Naittajaiset

"Sano vanha Väinämöine, ei sovi sodoa kaksi, yksillä yö-tulilla, eigä kaksi nuorda miestä, yhtä neittä koizjomaha".

tietäjä Joutavaiselta voipi kysyä kaikesta lempeen, lemmenhuoliin, pariutumiseen, kosintaan, häihin ja suomalaiseen kansanuskoon liittyvästä.

"Pohjan akka pyöröraivo, löipä kahta kämmentähe, ei neittä rahoihe myyvä, myyväh miehosiin hyvysih".

 

1. naimiseen liittyvien tapojen tarkoituksena on lisääntyminen, ihmissuvun jatkuminen ja jälkikasvun elämän turvaaminen. 

2. suhteiden on tarkoitettu kestävän sen ajan mitä lapset tarvitsevat vanhempiaan.

3. suhteita on voitu pitkittää hankkimalla lisää lapsia.

4. luonnollisin riippuvuussuhde vallitsee emon ja lasten välillä.

5. naimatavoissa on esiintynyt paljon paikallista vaihtelua (miehiä lasten korvikkeina, koiria miesten korvikkeina).

6. erilaistuminen alkoi ihmisapinoista (naisseurassa viihtyvät kääpiösimpanssit, yksinhuoltajina elävät oranki-emot, moniavioisten gorilla-isien johtamat laumat).

7. uralilaisten kansojen naimatavat voidaan jakaa alkuperäiseen totemististen sukujen väliseen ristiinnaimiseen, pyynti ja poronhoitokansojen yksinkertaisiin kosiomenoihin ja etelästä tulleiden maanviljelyskansojen monimutkaisiin suku ja kylähäihin.

8. totemistisia naimatapoja hallitsivat suvun ja heimon toteemit, esivanhemmat ja suojelushaltijat (puolisoa ei voitu valita ilman haltijoiden suostumusta, yhtymisen uskottiin tapahtuvan heimon toteemiin).

9. toteemiin yhtymisestä kertovat volgalta lappiin tavatut naitujen naisten sarvenmuotoiset lakit, eläinten (naaraskarhun, sarvekkaan eläimen) etsiminen kosiomatkoilla, sukulaisuutta ilmaisevien sanojen eläimiä tarkoittavat merkitykset (uros=naimaikäinen mies=uroskarhu), turkkeihin käärimiset (etenkin esivanhempien puhuttelun aikana), häissä lauletut eläinhahmojen väliset vuoropuhelut, neitojen salaiset vierailut toteemien ja suojelushaltijoiden pyhäkköihin ja puolison lopullisen valinnan jättäminen haltijoille.

10. toteemiin onnistuneesti yhtyneet naiset tulivat lapselle (haltijoiden hyvän tahdon seurauksena).

11. lapselle tuloa voidaan pitää vanhimpana tunnettuna naidun naisen merkkinä ja kaikkien nykyisten häämenojen edeltäjänä.

12. lapselle tulleen naisen mies siirtyi elämään naisen suvun luokse missä miehen asema parantui esikoisen syntymän myötä (mies=vieras, lapset=sukua). 

13. lapsen saanut nainen hyväksyttiin suvun naitujen naisten eli emojen joukkoon ("kuule, neito, kui mie laulan, nyt istut emo sialla, emon pait o peälle pantu, emo jalko kenkitetty, emo vyöt oot vyötteleeitty, puhu emo puhheita, emol loai lausehii").

14. emoksi hyväksytty sai alkaa käyttää naineen naisen tunnuksia (korut, lakit, ompelupussit) ja arvonimiä (hyvä nainen, kultainen nainen, nuorin nainen).

15. vastaavasti miestä alettiin kutsua vävyksi, kota-vävyksi tai koti-vävyksi.

16. liian lähelle naimista välteltiin tiedustelemalla ystäväsuvuista naimaikään tulleita neitoja ja rohkaisemalla nuoria miehiä tekemään kosiomatkoja (naiminen oli kiellettyä samaan sukuun ja alkusukuun kuuluvien kanssa). 

17. lasten naimaonneen yritettiin vaikuttaa erilaisin taikakeinoin (juoksuttamalla syntymäveret yhteen, liekuttamalla yhteen kätkyessä, "siul on luotu, siul on suotu, siul on emoni liikuttanna, vanhempani vuaputtanna").

18. totemististen sukujen välisistä suhteista kertoo puolisoiden kutsuminen kiertoilmaisuin (mieheni, naiseni, ukkoni, akkani) ja ns. välttelemistavat (mies välttelee naisen vanhempia sukulaisia, nainen peittää kasvonsa miehen vanhemmilta sukulaisilta).

19. totemististen sukujen tapoihin kuului leskien naiminen puolison sisarusten toimesta (sukuun kuuluvia ei jätetty yksin, ne-jotka-auttavat-toisiaan).

20. kaksi ja moninaiminen oli sallittua mutta harvinaista (etelässä vähän yleisempää, kovat elinolot tekivät suurperheen elättämisestä hankalaa).

21. totemistiseen sukuun kuuluttiin läpi elämän (syntymästä kuolemaan ja uudestisyntymään, toteemi ei muuttunut pariutumisen jälkeen, lapset perivät emon toteemin).

22. sukuun kuulumista ilmaistiin toteemieläintä kuvaavin tatuoinnein (lokki, varis), kirjailuin (jäniksen jäljet, poron sarvet) ja koruin (kaulakorut, kassanpääkorut).

23. perheen suojelushenget eli kodinhaltijat luovutettiin lapsille ennen pariutumista (suvun jatkuminen).

24. perhettä ei tullut perustaa liian nuorena ("voi minua voitettua, kuin on nuora naitettu, lassa on pantu lakki päähän") tai vanhana ("voi minusta, mieskulusta, kuin en tuota tuntenute, nainut on nuorell ijällä, ottanut emon ajalla").

25. vanhempien työn uskottiin olevan tehty lasten pariuduttua ("akka lippahalla kuoli"). 

26. totemistisia sukuja nuorempaa perinnettä edustaa pyynti ja poronhoitokansojen yksinkertaisina säilyneet kosintamenot.

27. totemistisen ajattelun vähennyttyä naimisesta tuli kahden perheen välinen sopimus ja liitto jota vahvistettiin lukuisin vierailuin, vastavierailuin, lahjoin ja kestityksin (yhden suuren juhlan sijasta tehtiin kymmeniä pienempiä tunnustelumatkoja).

28. vuosia kestäneen tutustumisen ja lahjanvaihdon tarkoituksena oli luoda kestäviä suhteita, vahvistaa perheiden välejä ja antaa nuorille riittävästi aikaa peräytyä ("se on siinä arveluksen alla ottaasko miehen vai ei").

29. kosimassa käytiin talvisin rekikelien alettua ja kesäisin jokia pitkin (uuden kuun aikaa pidettiin suosiollisimpana).

30. vanhimpia tunnettuja kosiolahjoja olivat marjat, nahat, turkikset, liha, kala, helmet, kivet, korut, vyöt, huivit, astiat ja kupit (lahjan tuli olla itse valmistettu tai hankittu, osa itseä).

31. ihmisten lisäksi hyviteltiin ja viihdytettiin parin ja perheiden suojelushaltijoita (haltijoiden välejä pidettiin yhtä tärkeinä kuin ihmisten).  

32. vanhimpina ja tärkeimpinä menoina voidaan pitää haltijoiden ja esivanhempien muistamista, puolison terveyden tarkistamista (lauluissa käsien ja silmien tarkistaminen, sairaat eivät hanki lapsia), lahjojen vaihtamista, tulen sytyttämistä, veden hakemista, ruuan ja juoman valmistamista, yhdessä syömistä, yhdessä istumista (tulen samalla puolella) ja yhdessä nukkumista.

33. kosimaan saapui nuorukainen itse tai edustajansa (karjalassa ja obilla tietoja poikien luona vierailleista tytöistä, perinteinen roolijako ei johtunut tyttöjen alemmasta asemasta vaan totemististen sukujen rakenteesta (mies muuttaa neidon perheen luokse) ja matkojen vaarallisuudesta).

34. kosimaan tultiin "muina miehinä", kuin tavalliselle vierailulle (aikeista oli epäkohteliasta puhua suoraan, vastaus tulkittiin erilaisista vaivihkaa annetuista merkeistä).

35. vierailujen aikana esitettyjen laulujen kieli oli eläinaiheista ja vertauskuvallista ("minä lähten tedroksi lendoh, sinä jos lähtet tedroksi lendoh, minä lähten haukaksi händäh").

36. naimatapojen nuorinta, vierainta ja parhaiten muistiinpantua kerrostumaa edustaa euroopasta tulleilta maanviljelyskansoilta omaksutut kylähääperinteet (vieraasta alkuperästä huolimatta tapoihin liittyy paljon kaunista oman kielistä häärunoutta).

37. kylähäiden syntyyn vaikutti totemistisen järjestelmän hajoaminen, sukujen sekoittuminen, vieraisiin elinkeinoihin siirtyminen, välimatkojen pieneneminen (kosiomatkojen sijasta tuli tavaksi poistua pirtistä häämenojen välillä) ja suuremmat asumukset (kotaan mahtui vain lähimmät).

38. kylähäiden kulkua voidaan jakaa valmisteluihin, hääpäivää edeltäviin kylvetysmenoihin, morsiamen talolla pidettäviin lähtöhäihin ja sulhasen talolla vietettäviin tulohäihin (huipentumana häämatka eli morsiamen siirtäminen vanhasta talosta uuteen turkisten, kankaiden ja taikojen avulla).

39. häiden jokaiseen vaiheeseen kuului omat laulunsa ja itkunsa (käeniskuvirsi, vävyn virsi, neuvokkivirsi) joilla opastettiin häiden osanottajia ja neuvottiin nuoria onnelliseen yhteiseloon. 

40. tärkeimpinä häälahjoina voidaan pitää morsiamen rintaan kiinnitettyä tai kaula-aukosta sujautettua solkea, neulaa tai korua (syänkoru) ja parin keskenään vaihtamia lahjoja. 

41. neidon suostumusta tiedusteltiin häälaulujen sanoin "jogos tuled nyd on, neidi" johon vastattiin "siulla tulen, siulla käkeen, siull on koissa toivotettu, siulla piennä tuuvitettu" tai "tuleni sinulla, mukomalla, mielövällä, siul on luotu, siul on suotu, siul on emoni liikuttanna, vanhempani vuaputtanna" tai "sekä tulen, jotta olen".

42. tärkeimpiä eroja euroopan kansojen tapoihin olivat neidon pyytäminen emolta (isän sijasta), neidon luovuttaminen enon tai veljien (emon sukuun kuuluvien) toimesta, sormusten käytön puuttuminen ("kutsun kultarenkahaksi, sanon saksan sormukseksi") ja nuorten naisten alistamiseen käytettyjen häävalojen puuttuminen ("oma mieli, oma tahto, emme ottan ostamalla, emmekä vannota valalla, omalla on onnellamme").

43. puolisossa haettiin samaa ikää eli polvea eli sukupolvea, yhenmuotoisuutta eli samaa ulkonäköä, yhenpituisia hiuksia, yhtäläistä hiusten ja silmien väriä, yhenvertaisuutta eli tasaväkisyyttä, miellyttävää ääntä ja katsetta, punaposkisuutta, verevää eli tervettä ihonväriä, hyväntuoksuista hengitystä, ahkeruutta, anteliaisuutta, iloisuutta, mukavuutta, puheliaisuutta, hauskuutta, puhtautta, yhenmielisyyttä eli samoja mielipiteitä, luotettavuutta, laulu, tanssi ja soittotaitoa, tummia kulmakarvoja, yhtäläistä ruumiinrakennetta, sulosanaisuutta, huolehtivaisuutta, veisto ja ompelutaitoa, nauravaisuutta, lempeyttä, suojelevaisuutta, itsenäisyyttä, omatoimisuutta, hellyyttä, sopuisuutta, tuuheita ja kiharia hiuksia, kuuntelutaitoa, hyväryhtisyyttä ja päihteettömyyttä.

