseni, vai et saa ikähistäs imeteltyseni".

     

    "Oispa missä moatakseni, vieressä venyökseni, nuoren neitosen povessa, vastakasvon kainalossa".

     

    "Oisko miehen mieluhista, ottoa omilla mailla".

     

    "Tääll on neittä, tääll on monta, tääll on tyttöjä hyviä, jos olet oiva miese, ottaja on oivallini".
  • "Tuohonpa mieltyvi, josse mehen mielistyypi, ja tulevi tuttavaksi".

     

    "Niin se lieto Lemminkäinen, sanovi sanalla tuolla, tahtotko taipua minuuhe".

     

    "Niin he tullahan kotiihe, tuostapa kansa katsomaahe, tuota nuorta morsienta, mitä on peällä, mitä alla".

     

    "Jo on käetty sekä säetty, jo on koistani luvattu".

     

    "Tule sie miula, neiti, sekä tulen, jotta olen".

     

    "Siulla tulen, siulla käkeen, siull on koissa toivotettu, siulla piennä tuuvitettu".

     

    "Neiti istuu turun korolla, turun koron korvasella, vuotti miestä mielehistä, sulhaista sulosanaista, miestä mielen myötähistä".

     

    "Iskin kahta kämmentäni, kahenpuolin reisiäni, kun jäin aivan yksinäni, paha oli pahan keralla, ei parempi yksinäni".

     

    "Kun ei kuule kulta miula, miun omi ei ollenkana, enkä mie sanuo suata, kullallani kuultavaksi, omallani ollenkana".

     

    "Kyllä tällä neitosella, vielä lempi lentöän tuloo, kirjakorja kiijellen".

     

    "Ennen kuusia kumarran, kun kumarran kunnotonta, ennen pazasta palvelen, kun palvon pahoa miestä".

     

    "Tuloo sulhaset suvesta, kosjoväki koillisesta".

     

    "Siula on litsa liippovoini, siula on iho elihvöini, siula on kaunis katsahus, siula on sievä silmänluonne, siula henki henkää hepokalla".

     

    "Mit issut, isännän poika, velles vanhin, valvattelet, et issu ison hyvyten, et emännän armahuten, issut impyvön hyvyten, kanavarren kaunehuten, tukkapäijen turpevuten".

     

    "Kasva, neito, miussa mielin, älä muussa nuorisossa, kasva kaijoilla somilla, veny verkavoattehilla, isän soamilla eloilla, vanhemman varustamilla".

     

    "Sulho viljon veljyeni, kylve kyly kyllältäsi, vastan löyly vallaltasi, heitä lapsuus lautsasille, vakaus vastan tyvehen, uimuus hurstin hulpiloihin".

     

    "Sulho viljon veljyeni, kutsu ruskie reponen, tahi valkea jänönen, hietä tietä noutamahan, itses eellä juoksemahan".

     

    "Olen ennen nuorempana, koppala ison koissa, tavi toaton tanhuolla, moni katso muotohoni, varteheni valkutteli".

     

    "Morsien, sisoruvoni, kapu-lehti, lakluvoni, pie sie tarkat hiiren korvat, jänösen jalat kepiet".

     

    "Vuota, kysyn sulhovalta, käytkö tuten tuomikkohe, vain katsellen katajikkoh, toitko tutun tullessase, vain katsotun katajalehvän".

     

    "Morsian, sisarueni, kapulehti, kakluoni, hot on sait sie nuoren sulhon, vereväisen vierellesi, noutaos sie nuoren mieli, aivoin aika huommenessa".

     

    "Synty neiti pohjolassa, neiti kylmässä kylässä, ei se suostu sulhasih, miesty miehih hyvih".

     

    "Tuli suuri pohjatuuli, tuuli nosti hienot helmat, napa naiselta näkyve, miehellä tekövi mieli".

     

    "Mari vierehen vilahti, öiksi yksille olille".