44. yhenlaisuuden uskottiin "tekevän yheksi" ja nostattavan intohimoa eli halua eli lempeä.

45. lempeä pidettiin ihmisten tahdosta riippumattomana tulen kaltaisena olentona joka tuli (leiskui) ja meni (hiipui) oman mielensä mukaan (kuin tunteet).

46. jokaiseen sukuun kuului ihmisiä jotka eivät koskaan perustaneet perhettä tai pariutuneet uudestaan ("oishan naitu, oishan vietty, oishan oikein otettu, mutt ei se oltu miu ossain, vetänt ei miu verrein, oma läyl ei lämpejelty").

47. osasta tuli vanhempiensa huoltajia ("tyttäresi kotiin jääpi, emon mieliksi hyviksi, sydämmeksi lempiäksi"), osa erikoistui johonkin ammattiin (käsityöläiset, erämiehet, noidat, tietäjät).

 

1. ennen naisen ottamista nuorukaisen kuuluu todistaa itselleen ja suvun muille jäsenille tulleensa naimaikäiseksi mieheksi eli urooksi.

2. mieheksi tulon ulkoisia merkkejä ovat äänen muuttuminen, rinta ja säärikarvojen kasvaminen, parran kasvaminen, pitkät hiukset, miehen varsi ja miehen mieli.

3. miehuutta voidaan mitata viettämällä aikaa metsässä, yöpymällä metsässä yksin, metsästämällä ja kalastamalla yksin, kiipeämällä korkeaan puuhun, sukeltamalla avantoon, heittämällä keihästä, ampumalla jousella, painimalla, uimalla jokea ylävirtaan, taivuttamalla paksuja oksia, ajamalla kilpaa poroilla, vetämällä kilpaa jännettä tai kapulaa, heittämällä suopunkia, hyppäämällä reen yli, teurastamalla ja nylkemällä poro, valmistamalla ja pystyttämällä kota, valmistamalla metsästysjousi, valmistamalla reki ja ruuhi, virittämällä metsästysjousi, nostamalla ja kantamalla kiviä, veistämällä kirvesvarsi, puuastioita ja puulusikka, valmistamalla kengät, vyö ja puukko, taluttamalla hirvasporo jäkälikköön, opettelemalla solmimaan solmuja, kävelemällä kapeaa riukua, hyppimällä kaatuneiden puiden, purojen ja kivien yli, uimalla ja melomalla koskia, pilkkomalla halkoja sileällä kalliolla ilman että kirves ottaa kiveen, opettelemalla laulamaan miesten lauluja, opettelemalla soittamaan miesten soittimia ja hiihtämällä kiinni hirvi.

4. mieheksi tuloa voidaan juhlistaa ampumalla nuolia metsästäjien pyhäkössä, painamalla kallioon kämmenenkuva ensimmäisen saaliseläimen verellä, viemällä esi-isien pyhäkköön koivuinen metsästysnuoli, laittamalla päähän aikuisen miehen lakki, kietomalla vyötäisille aikuisen miehen vyö, alkamalla liikkumaan aikuisten miesten joukossa, alkamalla tekemään aikuisten miesten töitä ja ottamalla oma koira.

2. naiseksi tulon ulkoisia merkkejä ovat kuukautisten alkaminen, hiusten kasvaminen, lantion leveneminen, jalkojen ja käsivarsien vahvistuminen ja rintojen kasvaminen.

3. naiseutta voidaan mitata kehräämällä, huuhtomalla lankaa jääkylmässä avannossa, kutomalla, ompelemalla, laittamalla ruokaa, kantamalla vettä, virittämällä hankaamalla tehty tuli, sitomalla vastoja, valmistamalla kokonainen vaatekerta, valmistamalla kengät, ajamalla reellä, vääntämällä jänteitä, opettelemalla laulamaan naisten lauluja ja opettelemalla soittamaan naisten soittimia.

4. naiseksi tuloa voidaan juhlistaa hiljaa veden äärellä huojuen, laulaen ja tanssien, pyhäkössä käyden, haltijoita ja esi-äitejä kutsuen, keinuen, hiustyyliä, päähinettä tai hiusnauhaa vaihtaen, kylpien, hiuksia kammaten ja letittäen, aikuisten naisten vaatteisiin pukeutuen, aikuisten naisten joukossa liikkuen, noidan luona käyden, mäkeä laskien, poikia salaa tavaten, punahelmaiseen hameeseen pukeutuen, kukkaseppeleeseen koristautuen ja lapsia ja kivuttomia vuotoja pyytäen.

1. neito valmistaa luokseen saapuneelle ylkälle (kosija) ruokaa jota tämä maistaa ja ojentaa loput takaisin (toisen tiedon mukaan syödään yhdessä).

2. ylkä ja neito juovat kosijaisissa yhteisestä puukupista (kauniisti koristeltu).

3. kosija valmistaa neidolle olkisen nuken joka käydään kiinnittämässä yöllä neidon talon oveen (jos kiinnostunut palautetaan kosijan talolle, nukkea kuljetetaan talojen välillä häihin asti).

4. kosija tuo neidolle marjoja ja värikkäitä nauhoja jotka neito kiinnittää itseensä (muistuttavat vierailusta).

5. kosijaisiin kuuluu yhteisen puuron syöminen ja yhdessä nukkuminen ensimmäistä kertaa (muiden tietäen).

6. ylkä laittaa kosijaisissa puukkonsa neidon tyhjänä olevaan tuppeen.

7. kosija kiertää neidon talon pöydän ympäri kolmesti ja laskee pöydälle pyytämänsä vesilinnun (asetetaan niin että "näyttää elävältä").

8. kosimaan lähtevää nuorukaista kylvetetään lähdevedellä pesien ja loihtien "leppä leyhkeä, puu pehmeä, mieliks morsien, suosioksi suvun" (kylpy lämmitetään lempeillä leppäpuilla).

9. ylkä tuo kosijaisiin kirjaillun kosioliinan jonka neito antaa takaisin häissä (suostumuksen merkiksi).

10. kosinnan ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu kosioliinan antaminen neidolle (ojennetaan kahden kesken, jos ottaa liinan vastaan saavutaan uudestaan puhemiehen kanssa).

11. kosinnan toinen vaihe suoritetaan julkisesti neidon suvun edessä (neito lausuu suvulleen "kun tiesitte syöttää, tiedätte antaakin", sopimus sinetöidään vaihtamalla lahjoja ja lyömällä kättä).

12. aparat eli rukkaset annetaan ojentamalla kosioliina takaisin ja kumartamalla kosijoille sanoin "kiitos hyvä rahvas luvussa pitämäänne" (lopuksi sammutetaan tuohus ja saatetaan ylkä seurueineen ulos).

13. kosimaan saavutaan yllättäen, äänekkäästi rummuttaen ja huutaen (ylkän mukana saapuu miespuolisia sukulaisia ja sisko).

14. kosijoita tervehditään sanoin "mitä vierahat sanovat" johon vastataan "emmepä mitänä, rauhaa kaikki" jolloin kysytään "työ ettekö tiiä mitä uuempaa" mihin vastataan "emmä nii mitä" jonka jälkeen noustaan seisomaan ja lausutaan "teillä on tytär annettava, meillä poika naitettava, emmekö rupea heimokuntaa laatimaan" (kosijoiden poistuttua kutsutaan neidon suku asiaa tuumailemaan).

15. kosinnan hyväksynyttä neitoa aletaan kutsua antilaaksi.

16. kosinta hyväksytään tarttumalla ylkän ojentaman liinan tai huivin nurkkaan (kolmannella ojennuksella, ylkä, yrkä=rohkea, rohkeaja).

17. antilaan hiukset palmikoidaan kahdelle letille (toisen tavan mukaan hiuksien päälle painetaan lakki).

18. kosinnan jälkeen itketään kosijaisvirsi ja riitsitään antilaan kassa auki (kulkee kuukauden hiukset auki).

19. kosinnan merkiksi ojennetaan ylkän veistämä puuesine, vastalahjaksi annetaan neidon kirjailema huivi.

20. kosioliinoina käytetään kukkakoristeisia pellavahuiveja (ennen pellavaa nokkoskankaita). 

21. saamelaiset saapuvat neidon kodalle reellä (irgän eli kosijan mukana tulee vanhemmat ja puhemies).

22. saamelaiset tulevat kosimaan parhaissa vaatteissa, parhailla poroilla, kulkuset helkkyen.

23. saamelaiseen kosintaan kuuluu neidon kodan ympäri ajaminen kolmesti (jos tulee kurkistamaan hyvä enne), keittosijan pyytäminen neidon vanhemmilta ("on tässä vieraat ennenkin saaneet keittää"), molemminpuolinen kestittäminen kodassa, suulliset tiedustelut ("tämä nuorukainen tahtoisi neitaa akakseen", "se on oikein meidän mieleen"), lahjojen jakaminen neidon perheelle (irgän valmistama ja koristelema vyö, sormuksia, solkia, helmiä, huiveja) ja parin ajoporojen vaihtaminen.

24. neidot keräävät kosijoille punaisia marjoja (toisen tiedon mukaan marjoista valmistetaan erityistä hilloa).

25. setukaiset kosivat kahden kesken metsässä (jos suhde halutaan julkistaa saapuu kosija myöhemmin neidon talolle).

26. setukaisten kosintaan kuuluu neidon talolle matkaaminen, juomaleilin laskeminen tuvan pöydälle (lupa laskemiseen äidiltä, äidinäidiltä ja neidolta), huivin ojentaminen neidolle, vastalahjan sitominen juomaleiliin, kosijan talolle palaaminen, vastalahjan vieminen kosijan äidille, neidon talolle palaaminen 7 päivän päästä (mukana kosijan sukulaisia), hääleivän asettaminen pöydälle (asettajana neidon äiti), neidon tuominen kosijoiden eteen, lahjojen vaihtaminen, neulakorun eli syänkorun ojentaminen neidolle (ojentajana kosijan äiti), kenkien ojentaminen neidon äidille, vieraiden kestittäminen, parin ohjaaminen nukkumaan ja kosijan sukulaisten poistuminen.

27. neidon äiti tarkastaa kosijan silmät päreen valossa häitä edeltävänä iltana.

28. saamelaiset kosivat 3 vuotta minkä ajan pari asuu yhdessä (sukulaiset käyvät katsomassa paria, toisena vuonna tuodaan lahjoja, kolmantena vuonna järjestetään häät jos molemmat tyytyväisiä).

29. ylkä ojentaa kosijaisissa neidolle liinan kulman, sanoo "jos katsot vertaiseksesi niin tartu tuohon" ja vetää neidon lähelleen (voidaan tarjota kolmasti jolloin tartutaan kolmannella kerralla).

30. kosioliinoja voidaan vastaanottaa niin monta kuin on kosijoita (mieluisan kosijan liina repäistään kädestä, epämieluisan annetaan takaisin).

31. neidot kosivat keräämällä tuokkosiin punaisia marjoja ja antamalla tuokkoset mieleisille pojille sopivalla hetkellä.

32. virolaiseen kosintaan kuuluu kuulolla käyminen (nuorukaisen naispuolinen sukulainen käy neidon talolla juomaleilin kanssa), leilin vastaanottaminen, kosimaan saapuminen puhemiehen (peiuisa, isamees) kanssa (uuden kuun aikaan, kosija odottaa talon ulkopuolelle), neidon etsiminen neitojen parvesta (puettu samannäköisiksi), juomaleilin laskeminen tuvan pöydälle (peiuisa), leilistä maistaminen (neito ja vanhemmat), yhdessä ruokaileminen ja lahjojen (kosjapandid) vaihtaminen (neidolle esiliina tai puukko, äidille esiliina, sisarille huivit, isälle lakki tai piippu, veljille lakit tai kaulaliinat).

33. virolaista kosintaa seuraa kädenanti eli käenanded (sarvede viimine, kiheldus) johon kuuluu neidon talolle saapuminen (nuorukainen ja vanhemmat) juominkien, syötävien ja lahjojen kanssa ja lahjojen asettaminen neidon häävakkaan.

34. saamelaiset käyvät kosimassa syksystä sydäntalveen (häitä vietetään kevättalvella ennen kesäleiriin siirtymistä jos molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä).

35. saamelaiseen kosintaan kuuluu alustavan lahjan (huivi) antaminen, läheistä sukua olevan puhemiehen tai naisen valitseminen, alustava tiedustelu neidon kodalla, porojen vaihtaminen, parhaimpiin vaatteisiin pukeutuminen, porojen koristeleminen värikkäin helyin, neidon leiriin matkaaminen, lähestymisluvan pyytäminen kiviä kolistelemalla, kodan ympäri ajaminen kolme kertaa, kodasta kurkistaminen myöntävän vastauksen merkiksi, neidon vieminen toiseen kotaan, kotaan kurkistaminen puhemiehen tai naisen toimesta, kotaan istuutuminen, piipun sytyttäminen ja tarjoaminen neidon vanhemmille, asian esittäminen kiertoilmaisuja käyttäen, neidon vanhempien puhutteleminen arvonimin, lahjojen asettaminen porontaljalle (kuppi, kattila, lusikoita, petivaatteet, vyö, juhlapuku eli volpi), vastalahjojen antaminen ja yöpyminen.

36. saamelaiseen kosintaan kuuluu neidon suuteleminen nenällä ja suulla ja nostaminen poron selkään (kosijan toimesta).

37. saamelaiset vahvistavat kosinnan iskemällä tulta piikivellä (syttymisestä katsotaan enteitä).

38. unkarilaiseen kosintaan kuuluu yöstely, rakkauslahjojen vaihto ja julkinen kosiminen neidon vanhempien luona.

39. mordvalaiset pitävät kosinnan merkkinä neidon palmikkoriipuksen (kistjutska) viemistä (kaapataan päästä).

40. karjalaisneidot kantavat vyöllä erityistä kosimiseen käytettyä puukontuppea (valmistetaan koivuntuohesta, roikutetaan hameen kauluksessa selän takana, toisaalla ripustetaan pirtin peräseinälle).

41. karjalaismiehet kosivat jättämällä puukon neidon tyhjään tuppeen (hyväksynnän merkkinä ruokailu neidon perheen kanssa, kosinta hylätään palauttamalla puukko tai jättämällä puukko oven ulkopuolelle).

42. karjalaiset vahvistavat kosinnan lyömällä kättä kepin päällä pirtin kurkihirren alla (keppiä pitelevät neidon isä ja kosijan puhemies, vanhemman tavan mukaan sukujen vanhimmat, kädeniskun jälkeen suoritetaan lahjanvaihto eli peäraha).

43. kosijaisia kutsutaan nimin naittajaiset, kättäjäiset, kysyjäiset, tupakaiset, lujuset, antajaiset ja rahomiset.

44. saamelainen kosija kertoo "nähneensä poron, kadottaneensa sen ja seuranneensa jälkiä neidon kodalle" (vertauskuvin puhumisen tärkeydestä).

45. tietäjä valmistelee kosiojoukon voitelemalla otsat ja korvalliset umpilammesta tuodulla vedellä (aloittaen ylkästä).

46. kosimiseen käytetty kirjailtu liina sidotaan kahden kesken tai julkisesti sukulaisten edessä.

47. moksalaisten kosintaan kuuluu kosijan perheen kodinhaltijoille (kud-azyrava) ja esivanhemmille pyhitetyn mesileivän vieminen neidon talolle yöllä, leivän laskeminen talon portin pielipuulle tai pöydälle, äänekkäästi huutaminen, kosijoiden takaa-ajaminen neidon sukulaisten toimesta ja kosinnan hyväksyminen uhraamalla leivästä neidon perheen kodinhaltijoille ja esivanhemmille (uhraajana neidon isä).

48. moksalaiset hylkäävät kosinnan heittämällä kosioleivän pois. 

49. mordvalaiset sopivat kosijaisissa paikan mistä neito "ryöstetään" hääpäivänä (ryöstötavat jäljittelevät vanhempina aikoina sattuneita oikeita ryöstöjä).

50. mordvalaiset kutsuvat kosijaisia nimin odirvan simene (neidon juominen) ja parste tsijamo (kosia hyvästi).

51. mordvalaisten kosintaan kuuluu kintaat käsissä suoritettu kädenlyönti (kättelyn aikana poltetaan pärettä tai tuohta, kättely kestää palamisen ajan), tuoppien juominen (joista neidon vanhemmat ensin kieltäytyvät), esivanhempien ja kodinhaltijoiden suostumuksen pyytäminen ja kosioleivän laskeminen talon pöydälle (leivän vastaanottaminen myöntävä vastaus).

52. mordvalaisten kosiotapoihin kuuluu kahden kannoistaan yhteen sulatetun kynttilän sytyttäminen talon pyhään nurkkaan ja pitkän iän ja yhteisen elämän pyytäminen parille.

53. moksalaisten kosijaisiin valmistetaan kaksi valtavaa piirakkaa jotka paloitellaan ja syödään uusien sukulaisten kesken.

54. moksalaisten kosiminen kestää 1-2 vuotta minä aikana kosija tuo neidolle lahjoja ja kotitalonsa hunajasta valmistettua mesijuomaa.

55. marien kosintaan kuuluu neidon pyytäminen salaiseen tapaamiseen (iider ondzas), neidon talolle matkaaminen edellä kulkijan (ondzets kosse) ja kosioleivän kanssa, neidon vanhempien suostumuksen pyytäminen, leivän asetettaminen talon pöydälle, kosijan talolle palaaminen, neidon talolle palaaminen kosijan isän kanssa, neidon piiloutuminen aittaan, neidon juominen (pari seisoo keskellä tupaa neidon isän kysyessä kosijalta "rakastaenko otat" ja neidolta "mielelläsikö menet"), maljojen vaihtaminen, kodinhaltijoiden rukoileminen kosioleivät käsissä, leipien paloitteleminen, leivänpalojen heittäminen tuleen (Tulen emo), leipien syöminen, lahjojen jakaminen ja pitkän iän, lapsien, karjan ja mehiläisten pyytäminen parille Jumon-avalta.

56. marien kosiotapoihin kuuluu neidon "ryöstäminen", viestin lähettäminen neidon vanhemmille ja vanhempien "lepytteleminen" tarjoiluin ja lunnasrahoin.

57. udmurtit kutsuvat kosijaisia nimin nyl juan (neidon kysely) ja nyl inan (neidon tiedustaminen).

58. udmurtit tulevat kosimaan ylkän, ylkän vanhempien ja edellä kulkijan (az-vetlis) kanssa.

59. udmurttien kosintaan kuuluu edellä kulkijan luona majaileminen, lähestymisluvan pyytäminen neidon vanhemmilta, neidon talolle matkaaminen, neidon suostumuksen tiedusteleminen ("itse neito tietää"), sopimuksen vahvistaminen juomalla kaksi maljaa puolilleen, kaatamalla loput kolmanteen ja pyytämällä neitoa juomaan maljasta (myöntävän vastauksen merkki), yhteisen aterian nauttiminen, kosiolahjojen (vyö, huivi) jakaminen edellä kulkijan välityksellä (annetaan pyyhkimällä lahjalla kasvot sanoin "olkoon lahja suuri, olkoon lahja onnellinen") ja onnen pyytäminen yhteen meneville esivanhemmilta ja jumalilta.

60. udmurtit kutsuvat kosijoiden toista vierailua "suureksi kosinnaksi" (tilaisuudessa läsnä neidon koko suku).

61. hantit peittävät neidon kasvot kosinnan ajaksi kankaalla tai nahalla (kosijan kasvot peitetään neidon vanhempien läsnäollessa, kosija poistuu kodasta takaperin neidon perheeseen katsomatta).

62. nenetsit kosivat jättämällä neidon vanhempien kotaan ketunnahan (hyväksytään ottamalla vastaan, hylätään lähettämällä takaisin). 

63. virolaisten kosinta alkaa kuulostelusta (kuulamine) missä pojan sukuun kuuluva vanhempi nainen (kuulueit) matkaa neidon talolle (perillä rupatellaan niitä näitä, kehutaan neitoa ja tämän perhettä ja nostetaan pöydälle juomaleili, jos otetaan vastaan lähdetään kertomaan hyvät uutiset pojan perheelle).

64. virolaiset kosivat keväällä uuden kuun jälkeen (kosimaan tulee nuorukainen ja tämän vanhin sukulainen, mukaan otetaan lahjoja ja juomaleili).

65. virolaiseen kosintaan kuuluu neidon talolle matkaaminen (perillä kerrotaan oltavan "eksynyttä eläintä etsimässä"), kosijoiden ohjaaminen aittaan (minne "eläimen kerrotaan piiloutuneen"), kosinnan vahvistaminen juomalla kosijoiden tuomasta leilistä, vieraiden kestittäminen ja lahjojen vaihtaminen (neidolle liina, huivi ja puukko, koko perhe lahjotaan).

66. karjalaiseen kosintaan kuuluu parhaimpiin vaatteisiin pukeutuminen, kosiolahjojen (huiveja, koruja) kääriminen nyytteihin, kekäleiden laittaminen kenkiin, karvaiseen vyöhön vyöttäytyminen, kosimaan lähteminen istualtaan kotituleen katsoen, halon heittäminen kosijoiden perään (asennosta ennustetaan), neidon talolle matkaaminen (ensimmäisestä vastaantulijasta ennustetaan), päällysvaatteet päällä ja lakit silmillä pöytään käyminen (jos suopea vastaanotto riisutaan vaatteet), talonväen tervehtiminen sanoin "terve täh taloh, nyt elgeä pangoa pahaks, elgeägä viegeä vihaks, hyvät isännät ja hyvät emännät, ennen käymmö muiksi vierahiks, nyt lähimmö sulhasiks", tervehdykseen vastaaminen sanoin "ei hyväss vigoa, jagsoika, jagsoika hyvät vieraat", aikeista ilmoittaminen sanoin "olemme etsineet lintua, mill ei siipiä eikä häntää", ilmoitukseen vastaaminen sanoin "ettei ainakaan pirtissä ollut jollei ulkona jossain", pirtistä poistuminen, pihapiirin kiertäminen, neidon piilopaikkaan saapuminen, sarvekkaan eläimen tiedusteleminen ("semmoista elävää millä sarvet ympäri pään"), piilostaan saapuvan neidon osoittaminen ja lahjojen ojentaminen neidolle.

67. kosiotapoihin kuuluu lahjojen laskeminen neidon talon pöydälle ja korjaaminen pöydältä kankaan tai esineen avulla (pyyhkäistään helmaan, vältellään lahjoihin koskemista).

68. kosiolahjat lasketaan pöydässä istuvan neidon helmaan, käteen, vasemmalle povelle tai kaula-aukkoon (kosinnan uskotaan olevan sitova jos lahjat saadaan paljasta ihoa vasten, "tarttui mieheen").

69. kosinta hyväksytään pitämällä lahjat pöydällä, helmassa, kädessä tai povessa (jos kosija ei miellytä avataan hameen hakaset ja annetaan lahjojen pudota lattialle).

70. vastaanotetut kosiolahjat asetetaan vakkaan, koriin tai pehmeälle kankaiselle alustalle.

71. kosiotapoihin kuuluu kättäjäiset eli kosijan ja neidon käsien yhteen laittaminen, käsien erottaminen vanhempien toimesta, erityisten sulhaspiirakoiden leipominen, aterian valmistaminen kosijoiden tuomista aineksista, kalan, voin ja leivän kantaminen pöytään (neidon äiti), yhdessä ruokaileminen, kosijoiden poistuminen ja kosijoiden kutsuminen susiksi ("meillä käy viime yönnä susii").