     

    "Sini olla mejän yhessä, kaks oli kaunista yhessä".

     

    "Moni katsois muotohoni, valvattais varteheni, näyttäsin niätäsenä, kumottaisin kultarintasena, tukkapäistä turpijinna, kassapäistä kaunihinna".

     

    "Mistäpä tiesi, teltamoini, kuulit, kultani omena, tämän neijon syntynehen, syntynehen, kasvanehen, siitäpä tiesi teltamoini, kuuli kultani omena, tämän neijon syntynehen, syntynehen, kasvanehen, noki nousi nuorasesta, savupa paksustah pakeni, neijon kuulusan koista".

     

    "Niin on morsien ihana, kuin on tähti taivahalla, niin on sulhanen suloinen, kuin on lemmen kuutamoinen".

     

    "Mie sanon hyvät sanomat, viedih om mieli-tiettäväski, otettih on siun omaski, kolmin vuozin koizjottuski, kaksin vuozin katsottuski".

     

    "Impyet ilon elävät, päät on kassa kaunotellen, niill on miestä mielehistä, sulhaista sulasanaista".

     

    "Jogos tuled nyd on, neidi".

     

    "Ei o siättu, eigä kiäittu, ei o koissa toivotettu".

     

    "Morzien sizorizeni, emolapsi laguoni, notkahutas nuoret nissat, kuin on nuori tuomen ladva, koaruttele kaunis kagla, kuiu kaunis kadajan lehvä".

     

    "Jogo rupiet Anni tytär tulemahko, engö tule, engö ole".

     

    "Voiba milma, ämmö raukka, mindäh miul ei koizat käynyt".

     

    "Kussa kuuli, siinäi kosjo, kussa kosjo, siitäi otti".

     

    "Meni Marketan tyvelle, suin pani suun on suuta vasten, käet on käsiä vasten, jalat jalkojen sekahan, muun on rungon muun sekahan, saapi Marketta makuhun".

     

    "Saan miehen mieluhisen, omillani varsillani, meren rannan huudeluksillani, minä olen kaunehine kukazi, marjozina maalla".

     

    "Jogo Annjoi on tuleti, engö tule, engö ole, vuotan miestä mielehistä".

     

    "Midä itket, neidoine, vuotan miesty mielehisty, sulhaistu sulo-sanaistu".

     

    "Sil mie mänen, se miun miehyt mielehinen".

     

    "En tule minä sinulle, en ole saatu, en ole luotu, ei ole eukot tuuvittana, vanhat ämmät vaaputtanna".

     

    "Viell ois mieli miestä saaha, uhka ottoa urosta, tällä nuorella ikeä, vihannalla vartalolla".

     

    "Hoi on velli, veitoseni, kuule kullan kaunoseni, tekkä myö sula sovinto, tekkä myö liitto, lintuseni, sala kauppa, kaunoseni".

     

    "Moni katsoo muotohoni, valvatteli varteheni, monen miehen mieli vieri, monen sulhon suu muhahti".

     

    "Ku on käsi rukkasessa, sitte on neion olkapäällä, ku on käsi rukkasetta, sitte on neitosen nisussa".

     

    "Menin mereh, menin toiseh, menin puolen kymmenettä, enkä sinun löytänt hyvyyt, enkä sinun löytänt somuut, enkä sinun kauneutta".

     

    "Tuota vuotin tuon ikäni, iän kaiken ihalmoksi, eli kielikumppaliksi".

     

    "Ennen heitän herkut ruuat, kun on heitän kullaistani, kun on heitän hertaistani, hylkeän oman hyväni, kesän kesyteltyäni, syksyn syleiltyäni".

     

    "Elköhöt nyt nykyset, nyt nykyset nuoret neiot, vasta kasvavat kanaset, nouatelko miesten mieltä, miesten mieltä, kiurun kieltä".