72. unkarilaiset etsivät kosiessaan "kyyhkystä", virolaiset "lintua" eli "hanhea" (mieluisilta kosijoilta kysytään "minkä värinen lintu" ja annetaan lupa etsiä, epämieluisille vastataan "ettei tiedetä linnusta").

73. kosinta voidaan hyväksyä etukäteen asettamalla vastalahjoiksi tarkoitetut esineet talon pöydälle.

74. neidon tulee pysyä kosinnan aikana eleettömänä tai käsitöihinsä keskittyneenä.

75. kosiolahjoiksi annetaan sukkia, lapasia ja paitoja (kosijan äidille esiliina).

76. kosinnassa käytettyyn juomaleiliin kiinnitetään värikkäitä nauhoja.

77. kosiolahjoiksi annetaan värikkäitä huiveja, rintasolkia, saaleja, kaulakoruja, korvakoruja, pellavakankaita, punaisia hameita, vihreitä liivejä, vöitä, kaulaketjuja, sormuksia, rintaneuloja, pääliinoja, lusikoita, neuloja ja kenkiä.

78. kosiolahjoja kuljetetaan liinassa, nyytissä tai vakassa (lahjojen tulee olla itse valmistettuja, lahjoihin kirjaillaan tai veistetään viestejä jotka vain mielitietty voi ymmärtää). 

79. kosijaisia kutsutaan nimin kosiot, kuuliaiset, kysyjäiset, naittaiset, merkkijäiset, liitot ja kättäjäiset.

80. kosintaa seuraava lahjanvaihto suoritetaan pirtin sillan eli lattian liitoksella paikassa missä ovipuolen ja peräosan lattialankkujen päät kohtaavat ("alla kuulun kurkihirren"). 

81. kosintaa seuraavaan lahjanvaihtoon kuuluu "sopivan paikan" etsiminen lattialta, paikalle astuminen, korennon eli kepin päihin tarttuminen, parin asettuminen korennon vastakkaisille puolille, korennon nostaminen parin vyötäisten tasalle, rintasoljen ojentaminen korennon yläpuolelta kosijan toimesta (vasemmalla kädellä), sukkien ojentaminen korennon alapuolelta neidon toimesta (oikealla kädellä), lahjojen piilottaminen kilpaa, korennon tai köyden yli hyppiminen tasajalkaa ja sukujen välinen korennonveto.

82. kosiotapoihin kuuluu lattiapuiden liitokselle astuminen, käsistä tarttuminen ja liitoksen kohdalla suoritettu tervehtiminen (toisen tiedon mukaan kositaan pirtin poikki kulkevan ovensuuorren kohdalla).

83. karjalaiset kosijat kertovat "ajaneensa ilvestä jonka jäljet johtivat talolle" (jos mieluisia annetaan etsiä piiloon mennyttä neitoa, epämieluisille kerrotaan jälkien johtavan metsään).

84. kosijat ilmoittavat aikeistaan sanoin "olis aikomusta juua karhun vakkoja tässä talossa" (jos mieluisia toivotetaan peremmälle sanoin "ol lämmintä laesta lattiaan ja pitkällen soapi mennä mihin haluuvat").

85. kosijat kertovat olevansa "outoa eläintä" tai "kotkaa" ajamassa.

86. poroa kosiolahjaksi annettaessa matkitaan eläimen ääntä (jonka muut läsnäolijat toistavat).

87. kosiolahjoja annettaessa muistetaan perheiden kodinhaltijoita (saavat yhtä paljon lahjoja kuin muutkin perheenjäsenet).

88. virolaiset nuoret tutustuvat ja kosivat marjoja ja pähkinöitä kerätessään (oma rauha).

89. vatjalaisten kosintaan kuuluu kosijan puhemiehen (vahennika) matkaaminen neidon talolle ("omenapuuta ostamaan"), sukulaisten kutsuminen, kynttilöiden sytyttäminen esivanhempien nurkkaan, kosioliinan esiin ottaminen, levittäminen ja ojentaminen kosijalle (neidon vanhemmat), vastalahjan antaminen, kosijan ja neidon äidin huulten pyyhkiminen liinalla, maljojen juominen, kosijan sukulaisuuden tunnustaminen, kosijan karkottaminen talosta (nuorten neitojen toimesta), uuninsuun kolisteleminen kepein, neitojen laulu, kylän läpi kulkeminen neitojen kulkueessa (rinta rinnan), sukulaisten hyvästeleminen ja vieraiden poistuminen neidon talosta (kosija jää yöksi).

90. komien kosintaan kuuluu neidon huivin sieppaaminen (odotetaan käyvän hakemassa huivin takaisin, suostumuksen merkki jos ei hae).

91. obinugrilaiset kilpailevat neitojen suosiosta porojen määrällä (kosio ja häälahjoiksi annetaan kymmeniä poroja).

92. kolttasaamelaisten kosintaan kuuluu neidon kodalle matkaaminen, veden keittäminen kodassa, lämpimän juotavan tarjoaminen neidon vanhemmille, aikeista kertominen (aluksi kierrellen), neidon vastauksen odottaminen (vastaa kielteisesti tai kielteisesti ja myönteisesti), kosijan veistämän puukupin ojentaminen, kupin vastaanottaminen ja kupista juominen. 

93. saamelaiset kutsuvat kosintaa naaraskarhun pyynniksi (nobdza pivdon).

94. saamelaiseen kosintaan kuuluu kosijan reessä istuminen ("hyväksi onneksi"), matkaan lähteminen, matkasta ennustaminen (jos vastoinkäymisiä käännytään takaisin), neidon kodalle saapuminen, reessä odottaminen kunnes tervehditään, kodan ympäri ajaminen, kodan oviaukosta kurkistaminen (neito), kosijan ajokkaan päästäminen valjaista (jos ei tulla päästämään lähdetään takaisin), kotaan käyminen, neidon ja neidon perheen tervehtiminen (tervehdykseen vastaaminen hyvä enne), juotavan tarjoaminen (vastaan ottaminen hyvä enne), kankaisiin käärittyjen lahjojen jakaminen, kosinnan vahvistaminen tulen yli kättelemällä (toisen tavan mukaan lyödään tulta tuluksilla, "jotta yhtyessään syntyisi lapsia kipinöiden tavoin"), porojen vaihtaminen (toisaalla puukkojen), neidon vanhempien kanssa neuvotteleminen, nuorten kahdenkeskinen kävelyretki (käsi kädessä palaaminen hyvä enne), yhdessä ruokaileminen (pari istuu sylikkäin) ja yhdessä nukkuminen ("päät yhdessä kuin sammakoilla").

95. saamelaisilla on hyväksyttyä elää yhdessä ilman kosintaa (tällöin miestä kutsutaan hirvaaksi ja naista vaatimeksi, "porojen tapa").

96. innokasta kosijaa verrataan soitimella olevaan ukkometsoon (saamen kihkah).

97. saamelaiset kutsuvat kosijan puhemiestä kosiosarveksi (koass-tsoarv), puhenaista suonenpunojaksi (suonn-pönni), morsianta lintuseksi (loddadz), nuorikkoa uudeksi vaimoksi (udd-kava) ja miestä uudeksi mieheksi (udd-almai).

98. kosijaisia kutsutaan nimin kiett-valdemkoatt ja vuoddmastam-peiv.

99. kolttasaamelaisten kosintaan kuuluu kosinnan pitkittäminen (vierailut ja vastavierailut), vertauskuvin puhuminen (pyydetään "suojaa rajuilmalta"), kosijoiden koetteleminen (ajetaan kodasta, "kaatuilevat" lumessa, päästetään takaisin sisään kolmannella yrittämällä), meluaminen, kodan ympäri ajaminen, tulen laittaminen, ruuan valmistaminen neidon perheelle, neidon ja kosijan saattaminen ahkioihin, parin ajokkaiden taluttaminen rinnakkain, käsikynkkää käveleminen, neidon poron sitominen kosijan poron perään, yhdessä ajaminen, kodalle palaaminen, neidon sukulaisten puhutteleminen (vastaavat "minne pää, sinne pyrstökin"), neidon asettuminen kodan lattialle (peitetään huivilla), neidon "herätteleminen", neidon lahjominen (huivi, kintaat, hamekangas, helmiä), neidon "sieppaaminen" kodasta, ruokien ja juomien kierrättäminen tulen ympäri, yhdessä ruokaileminen, parin istuminen huiviin peiteltynä kodan oven viereisessä nurkassa (toisen tavan mukaan erillisessä naimakodassa, naim-kuahtt), neidon "karkaaminen" kodasta, neidon "jäljittäminen", karanneen neidon istuttaminen ahkioon ja terveyden todistaminen (näytetään käsiä vanhempien kainaloiden välistä).

100. inkeriläisneidot pukeutuvat värikkäisiin hiusnauhoihin ja keltaisin helmin koristeltuihin myssyihin kosijoita toivoessaan ("pesen pääni päivän tullen, sininauhoilla sitelen, punanauhoilla punelen").

101. inkeriläiseen kosintaan kuuluu neidon talolle matkaaminen, neidon piiloutuminen ("yheksän lukon taakse, takalukko kymmenettä"), neidon pukeminen parhaimpiin vaatteisiin, valmisteluista ilmoittaminen ("päivä on noussut"), neidon ja ystävättärien palaaminen taloon, kosijoiden tuoman huivin sujauttaminen neidon paidan alle, helmaan, käsivarrelle tai rinnalle laitettujen käsien päälle (huivista voidaan ensin kieltäytyä), vastalahjojen antaminen (neidon oma huivi), kosijoiden poistuminen, neidon ympärille kerääntyminen ja neidon "hosuminen" ystävättärien toimesta.

102. inkerikoiden kosintaan kuuluu kosinnan vahvistaminen kättä lyömällä (välissä turkin palanen), parin onnen ennustaminen (kosijan syömien suullisten määrästä), kosijan paikalle istuminen paljain takamuksin (naimaonni), kosijoiden poistuminen, vastavierailulle lähteminen, saapumisjärjestyksestä ennustaminen (neito olallisten edellä hyvä enne), kosiolahjojen tarjoaminen takaisin, lahjojen antaminen uudestaan (huivi käsivarrelle, koru paidan alle), "revenneen" kosiohuivin nostaminen uunin päälle ja huivin "paikkaaminen" uudestaan antamalla tai uusia lahjoja antamalla.

103. kosiolahjat toivotaan otettavan vastaan kerralla (kutsutaan "hyviksi ilmoiksi", hyvä enne).

104. inkeriläistä kosintaa ohjaa "korentoämmä" eli suvun naimatavat tunteva vanha nainen (ohjaa menoja lyömällä keppiä lattiaan).

105. inkeriläiseen kosintaan kuuluu lahjan antaminen kotitulelle ja tulenhaltijalle (Tulen emä).

106. vatjalaiset kosijat tömistelevät saapuessaan maata ja pirtin lattiaa.

107. saamelaiset kutsuvat rukkasten antamista vasannahkojen (galbbe-nahkiid) antamiseksi, neidolle lahjoitettuja poroja nimellä miedustit ja kosijaa nimellä irgi.

108. tverin-karjalaiseen kosintaan kuuluu kosijan sukulaisten (suatot) suorittama alustava vierailu, kosijan talolle palaaminen, kosijan pukeminen tummiin kintaisiin ja turkkiin (karhuksi), toiselle vierailulle lähteminen, kosijan istuttaminen neitoa vastapäätä, toistensa katseleminen (katsojaize), kosijoiden poistuminen ja kolmannelle vierailulle saapuminen (kosinnan vahvistava kädenisku).

109. vienankarjalaiseen kosintaan kuuluu neidon talolle matkaaminen, neidon halaaminen ja letistä vetäminen (kosijoiden mukana tulevan vanhan akan toimesta), pirttiin astuminen sanoin "terveh tänne, läksimä sukuo suurentamah", neidon suvun kanssa neuvotteleminen, suostumuksen ilmaiseminen jättämällä tuohus palamaan ja sanomalla "tiesijä syötteä, tiijätte i antoa", käden lyöminen (kosijan ja neidon veli) ja käsien erottaminen neidon isän toimesta ("hyö ei niitä käsieh oteta pois ennenkun tullah ta erotetah").

110. vienankarjalainen neito kieltäytyy kosinnasta sanomalla "kiitos hyvä rahvas luvussa pitämöänä", puhaltamalla tuohuksen sammuksiin, heittämällä kintaat patsaan nenään ja poistumalla aittaan ("ettei menetä lempeään").

111. savolaiset käärivät kosiolahjat (sormus ja solki) palttinaiseen nenäliinaan jonka kosijan puhenainen yrittää sujauttaa neidon paidan sisään (mieluisan kosijan liina jätetään poveen, epämieluisan annetaan pudota lattialle).

112. marit hyväksyvät kosinnan asettamalla pirtin pöydälle limpun ja tarjoamalla leivästä kosijoille.

113. samojedit lähtevät kosimaan nuorukaisen ollessa 25-vuotias (matkaa suunnitellessa mietitään missä syntyi tyttölapsia 25 vuotta sitten). 

114. samojedien kosintaan kuuluu ensimmäiselle matkalle lähteminen (kosijan vanhemmat lahjojen kanssa, viivytään 7 päivää), neidon perheen kanssa neuvotteleminen, revonnahan lahjoittaminen, kosijan leiriin palaaminen, toiselle matkalle lähteminen (kosijan sukulaiset, viivytään 7 päivää), neidon kodan ympäri ajaminen kuudesti, kiertoilmaisuin puhuminen, neidon piilottaminen kosijoiden rekeen, neidon "katoamisen" ihmetteleminen, neidon kodan ympäri ajaminen kuudesti (iloisia huutoja huutaen), paluumatkalle lähteminen, kosijan kodan ympäri ajaminen kuudesti (iloisia huutoja huutaen), neidon "löytäminen" reestä, pitojen järjestäminen (löytyneen neidon kunniaksi), yhdessä ruokaileminen ja makuulle käyminen (neito nukkuu selkä poikaan päin).

115. karjalaisiin kosiotapoihin kuuluu neidon talolla käyminen, neidon tarkkaileminen (pyydetään tuomaan vettä), kintaan jättäminen talon orrelle ("älkeä näitä poltteat, myö vielä tulemma"), nuorten väliset keskustelut ("menkeä tsuhuttakkoa tyttö ta poika keskenänne"), kosinnan hyväksyminen julistamalla äänekkäästi "mie mänen" ja sytyttämällä talon pyhään nurkkaan kaksi kynttilää, käen iskeminen (sulhasen puhemies ja neidon isä, takin vasemman liepeen läpi) ja kosiolahjojen vaihtaminen (vaihdetaan parin puolesta).

116. kolttasaamelaisten kevättalviseen kosintaan (kehtsad) kuuluu alustava tiedustelu kosijan puhenaisen (suon-ponne, suonenpunoja) toimesta, kosijan kodalle palaaminen, kosijan (vuoddam) suorittamat valmistelut, neidon (kaavsaz) suorittamat valmistelut (valmistaa kosijalle lapasparin), terveyden todistaminen (näytetään paljaita käsiä vanhempien kainaloiden alta kysyen "lii tierven" johon vastataan "tierven lii"), käsien laittaminen yhteen ja parin saattaminen omaan kotaan (viettävät lopun ajan kahdestaan muiden juhliessa).

117. saamelaiset kutsuvat kosinnan ja häiden viettoon käytettyä kotaa naimakodaksi (najm-kuatti).

118. udmurtit ilmoittavat kosinnan tuloksesta pöytäliinan värillä (myönteisen vastauksen merkiksi valkoinen liina).

119. obinugrilaiset sitovat yhteen "seitsemän hyvää eläintä" (poroa) kosintaonnen parantamiseksi.

120. "otettiin sinun omasi, kolmin vuosin kosiottusi", "viisin vuosin kosjottuuse" (karjalaisia kosioaikoja).

121. "laski ukko uutta lunta, maahan hienoa vitiä, jo on sulho suorinnut, maan valio vaatinnut, ajoa karettelevi, piiähän pohjolahan" (kosimaan lähdetään ensilumien jälkeen).

122. "tules neiti korjahani, niin lasete laipeihe, neiti varsin vastoauve, konna tulkoh korjahasi, mana matkalan rekehe" (röyhkeästä tai epätoivotusta kosinnasta voidaan kieltäytyä suorin sanoin).

123. "konsapa meilä kosjat tullah, konsa armahat ativot, pyhänäkö vai suovattana, suovattana kosjat tullah, kunneppa sitä moate pannah, ukon uuteh aittah" (kosijoita majoitetaan aittoihin).

124. "jotta on seätty, jott on keätty, jott on koissani luvattu, jott on toitsi toivotettu" (keätty=kätelty, toitsi toivotettu=kutsuttu toiselle vierailulle, kosintaa vahvistavia toimia).

125. "on kukko kuihuttoassa, mesimarja moanittoassa, omenaini ottoassa, vain on susi syöttöässä, karhu katsellessa, piru piellessä" (kosioajan tarkoituksesta, ihmisten käytös muuttuu ajan myötä). 

 

126. "kun ei ole tännempänä, niin tulkoo tuonnempoo, tulkah venehellä vettä, telikällä tietä myöten, suksella mäkie myöten, kuuluu suolta ruosan roimeh, rannasta rejen ratsina, tuloo sulhaset suvesta, kosjoväki koillisesta" (kosijoiden saapuminen).

127. kosimaan lähdettäessä otetaan tuhkaa kotitalon hiilloksesta, laitetaan tuhka kosijan vasempaan kintaaseen, matkataan neidon talolle, ripotellaan tuhka lattialle salaa ja loihditaan "tulena siämes tulkoh, säkeninä siämes säihkyöh" (siäm=sydän).

128. "nouses veestä, Veen emäntä, rapakosta, rautahammas, helma hieno, hettiestä, kupla kultani kuvaos, nuoren miehen miehuoksi, väeks on vähän urohon, nuoren miehen miehuoksi" (kosijan tueksi kutsutaan Veen-emoa).

129. "kolmin vuozin kozottuos, nellin vuozin neuvottuos, viizin vuozin vihjattuos, kaksin vuozin katsottuos" (kosimisen kestosta).

130. "jogo rupiet Anni tytär tulemahko, engö tule, engö ole, minä lähten tedroksi lendoh, sinä jos lähtet tedroksi lendoh, minä lähten haukaksi händäh, minä lähten suurel merel, suureksi jorshsiksi pagenemah, minä hauvikse händäh" (kosiosanat vertauskuvallista vuoropuhelua).

131. "jo oli säätty, jo oli käätty, jo oli varsi varustettu, jo oli toitsi toivotettu, jo oli piennä tuuvitettu" (kosinnan hyväksyminen).

132. mansit hakevat puolison vastakkaisesta heimosta eli alkusuvusta (samaan toteemiin kuuluvien kanssa naiminen kiellettyä).

133. mansien kosintaan kuuluu välikäsien kautta suoritetut tiedustelut, tapaamiset, kosiomatkat, neidon perheen lahjominen ja kosinta.

134. inkeriläiset syövät kosinnan kunniaksi liittopiiraat joiden uskotaan vahvistavan liittoa (liittää=tarttua kiinni, yhtyä).

135. "tuo konsti kojolan poika, vuoli vuojen listehiä, kuukauen teki rekiä, lähteäkseen kosiin koriata Markettaa" (kosintaan valmistaudutaan rakentamalla rekeä).

136. "yhä ylkiä tulee, suvikauet sulhasia, käyvät kaarten kartanolla, kotiain kiertellen" (kodan ympäri ajaminen jatkui myöhemmässä hääperinteessä talon ympäri ajamisella).

137. "enne entiset eläjät, vennehell käy vettä myöte, suksill salloo myöte, hirviloill käy hirvitellen, karhuloill käy karhotellen, ei niin ku nyt nykyiset miehet käy pitkin kylän kattuu, neijon vartta vartioija, neijon koipii ne kolloot" (vieraaseen kyläkulttuuriin siirtymisen vaikutuksista).

138. "etsin mä neittä vellollein, kumppania kullallein, löysin mä neion niemen päästä, hienohelman heinikosta" (sisarukset toimivat välittäjinä).

139. "ei kilvon kosiissa käyä, kolmin käyään kosissa, nelin neittä pyytämässä" (kilpailemista vältellään).

140. "viikon soitin sarviani, kauan kaunotorviani, tul on ylkä vastahan" (kosijoita kutsutaan pillein ja torvin).

141. "anto se miulle aika kaulan, huivin viien hunnun verran, esiliinan ensinkiin, pani palmikon punasen, anto helmetkin heliät, se on mies mielehinen" (kosiolahjoja).

142. "käy miun neito korjohein, rekehein tekemähein, panemilleni pajuille, liittämilleni liistehille" (kosija pyytää neitoa valmistamaansa rekeen).

143. "sep on muoti meijä muassa, naiset ottuavat omansa, valitsuovat valkiuase, punaposke puolelliese, vereväise vierelliese", "kas on tuokin kaunis nähtä, kui neijot kosissa käyvvät, miestä nuorta noutamassa, etähällä etsimässä" (neitojen tekemistä kosiomatkoista).

144. "tyttö on tupel tult, naimavarrel valunt, ken tyttöö tuntoo, se tuppee tunkoo", "ken tahtoo tätä tyttöö, tupatko tuoho tuppee, tää tyttö on tupelle tullut", "täs o tyttö tupelle tullut, naisen varrelle valunut, ken tahtuoo ni tampatkuoo" (neidon pitkällä lappavyöllä roikkuva puukontuppi johon kosijat voivat sovitella puukkojaan).

145. "sie nuorin kosiomiesi, se hattu, joka sinulla, sitä ei kanna kaikki miehet, ei pojista puoletkana" (kosijan miehuutta vaativa päähine).

146. "varrai tulit poimimua, vast on puolat puolkypset, vast on lillukat lehel" (sanotaan liian nuorta neitoa kosimaan tulleelle).

147. selkuppien kosiotapoihin kuuluu leikki jossa neito heittää lettinsä (panis) pojalle, vetää tämän luokseen ja "ottaa itselleen" (lettejä yhdistetään lempeen, "kietoutua yhteen").

148. selkup-neito vastaa kosintaan kielteisesti istumalla majan suuaukolla (estäen pääsyn sisään) ja myönteisesti päästämällä nuorukaisen viereensä (vierekkäin istuminen kosinnan vahvistajana).

149. enetsien kosintaan kuuluu kosijan puhemiehen esittämä laulu ja laulun säestäminen shamaanin toimesta (helisyttää rumpukeppiään).

150. saamelaismies lähtee kosimaan ensimmäisen villiporon kaadettuaan (vastaa suomalaisten hirven kiinni hiihtämistä).

151. saamelaisten kosintaan (1-2v.) kuuluu neidon perheen luona vieraileminen ("mitä paremmin neitoa pidetään, sen parempi tästä tulee"), kosijan metsästys ja poronkäsittelytaitojen todistaminen, kosinnan hyväksyminen, asian ilmoittaminen sukulaisille ja lahjojen antaminen (poroja, makuusija, turkisvaatteita, astioita).

152. "kosijoiset ol ne ku alkuperäsis häähommiss oltih" (kosijaiset häitä vanhempi ja aidompi tapahtuma).

153. "kolmek kertaa velim patukasta ja kun ei sillon silmilles sylkeny nin arvasin ottaa vaimoksi" (kosiotapoja).

154. "se on siinä arveluksen alla ottaasko miehen vai ei" (kosioajan tarkoituksesta).

155. "arkena avijo katso, kosi tyttö työn teosta" (ahkeruus arvostettuja hyveitä).

156. "jolla on aittaan asiaa sillä on pattaan panemista" (kosijoihin kohdistuvista odotuksista).

157. "poiga kysyi luppa tydöilt, sapka tulla kossi" (kosintaa edeltävät kahdenkeskiset tapaamiset).