     

    "Tule, tuleni sinulla, mukomalla, mielövällä, siul on luotu, siul on suotu, siul on emoni liikuttanna, vanhempani vuaputtanna".

     

    "Voi minusta, mieskulusta, kuin en tuota tuntenute, nainut on nuorell ijällä, ottanut emon ajalla".

     

    "Voi minua voitettua, kuin on nuora naitettu, lassa on pantu lakki päähän".

     

    "Ei minuu emoni myyny, ei isoni kaupitellu, itse hullu hukkasimma".

     

    "Laulaisinpa, taitaisinpa, laulasin parahan virren, ku ois kulta kuulemassa, oma armas oppimassa, en laula parasta virttä, ei ole kulta kuulemassa, oma armas oppimassa, laulaisin parahan virren, ku ois kulta kuulemassa, oma armas oppimassa, jo on kulta kuulemassa, oma armas oppimassa, jo laulan parahan virren, omalleni kullalleni".

     

    "Itku silmihin tuloopi, pahan miehen vuotehella".

     

    "Migä lie minusta nähty, kuga kumma keksittynä, kun ei naidu nuaburihin, otettu omilla mailla, viedih mailla vierahilla, tuodih tundemattomilla".

     

    "Missä lienöö miun omani, millä on maalla marjaseni, liekö maalla vai merellä, vai selvällä meren selällä, lakialla lainehella".

     

    "Minä lähten sinun kansa, kävelen kuin oman kansa".

     

    "Että saisit nuoren sulhon, nuoren sulhon ja sorean, siitä ois sydän suloinen, hänell ois ihanat silmät, sie vaan suostuisit hänehen, hän vaan mieltyisi sinuhun".

     

    "Etsi yhtä ystävää, oisko yhtä ystäväistä, sekä toista tuttavaista, kerallasi keikkumaan, kanssasi kävelemään, joll ois kengät kelvolliset, sekä lahjat laavulliset".

     

    "Jotta löytäisit neitsen nuoren, neitsen nuoren ja sorian, vilpittömän, sie suostusit hänehen, hän miellysi sinuhun, sinull ois ihanat silmät, hänellä syän suloinen".

     

    "Kahten puut, kahten petäjät, kahten ilman lintuisetkin, kahen kengät penkin alla, kahen rukkaset sopessa".

     

    "Savon moalla mantsinkaiset, suomessa soriat neiot, karjalassa kaunehimmat".

     

    "Anna suuda ja likistä, kuin et muiten, ni mutshista".

     

    "Kaikk ovat kaksin muamatoset, minä vain olen yksin yksinäinen, yksinäinen, pikkarainen".

     

    "Kääte kuu, palate päivä, niinkuin miehen nuoren mieli".

     

    "Paan mie miehet mielimähän, mielet keikelehtämähän, syämet sykkelehtämähän, varpahat vapajamahan, jott ei yölläkän makoa, ei päten päivälläkään".

     

    "Annikki kivellä istu, sekä istu, että itki, toivo miestä toimellista, osavata oivallista".

     

    "Puhas on pulmoinen lumella, valkia merellä vaaksi, puhaisempi puolisoni, valkiampi valittuni".

     

    "Sulhaseni, veitoseni, neuo neittä neljä vuotta, yksi vuosi sanalla neuo, toinen silmän iskennällä, kolmas jalan polulla".
  •   
    "Ompa meiän neitosella, tirkatuita, tärkätyitä, oman hyppysen hyviä, oman neulan neuvomia".


    "Tulin turka naineheksi, kävin kättä lyöneheksi, en tullut eläneheksi".


    "Emp on huoli huitukoista, enkä poian puitukoista, kun ei tultane turpiemmat, koriemmat kohti käyne".


    "Saanpa miehen mielehisen, sulhasen sulasanasen, jolle suuta suikkaelen, sekä kättä kääppäelen".