158. "nuremmalle odetti kodivävy" (nuorimmalle tyttärelle kotivävy, vanhemmat naitettiin lähikyliin).

159. "tyttöi anta sappav varred" (rukkaset).

160. "ko kozjotti ni se aika olti käsilyksissä" (kosinnan ja häiden välinen aika).

161. "hä kullaitti lezen naizen kera" (kullaittaa=tapailla, kosiskella).

162. "sur piraz oli kontissa" (kosimaan tulleilla).

163. "sui hiukset ku mät tyttölöil loks" (kosijoilta odotetaan siisteyttä).

164. "yks palig on käez, jalad on vastadikko, kummal on enem voima, se toizen nosta istumast" (kosijoiden kuntoa voidaan selvittää vetämällä väkikarttua).

165. "meil mamoi oli omast kyläst odettu mihelle", "miä odin napurin kyläst naizen" (puolisot valitaan läheltä).

166. "elä mä sille naizeks, se on nin äksy mez" (epätoivottuja piirteitä).

167. "miä un hänen turvaz, siz en hervi mittä" (toivottuja piirteitä).

168. "hä alka olla jo voziz" (vuosissa=naimaiässä).

169. "mez ja nain on yhen korgehukkaist" (yhenlaisuus).

170. "kuin vanhan siä aloit kävvä merel" (merellä käyminen mieheksi tulemisen mittoja).

 

1. ylkää ja neitoa kylvetetään häitä edeltävänä iltana (ylkää neidon vastalla ja neitoa ylkän).

2. häitä edeltävänä iltana vietetään neitosia eli neidon iltaa (niidizeht).

3. neidoniltaa vietetään kylpien ja neidon hiuksia laittaen (hiukset pestään, kammataan, letitetään ja kiedotaan huivin alle).

4. häitä edeltäviin tapoihin kuuluu neidon luokse kokoontuminen, vaatteiden ompeleminen, leikkien leikkiminen ja tarinoiden kertominen.

5. neidon iltaan kuuluu pienien kellojen kiinnittäminen neidon letteihin ja vyöhön.

6. "oi emoni kantajani, heitämmä lapsuus lautsan päähän, huimuus hurstin helman alle, pennusaika penkin päähän" (neidonkylpyyn jätetään lapselliset tavat).

7. neidon isä valmistaa hääreen kosinnan ja häiden välisenä aikana (valmistaminen voidaan aloittaa jo tytön ollessa pieni).

8. neidon hiusten laittamista kutsutaan päänpanijaisiksi ja sukijaisiksi.

9. häitä edeltävänä päivänä lauletaan neidon lauluja, tanssitaan, vihelletään ja soitetaan huiluja ("viheltämisen päivä").

10. häitä edeltävän yön tapoihin kuuluu neidon polvistuminen maahan levitetyn liinan tai vastan päälle ja ilman suunnille, päivälle, kuulle, tähdille ja vanhemmille kumartaminen.

11. neito luovuttaa neidonvaltansa eli viehätysvoimansa nuoremmalle sisarelleen, serkulleen tai ystävättärelleen ennen häihin lähtöä (liitetään hiusten ja nauhojen avulla sormukseen tai huiviin).

12. hääitkuja itketään kosijaisista häihin asti (itkut ilmaisevat elämänmuutoksesta aiheutuvaa kaihoa ja ikävää, itkeminen suoritetaan yöaikaan korkealla äänellä, "miä kysyn sinnua kylvettäjäiseen, i sylvähä nyt miä syvämee i miä syvänhalukas, ja asetteleha miä alle rintojen").

13. neidoniltaan eli neitoziin osallistuu neidon naispuolisia sukulaisia ja ystävättäriä (tapahtuma kestää auringonlaskusta nousuun).

14. neidoniltaan kuuluu saunan lämmittäminen, vastojen hauduttaminen, saunan siveleminen hunajalla, neidon tuominen saunalle (neidon vaatteissa ja leteissä), neidon nouseminen kiukaan korvalle, lapsuuden muisteleminen, neidon kylvettäminen korvallisten (morsiusneidot) toimesta, neidon pukeminen häävaatteisiin, neidon hiusten vapauttaminen ja laittaminen naisen leteille, neidon saattaminen saunasta ja päivän kolmelle suunnalle kumartaminen.

15. neidonillan tapoihin kuuluu neidon kengittäminen onnen kengillä (kengät valmistaa ja nauhoittaa neidon veli, epämukavilta tuntuvia pidetään huonona enteenä, kenkiä soviteltaessa itketään "kengitteletkö onnen kengät onnettomalle itselleni, vai kengitteletkö itkukengät ikäisenonnettomalle itselleni").

16. häitä edeltäviin tapoihin kuuluu enneleivän leipominen (kypsyydestä ennustetaan, raaka=kyyneleitä, kypsä=iloa).

17. vanhempansa menettäneet käyvät kutsumassa vanhempiensa henget häihin (häihin osallistuu suvun tämän ja tuonilmaiset jäsenet).

18. neidonillan tapoihin kuuluu neidon pään voiteleminen voilla, hunajalla ja oluella (voitelijoina korvot eli korvoikultaset).

19. neidon kylvettämiseen käytetyt vastat tehdään kuivalta kangasmaalta (kuivaa eli kyyneletöntä elämää). 

20. häihin lähdettäessä ei katsota taaksepäin tai jätetä hyvästejä.

21. neidon lemmen, viehätysvoiman ja naimaonnen uskotaan olevan huipussaan neidonillan aikana (nuoremmat neidot saapuvat iltaan toivoen osan lemmestä tarttuvan heihin).

22. häitä edeltäviin tapoihin kuuluu sukulaistaloissa kiertäminen, häihin kutsuminen ja hääavun kerääminen.

23. neidonillan tapoihin kuuluu saunan lämmittäminen märillä tai lahoilla puilla, neidon kylvettäminen, neidon hiusten laittaminen, nauhojen sitominen neidon hiuksiin (ystävättärien ja miehen lahjoittamia) ja neidon pukeminen häävaatteisiin.

24. neito luovuttaa otsalla pitämänsä kangasnauhan (peärihma) tai huivin (ottsipaikka) naimattomalle sukulaiselleen tai ystävättärelleen (naimaonni).

25. neidot pitävät hiuksia pitkillä palmikoilla joiden päihin punotaan pauloja, rahoja ja helmiä.

26. setukaisten tapoihin kuuluu häihin kutsumassa käyminen leivän kanssa, neidon vierellä kulkeminen (sukulaistytöt), neidon auttaminen lahjojen teossa (valmistetaan leikkien ja laulaen), neidon ja ystävättärien pukeminen kukkaisvaatteisiin, neidon hiusten sukiminen ja sitominen sinisellä ja kultaisella nauhalla (emo), huivin ja punaisen lakin asettaminen neidon päähän (kaulaan toinen huivi), miehen lahjoittaman neulan laittaminen neidon rintaan, neidon pukeminen, suvun haudoilla käyminen, esiäitien henkien kutsuminen itkuin (uskotaan saapuvan perhosten ja lintujen hahmossa), veden äärellä käyminen (peseydytään, tervehditään Veen emoa) ja kylän läpi käveleminen iloisesti laulaen näyttävässä neitojen rivissä.

27. karjalainen neito kylvetetään ja pestään huolellisesti lemmentaikoja tehden ("stobi ukko suvattsis, da akku ukkuo, stobi hyvin elettäis", kylvettäjänä toimii itkettäjä-akka eli itettäjä).

28. kosinnan ja häiden välistä aikaa kutsutaan "keän alla oloksi".

29. kosinnan hyväksyneen neidon palmikko puretaan hajalle ja hiukset peitetään huivilla eli ujoilla (ujoin päällimmäinen takakulma käännetään eteen niin että peittää osan kasvoista).

30. neitojen pitämiä huiveiksi taiteltuja kolmikulmaisia liinoja kutsutaan ottsipaikoiksi (ottsipaikkoja edelsivät peärihmat eli punaisella langalla koristellut nauhat, peärihmoja helmin koristellut verkanauhat).

31. häitä edeltävää kylvetystä kutsutaan antilaskylyksi, impikylyksi ja neizkylyksi (järjestetään häitä edeltävänä iltana).

32. neizkylyn tapoihin kuuluu luvan pyytäminen kylyn lämmittämiseen, neidon kutsuminen kylpemään, vastan pyytäminen neidon vanhemmilta, saunalle saapuminen, neidon kylvettäminen, kylyn kiittäminen ("satoina savupatsahina soavehen hyväseni soarukylyöt soarnan ylekkäh, tuhansina tulikypenyisinä tuuvehen hyväsen tunnon myöhäset iltakylyset tunnon ylekkäh"), neidon saattaminen pirttiin (veli), pölkyn asettaminen tulen viereen, sukan tuominen, neidon hiusten sukiminen pölkyn päällä, veden hakeminen (virrattomasta paikasta), veden kaataminen (veli), neidon kasvojen peseminen, pyyheliinan ojentaminen neidolle ja tuohusten sytyttäminen.

33. saunassa suoritettuihin valmisteluihin kuuluu kynttilän sytyttäminen, neidon palmikon purkaminen (veli), sukan tuominen saunaan ja neidon hiusten eli nimysten sukiminen (sukijoina ystävättäret, irtoavien hiusten toivotaan "lentävän kauas"). 

34. neidonkyly lämmitetään "puilla tuulen tuittamilla, ukon ilman särkemillä, veen tuomilla haoilla" (toisen tavan mukaan leppä tai lehmuspuilla, puihin ei kosketa teräasein).

35. neidonkylyyn tarvittava vesi otetaan taivaalta (sadevesi), lähteestä, meren takaa (suuri järvi) tai kultaisesta kaivosta.

36. neizkylyn vastat taitellaan kuivalla ilmalla koivujen keskimmäisistä oksista (vastojen sisään lempeitä lepänoksia).

37. neizkylyn jälkeisiin tapoihin kuuluu neidon taluttaminen saunasta (takaperin pää peitettynä), neljälle suunnalle kumartaminen, turkin päälle lankeaminen, turkkiin kääriminen ja neidon kantaminen pirttiin.

38. kosinnan jälkeistä aikaa kutsutaan toivikkiajaksi, tulevaa morsianta toivikiksi.

39. toivikkiajan tapoihin kuuluu neidon luona käyminen, neidon äidin lahjominen ("äiti armas kantajainen, valikoitu vaalijainen, hyvän laadit lapsukaisen, punaposki puolukkaisen, jota kosi sorjat sulhot, nuoret miehet noudatteli"), neidon talon kynnyksen koputtaminen kepillä, molemminpuoliset tervehdykset ("onko sulhanen rikas rahoiltaan vai kepiä kengiltään", "kuningas rikas rahoiltaan, susi kepiä kengiltään"), neidon esiin tuominen, neidon ja sulhasen asettuminen kepin vastakkaisille puolille, lahjojen (rintasolki, kirjavat sukat) vaihtaminen oikealla kädellä (sulhanen kepin ylitse, neito alitse), lahjojen piilottaminen kilpaa, ruokaileminen, olkien levittäminen ja yöpyminen.

40. neidon palmikon pää aukaistaan kosinnan jälkeen (toisaalla hiukset aukaistaan kokonaan ja pidetään auki häihin asti).

41. virolaiset käyttävät häitä edeltävän ajan lahjojen valmistamiseen (lahjat laitetaan pruudikottiin eli morsiussäkkiin, köyhemmissä taloissa kerätään morsiuspua, keräämässä käyvät neito ja eestkäibija).

42. neidonkylyn tapoihin kuuluu saunan kiertäminen kolmasti soihdut käsissä.

43. marit kutsuvat neitojen helmi ja rahakoristeista päähinettä takijaksi.

44. marineidot koristelevat palmikot ja korvakorut helmin, simpukankuorin ja sorsien untuvista valmistetuin höyhenpalloin (neitoajan päänauhat ja korvakorut kiinnitetään vaimon päähineeseen).