    "Tuoda toivon ikäni, tuoda kaiken kasvin aijan, tuoda miestä mielelistä, joka veisi vettä myödek, onnen paikan parrasen, sielä on syömmä, sielä juoma, sielä sivoni ellämä, sielä lappsett laulevatt".


    "Enga ollut kasvoilta kaunis, enga ollut rahallinen, muuten olin oivalline, poikien mieluhine".


    "Mikä lie miesten mieli, mikä poikasten polosten, miksi nähnevät minunkin, nähneet muita mustemmaksi".


    "Pesen pääni päivän tullen, silkkinauhoilla sitelen, punanauhoilla punelen".


    "Niin minun emo epäsi, niin valitti vanhempani, ellös vainen, tyttäreni, juosko juomarin rekehen, olut hurjan olkiloille".


    "Kyll oli sääriltä soria, ja valittu vartalolta, ylen oli tuuheva tukilta, ja oli pisty pään piolta, varrelta ylen valittu".


    "Niin on tukka tuurotteli, kuin on männikkö mäellä, niin on paisto partakarvat, kuin lehto liepehellä".


    "Kuin ma läksin astumaan, astuin allin askelilla, taputin tavin jaloilla, monen miehen mieli vieri, monen sulhon suu muhahti, tämän allin astuissa, käyessä tämän kanasen".


    "Ois pitännä minun piloisen, ois pitännä piloisen piijan, pitee pitempi mieli, yli peäni ymmärrelläk, kahen puolen katsellak, ennenkun tulla tupaan, käyä kättä iskemään".


    "Enp on huoli, vaikk on huoli, en itke, vaikk on ikävä, jos itken, niin ikä kuluupi, jos huolin, niin hupenen".


    "Jo meillä ero tulepi, kahden rakkahan välillä".


    "Anna suutasi suloista, kaunis kaulasi ojenna, ennen kuin ero tulevi".


    "Annikki, soria neito, istu suaren sillan piässä, sekä istu, jotta itki, vuotti miestä mieluhistä, suluhasta sulosanasta".


    "Ken on päällen kahtonoopi, kahtuon metosin silmin, lemmen silmin liehauon, paah nyt kulta kuultamaan, hopia helistämään".


    "Kielti vanha Väinämöinen, epäsi suvannon sulho, vanhan nuorta tahtomasta, kaunista käkeämästä".


    "Eläpä naura toisen naista, moiti toisen morsijanta".


    "Niin sanoi minun emoni, varoitteli vanhempani, elköhön on tyttäreni, sulhaista sukilla saako, miestä kirjokintahilla, paialla kylän parasta, suuttoman sukilla saapi, kielettömän kintahilla, paialla kylän pahimman".


    "Anna suuta ja likistä, kuin et muuta, niin mutsista".


    "Tanssi, tanssi, tammikkinen, notku, nuori neitikkinen, sulhasen syöntä myöten, nuoren miehen mieltä myöten, että sylhasen syön sulaisi, että mieltyisi sinuhun".


    "Etsin yhtä ystävää, sekä toista tuttavata, kerallani keikkumah, kanssani kävelemäh".


    "Tanssikame me tasaset, nuoret neiet netkutelkaa, nyt on meillä mielivalta, mielivalta, kielivalta, suuvalta, syämen valta, valta lapsen vallattoman".


    "Mere neito, metsä sulho, mieltä yhtehe pitivät, yhtehe ajattelivat, yli metsä mielet käyvät, läpi korvet tiet koverat".


    "Neitone tuota sannoo, sulhasellee tsuhuttaa, jos sie tahtonneet minnuu, ja sie olleet ottamassa, ei huoli miul hevost, mie jaksa jaloilla käyä".


    "Nyt lähen minä sijulle, nyt on suotu, nyt on luotu, nyt on eukkoi toivottannut, vanha ämmä vuavittannut".


    "Ei oo suotu eikä luotu, eikä oo eukko toivottanut, saunamaassa maatessansa, lehillä levätessänsä, ollessansa olkiloilla".