45. udmurttineidot pitävät hiuksia pitkällä palmikolla jonka päähän kiinnitetään riipuksia, villanauhoja, rahoja, nappeja ja helmiä (letin päälle laitetaan helmi ja rahakoristeinen patalakki (takja) joka lahjoitetaan häiden aikana nuoremmalle sisarelle tai ystävättärelle).

46. obinugrilaiset neidot pitävät hiuksia kahdella vyötäröön asti ulottuvalla pitkällä letillä (miehillä ja naisilla samanlaiset, hiustyyli ei muutu naimisiin mentäessä, hiukset palmikoidaan kerran kuussa uuden kuun aikaan, "uudestisyntyminen").

47. obinugrilaisten letit palmikoidaan punaisin nauhoin, yhdistetään takaraivon kohdalta helmikoristeisella nahanpalalla, liitetään päistä ketjuin ja riipuksin ja koristellaan helmin, kulkusin ja toteemeja esittävin eläinhahmoin.

48. obinugrilaisten pitkien lettien uskotaan kuvastavan syntymänjumalatar Kaltes-akan luomia Ob-joen haaroja ("mitä pidemmät letit sitä enemmän jumalattaren voimaa").

49. marit kutsuvat äidiltä tyttärelle periytyvää naidun naisen päähinettä sorokaksi (vuorimareilla tytär perii lakin sijasta äitinsä korut).

50. marit vaihtavat neidon pienen kaulakorun suurikokoisiin rahakoruihin häiden alla (rahakorut osa pyhäpukua).

51. marineidot kiinnittävät pitkään vyön alle ulottuvaan palmikkoonsa pellavaisia tupsuja ja riipuksia (pyhäpäivinä palmikon päällä takja-päähine tai huivi).

52. marineitojen pukuun kuuluu nahkainen rahakoristeinen palmikkonauha ja pieni kaulassa pidettävä koru.

53. marit vaihtavat neitojen pienet helmikorvakorut naimaiässä suurempiin hopearahoista valmistettuihin korvakoruihin (alko).

54. mordvalaisneidot pitävät hiuksia pitkällä letillä joka peitetään kauniisti kirjaillulla nauhalla (nauhan kirjailut jatkuvat lannevaatteen tapaisessa takaliinassa).

55. mordvalaisneidot koristelevat otsanauhansa (vädmä) helmin, sulin, tupsuin ja mielitiettynsä hiuksin (lahjoitetaan häissä sukulaistytölle).

56. mordvalaisten pyhäpäähine (pehtim) koristellaan villapalloin, helmin ja simpukankuorin (päähineen hännät roikkuvat palmikon päällä).

57. mordvalaiset laittavat kaulakoruihin simpukankuoria, pähkinöitä, helmiä, luunpalasia, karhunkynsiä ja ukkosen iskemistä puista otettuja lastuja (suojelevia).

58. mordvalaiset valmistavat korvakorut (puhna) lintujen sulista ja untuvista (kiinnitetään nauhoilla korvanlehtien taakse).

59. morsiuskeruu suoritetaan hiukset hajalla, sulhasen lahjoittamiin koruihin ja huiveihin pukeutuneena (lahjoiksi saaduista kankaista valmistetaan häälahjat eli häissä annetut vastalahjat).

60. sulhassaunaa pidetään yhtä tärkeänä kuin neidonsaunaa (lapsuusajan lopetus).

61. sulhassaunan tapoihin kuuluu sulhasen pukeminen vanhempiensa ja isovanhempiensa valmistamiin ja pitämiin vaatteisiin (suvun jatkuminen).

62. vepsäläiset pitävät neidoniltana (niidizeht) suoritettua hiusten sukimista häiden toiseksi tärkeimpänä toimituksena (hiuksia suitaan vuorotellen, koko suku osallistuu sukimiseen).

63. ersalainen neito hyvästelee synnyinkotinsa saunanhaltijan sanoin "Sauna-emo, emonen, älä säikähdä itkuääntäni, nyt olen tullut kylpemään viimeisen kerran kuumassa saunassasi" (kylpemisen jälkeen jatketaan sanoin "Sauna-emo, emonen, kiitos kuumasta löylystäsi, raikkaasta vedestäsi, olen kylpenyt kuumassa saunassasi, olen valellut päälleni raikasta vettäsi").

64. komit laittavat neidon kylvettämiseen käytetyn vihdan jokeen (lapsuusaika).

65. neidon vallan (vapauden, viehätysvoiman) uskotaan nousevan kylvetettäessä saunan savupiipusta, muuttuvan hanheksi, lentävän taivaalle, laskeutuvan niitylle ja uivan jokea pitkin pois.

66. neidon vallan sijoina pidetään lettejä, otsanauhaa ja tyttönimeä.

67. neidon hiuksia suittaessa lauletaan "sui, sui sisarakene, su sorasta hiusta, vahalatva lahutele, no sui, sulle onnest, sui viläst, no sui su, karja kasumahe, no sui, naka on villä vinnumähe, jo siu hiukses hirtetää, kassaasi kaotetaa, liemonöijes leikataa".

68. heinäkuuta kutsutaan neitokuuksi (lemmen aikaa, neidot ja kosijat liikkeellä).

69. kosinnan ja häiden väliseen aikaan kuuluu punaiseen pukeutuminen ja arkitöiden vältteleminen ("olla morsiamellaa").

70. neiskylyn tapoihin kuuluu lehvien, havujen, kukkien ja nokkosten levittäminen saunaan, outoihin vaatteisiin eli henkiolennoiksi pukeutuminen (ystävättäret), neidon riisuminen ja vaatteiden lahjoittaminen riisujille, metelöiminen (neitoa kylvetettäessä, neidon astuessa ulos), neidon paikalle istuminen (lemmen tarttuminen), kellojen ja kulkusten kilisteleminen neitoa vihdottaessa ja neidon pukeminen punaisiin vaatteisiin. 

71. neidonillan järjestäjinä toimivat neidon naispuoliset sukulaiset, ystävättäret ja kaaso.

72. neiskylyn valmisteluihin kuuluu saunan peseminen ja koristeleminen koivunoksin ja kukin.

72. neiskylyn tapoihin kuuluu neidon vihdan heittäminen saunan katolle ja neidon vaatteiden kääntäminen nurinperin kylvettämisen aikana (vihtomisen uskotaan tuovan neidolle onnea).

73. neiskylpy järjestetään häitä edeltävänä yönä ("jotta neito olisi häihin lähtiessään raikas ja terveen punakka").

74. vepsäläisneito kuivaa itsensä sulhaselle tai anopille lahjoitettavaan paitaan.

75. vepsäläisten neizkylyyn kuuluu neidon riisuminen ja peseminen astian päällä (edetään ylhäältä alas), piirakan valmistaminen pesuvedestä (syötetään sulhaselle), tahkonmuotoisen kiven ripustaminen neidon kaulaan (suojeleva), neidon pukeminen, silmineulojen pistäminen neidon vaatteisiin (suojelevia) ja neidon koristeleminen helminauhoin (suojelevia).

76. virolaisneito ei koske tai kättele ketään kosinnan ja häiden välisenä aikana (toisen tiedon mukaan pitää kokoajan sulhasta lähellään).

77. komineito pesee häitä edeltävänä iltana "neidon kauneutensa" synnyinkotinsa saunassa.

78. ersalaisten neitojenpitoihin kuuluu korujen ja koristelujen valmistaminen ja kiinnittäminen neidon hääpukuun (mitä enemmän koruja sitä suojellumpi ja rakastetumpi uskotaan olevan).

79. neidonillan tapoihin kuuluu neidon kylvettäminen pellavavihkoin, veden kaataminen neidon veljen toimesta, neidon pukeminen puhtaisiin vaatteisiin, neidon hiusten letittäminen kahdella toisiinsa yhtyvällä nauhalla (eri väriset), neidon äidin käynti joen rannassa (kumartaa haltijat, pyytää tyttärelle hyvää osaa), neidon saattaminen pirttiin, ystävättärien kestittäminen ja neidon taluttaminen nukkumaan ("viimeinen neidonuni").

80. neito hyvittelee synnyinkotinsa haltijat lahjoin ja sanoin "sulahyväzet, tulguo vuassazii juomah, sulahyväzet, tulgua viimezii kerdazii vuassazii juomah, viimezii kerdazii ku täs koiz vie olen, nygöi muutan sulahyväzien kodjizeh, sid en voi tiedjie voingo teidy sinne käskie, ollako siel semmoizet valdazet, ozuttakkua parahat ozazet ku nygöi sulahyväzen kodjih mänen".

81. setukaiset purkavat neidon palmikot ja sitovat hajallaan olevat hiukset niskasta punaisella langalla (neidonillan tapoja).

82. neidonillan perinteisiin kuuluu kylän läpi matkaaminen neitojen kulkueessa (kädet vierustovereiden kainaloiden alla, neito rivin keskimmäisenä).

83. neitojen palmikoituja hiuksia pidetään pyhinä (ulkopuolisten ei anneta koskea hiuksiin).

84. neidon vallan toivotaan jäävän "kasteheinäksi emonsa rakkaille poluille" (hääitkujen sanoja).

85. neidonkylyn tapoihin kuuluu saunan koristeleminen lehvin tai havuin (vuodenajan mukaan), neidon vastan sitominen (sisään nokkosia), neidon kylvettäminen, neidon vaatteiden kääntäminen nurinperin (kylvettämisen aikana), neidon paikalle istuminen (naimaonni), neidon vastasta kilpaileminen (naimaonni) ja vastan siteen kiinnittäminen neidon vaatteisiin.

86. moksalaisneito luovuttaa ennen häitä palmikkokorunsa ja nauhoin koristellun sormuksensa parhaalle ystävättärelleen.

87. marineidot pitävät kaulassa pieniä helmin ja kolikoin koristeltuja nauhoja (ensimmäiset suuremmat korut saadaan neitojen pidoissa, udyr sij).

88. komineito pitää kosinnan ja häiden välisen ajan lampaannahkaista lakkia (alkujaan kosijalta saatua revonnahkaista, lakkia pidetään päivin öin).

89. neidon kassaa purkamaan eli riitsimään mentäessä mennään "levittelömäh lemmen nuorukkaisie lempilieminöisie".

90. vienankarjalaiset pitävät hiuksia vapaina tai sitoavat ne juuresta kuin vastat (palmikoidaan ensimmäisen kerran häissä).

91. marineidot ilmoittavat naimahaluistaan soittamalla torvea (neidon torvi (syze puts) valmistetaan haavasta, torven ympärille kiedotaan tuohinauha, torvi otetaan mukaan kotoa lähdettäessä). 

92. inkeriläisneidot käyvät häiden edellä yksin metsässä (haltijoiden hyväksynnän pyytäminen).

93. neitoa kylvetetään valamalla tämän jalkojen päälle vettä vastan läpi (veden tulee valua jalkoja pitkin maahan, neito istuu kiukaan ääressä).

94. "oi emoni vanha vaimo, lämmitä saloa sauna, pian pirtti riuvuttele, hienosilla halkosilla, lai piimästä poroa, ytelmästä saupua, millä peiponen peseksen, sueksii urosten sulho, sykysyisistä sysistä, taonnoista talvisista" (sulhassaunan kuvaus).

95. "oi emoni kantajani, lämmitä saloa sauna, pian pirtti riunuttele, pikkusilla pilkehilla, lai tiimaista poroa, tuo sie paita palttinainen, tuo sie kauhtana kaponen, päälle paian palttinaisen, tuo sie ussakka utunen, päälle kauhtanan kapoisen" (häävaatteisiin pukeminen).

96. "tämä on kyly ensimäinen, ensimäinen, jälkimäinen, hukuissus hurstin hulpiloih, vakoissus vastan tyvehen, lapsessus lautojen päähän" (häitä edeltävään kylpyyn jätetään lapselliset tavat).