    "Kahen on ihana eläväin olla, kahen maata kaulatusten, kahen suuta suikata, kahen muuta muikata".


    "Nyt minä lähen kerran, omanpa tuon kullain kanssa, juomaan virrast viluvettä, enneku muihe kanssa, putelist punaista viinaa".


    "Niin mie riipun sinuss kiini, niinkuin lintu oksass kiinn, värisee kuin lehti puuss, suuren tuulen tuskass".


    "Etsi sie ihanastais, kuulustele kullastais, mistä löyvvät neijon nuoren, neijon nuoren ja sorean".


    "Sie vua suostuisit hännie, hiä vua mielistys sinnuu, sinull on sytän suloinen, hänell on mieli iloinen".


    "Kahten puut, kahten petäjät, kahten ilman lintusetkin, kahten on kalat meressä, kahen rukkaset sopessa, kahen kengät penkin alla, kahen on ilo eleä".


    "Oispa meistä pari tullut, ilman pahoit ihmisittä, maailman häjyn kaltaisitta, tuo sit taitaa estää, rakkauuten vierottaa".


    "Yhtyyt kaks yhennäköist, yhtäk hyö ajatelnoot".


    "Luonnotar, ihana impi, taivon tyttö tyynnikäinen, tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa, lempi-sykkyrä sylissä, himokääre kainalossa, kierrä poika, kierrä tyttö, laita lempi leimuamaan, kierrä himokiertehellä, lemmen nauhoilla navista, jotta ei sinä ikänä, kuuna kullan valkeana, pääse toinen toisestansa, erolle elossa tässä, ennenkun yhtehen saavat, päitten päivissä elävät, yhytysten öissä ovat".


    "Muotoa monen näköistä, miestä kaiken karvallista, kauniit pojat karjalasta, sorjat sulhaset savosta, härmätukkaset hämeestä, punaposket pohjanmaalta".


    "Ken yksin yrittänevi, yhdeksän yrittäköhön, ken kaksin kavahtanevi, kahdeksan kavahtakohon tätä neittä kosimahan, tätä impeä ihailemahan".


    "Kule kuu, palate päivä, pala nuorten miesten mieli, sydän syttyköön tulehen, povi polttohon kovahan, vatsa valkian väkehen, mieli melki heltehesen, jott ei saisi öissä maata, eikä päivällä levätä".


    "Ken on päälle katsoneehen, katsokoon metosin silmin, lemmen silmin liehukoohon".


    "Paa nyt kullat kultamaan, hopeat helisemään, tässä neidossa hyvässä, kuin lie lehtein luku, niin lie miestä katsomahan, kun lie urpain luku, niin lie luku sulhasien".


    "Muut vaik mustaksi sannoot, kekäleeksi kelläjäät, miun silmissäin on kuin simuna, miun mielestäin on kuin mesimarja".


    "En voi mie mitäkään tehtä, kun en saa kullastain nähtä, mun suuhuin puhuu ja nauraa, sydämein itkoo ja huokaa, tuota punaposkista poika, jos mie tuon poikasen saisin, sylessäin sänkyhyin veisin, pitäisinkö pientä lasta, vaalisinko vaakasta lasta".


    "Mitä huolin likka nuori, kuin oon terve ja tekevä, sekä muutenkin mukaisa, kyll se muoto muita tuopi, varsi muita valvattaa, veri viereen vettää, tuopi luokseen tuloinen, lähet lämpymä terreen".


    "Koha kasvaa meijjän kansa, ja joutuu meijjän joukku, sit tulloo pojille poltto, suun kiire sulhasille".


    "Kun on neito pohjolassa, veen kuulu, maan valio".

  • Henkilötiedot


    "Taivaan ja maan syntymisestä lähtien nainen ei tiedä olla yksin, mies ei tiedä olla yksin".
    -hantien yhytyssanat


     

  • Tagipilvi