97. "Anni tytti, ainut neiti, niemen neitoni verövä, lämmitä saloa sauna, pikkusilla lastusilla, pienillä pilastehilla, tuopa vettä korvosella, millä sulhon suoriella, moan valivon valmissella" (sulhassaunan valmisteluja).

98. "moamozeni kandajaizen, lämmitäs utune kyly, halolla havuttomalla, puulla muurehettomalla, hauvo vasta villazeksi, sivo vyöllä sulkkuzella" (häitä edeltävä kylpy lämmitetään havuttomilla puilla).

99. "Annikki saaren neiti, lämmitä saloa sauna, pian pirtti riuvuttele, haapasilla halkosilla, pienillä piristehilla" (haapapuilla).

100. "hoi sie Viljo veljyeni, pilkos halot pikkusiksi, paljahalla kalliolla, kasa hietran kalkkamatta, kirveen käymättä kivehen" (sulhasen valmistautumista, halkojen hakkaaminen myöhäistä perinnettä).

101. "Iroseni sikkoseni, lämmitä kynäinen kyly, laustuta simainen sauna, kanna vettä läiköttele, hyissä helmoin, jäässä polvin, herasista heittimistä, läikkyvistä lähtimistä, kolmin koivusin korennoin, laaji saunassa poroa, näpin täysi näyheräistä, sulhon pään pesettämiksi" (sulhassaunan valmisteluja).

102. "maammongoine, kandajoine, lämmitäs kyly läishkäsköitä, medosissu halgosissu, pesen piähyön pelvoipivoks, kaglasen kananmunikse, muun rungan muikse hyvikse" (emo kylvyn laittajana).

103. "mänes, mänes, poigu, kylyh, kylyn minä valmistin, havduin vastan havrun-piäl, veden lämmän lämmitin, kylbe, poiga, kylläzesti, vala vette valdaizesti, peze piähyd pelvaz-pivoks, silmäized-ku siiru kabuks, kaglaine-ku kanan munaks, muitsi rungu lumi tukuks" (sulhasen peseytymisestä).

104. "sormus sormesta solahti, kaunis lanka kassan piästä, punalanka vyöni piästä, sinilanka silmiltäni, helylanka helmiltäni, kultalanka kulmiltani" (neitojen pukeutumista).

105. "Anni tyttö, ainut neiti, läksi vettä kantamahan, otti korvon olkapäälle, meni ahon, meni toisen, meni kohta kolmannenkin, noron puolelle mäkeä, päivän puolelle noroa, otti vettä norosesta, veip on vettä ämmöllensä, ämmö vastahan saneli, tuota vuotin tään ikäni, vuotin vettä juuvakseni" (häitä edeltäviin toimiin kuuluu veden kantaminen ämmölle eli isoäidille).

106. "peze peäs on puhtahaksi, silmäs siivoa hyväksi, hibiäs on hiettömäksi, kagla voahen valgehuoksi" (häävaatteet puetaan hiettömälle hipiälle).

107. "heitä huimus hurssin hulbiloho, vagahaizus vassan tyveh, lapsus laudojen perillä, naiessa jalua naista, muuvokasta morzienda" (sanotaan sulhasen kylpiessä).

108. "suga pilvestä pirahti, sulhon peän suvittsimiksi" (sukimiseen käytetty luinen suka eli kampa).

109. "otan kolme varvastani, netpä silkillä sitelen, punalangalla punelen, tätä neittä naittaessa" (neidonvasta sidotaan kolmen varvun kimpuista silkkinauhalla ja punaisella langalla).

110. "oi sinä moammoni, kantajoni, magean maion antajoni, lämmitä kyly metoni, metosill on halgosill on, hoi on moammoni, kantajoni, magean maion antajoni, katko vasta varvikosta, valittse lehti lemmekkääsi" (kylvyn valmisteluja).

111. "hoi on moamo, kandajoni, lämmitä kyly laikasköitä, tuo leppäistä halguo leppiembeä, kanna vezi silmäkaivos" (kylpy lämmitetään leppäpuilla ja lähdevedellä).

112. "hoi sinä moamo, kantajani, armas maion antajani, lämmitä kyly metone, metosilla mielysillä, halgosilla haljekkahilla, katko vasta koivusta, vallitse lemmen lehvä" (vastat koivuisista lemmenlehvistä).

113. "neiti kangasta kuttoo, ja sujahtaa sukkulaine, se ja kultakankaita kuttoo, hopiaisii helskyttellöö, sekä miittii miehe miele" (neidon valmistautumista).

114. "jo ois aika ammuin naija, tuuva kultain kottii, kuhu kultane tuotanee, kuhu kulta pantanehe, ku ei tehty tuvaista, saat ei samalhuonehesta" (kodin rakentaminen miehen vastuulla).

115. morsiusapua keräävästä neidosta ja sauvanaisesta (kaaso) sanotaan "suvet tulloot" ("sai äijä villaa, tek nuttuu").

116. "sulholle katajaist kappalauvat, niistä kaaselle kappa" (lahjoiksi valmistetut astiat katajasta).

117. "hyvä kuase, kaunis kuase, synnytä ilo sykerö, ilolakki piähän laula" (kaason osallistumisesta).

118. "mist tänne kuu kumaht, kuu kumahti, päivä pääsi" (lauletaan neidon lakituksen jälkeen).

119. selkup-neidot voivat ottaa miehen osatessaan neuloa käsineet, turkistakin ja poronnahkajalkineet.

120. nganasanit kutsuvat neitojen letteihin laitettuja metallisia riipuksia nimellä nyaptukhyai (hiukset letitetään kahdelle letille ja rasvataan poronrasvalla).

121. "ei sunkaan se ook kumma jos Matti arkailee ottaa akkaa ku eij ook kotia mihin sen vie" (perheen perustamisen edellytyksiä).

122. "kyl siittä saa semmotten äijjän ettei saa eres rekkee kokkoon" (veistäminen mieheltä odotettuja taitoja).

123. "laiska morsii ei kehant neuluu apelle ies kintaita" (vaatteiden valmistaminen naiselta odotettuja taitoja).

124. "kuka ei soa kiertänie vitsoa tyyvvie ast sil miehel ei huoli viel akkoa" (aikuisen miehen voima naisen oton edellytyksiä).

125. nenetsimiehen nahkavyöhön kuuluu luisia ja vaskisia riipuksia ja nappeja, ketjuja, puukko tuppineen, hiomakivi ja suojeleva karhunhammas (vyö aikuisen miehen tunnuksia).

126. nenetsinaisen pyhänä pidetty ompelupussi neulotaan poron päänahasta ja koristellaan taidokkain kirjailuin (ulkosyrjään tasku neuloille ja sormustimille, aikuisen naisen tunnuksia).

127. "nät saren tyttölöil ongi kaksin kassoin hardial, kolmin koittanin seläs" (saaren neidoilla kaksi lettiä ja kolme nauhaa).

128. "meijjen tyttöi pani tildukkaist korva" (tildukkaiset=korvakorut).

129. "sisarhan se ensiksi letitti sen kassan" (tärkeimmät avustajat lähisukulaisia).

130. "kylvettämässä käivät tytöt siz noriken" (neidon kylvettäminen häitä edeltävänä iltana).

131. "mö emmä pidänet kudriloja, a nyd norkansa pittät kudriloja" (kiharoiden tekemisen vieraudesta).

132. "hiukset harrilla, piteks hartioilla" (neidonsaunan jälkeen hiukset harrilla eli harallaan eli vapaina olkapäillä).

1. hääparille toivotetaan "eläkää yhdessä niin kauan kun hampaat suussa pysyvät".

2. hääpari vastotaan pirtin ovella ja toisen kerran tulisijan edessä.

3. morsiamen syliin laitetaan poika tai tyttö sen mukaan kumpaa toivotaan.

4. häävaatteet periytyvät sukupolvelta toiselle.

5. häävaatteisiin laitetaan paljon suojelevaa punaista (lakki, huivi, paidan kirjailut).

6. häävuoteen ympärille kiedotaan punaista lankaa.

7. hääkulkueen reitille ja häälahjojen ympärille solmitaan punaista nauhaa.

8. morsiamen toimiin kuuluu veden luokse matkaaminen, ruokalahjojen laskeminen Veen emolle (terveys, jälkikasvu) ja veden äärellä tanssiminen.

9. morsian kannetaan rekeen jalat edellä ("jotta ei kaipaisi takaisin").

10. morsiamen ja sulhasen kulkueet kohtaavat toisensa puolivälissä perheiden taloja jonka jälkeen yhdistynyt kulkue kiertää talot useita kertoja (hääpari matkaa kulkueen keskivaiheilla).

11. morsiamen tapoihin kuuluu veden hakeminen lähimmästä lähteestä ja lahjan jättäminen Veen emolle.

12. morsiamen päätä ja jalkoja roiskitaan vedellä toisena hääpäivänä.

13. morsiamen kantamasta vedestä valmistetaan hääpuuro (vesi kannetaan niin että pisaraakaan ei pääse maahan, roiskeet=kyyneleitä).

14. hääpari suojataan vedellä valellen, suojelevia loitsuja loihtien ja tulen kanssa kiertäen (kahdesti myötä ja kerran vastapäivään, vuitaiminen).

15. hääparin korvat valellaan vedellä (kuuntelun taito).

16. morsiamen talolle saapuneelta sulhasjoukolta arvuutellaan mahdottomilta tuntuvia kysymyksiä ("kuinka monta tähteä taivaalla", pyritään viivyttämään morsianta valmisteltaessa).

17. häihin lähdetään etuovesta ja palataan takaovesta.

18. ketohäitä vietetään luonnonniityllä jonne levitetään valkoisia pellavakankaita (tarjoilut kankaiden päälle).

19. morsiamen talon eteen levitetään liina jolle morsian johdatetaan sulhasen seuruetta odottamaan.

20. morsiamen ja sulhasen hiukset solmitaan tai letitetään yhteen liiton merkiksi (miehillä ja naisilla yhtä pitkät hiukset).

21. hääpäivän säästä ennustetaan parin tulevaisuutta (pouta=onnea, sade=riitoja).

22. ensimmäisen hääpäivän sään uskotaan kertovan sulhasen luonteesta, toisen morsiamen ja kolmannen esikoisen.

23. hääparin tapoihin kuuluu samasta puukupista juominen ja samalla puulusikalla syöminen.

24. häävuoteen alle laitetaan parillinen määrä kiviä (toisaalla "niin monta kuin toivotaan lapsia"). 

25. hääperinteisiin kuuluu morsiamen talolla pidetyt läksijäiset (syödään, juodaan, tanssitaan), yöpyminen, toisen hääpäivän aloittaminen aterialla, sulhasen talolle matkaaminen, ryijyn levittäminen sulhasen talon rappusille, morsiamen laskeminen ryijylle, hääparin kantaminen pirttiin, kunniakierroksen käveleminen pirtissä (muiden katsellessa), maljojen juominen, laulaminen, soiton kuunteleminen, pienen pojan tai tytön laittaminen morsiamen syliin, kedolle siirtyminen, parin polvistuminen ryijyn päälle, yhytys-sanojen lausuminen suvun vanhimman toimesta, parin onnitteleminen, kankaiden levittäminen kedolle, tarjoilujen asettaminen kankaille, hääaterian syöminen yhteisistä vadeista (laulajan säestäessä), yhdessä laulaminen ja tanssiminen, kolmanteen hääpäivään herääminen, morsiamen kukkaseppeleen vaihtaminen nuorikon nättymyssyyn (nättykäiset), puuron, rieskan ja juuston tarjoaminen vieraille, päivän viettäminen syöden, juoden, tanssien ja kisaillen (nuoret miehet mittelevät voimiaan painien ja kiviä kantaen), neljännen hääpäivän aloittaminen aamiaisella, kertojen juominen (pari istutetaan pöydän taakse, parin eteen asetetaan vakka ja juominkeja, vieraat käyvät laskemassa vakkaan lahjoja) ja vieraiden poistuminen koteihinsa.

26. pari yhytetään sytyttämällä hankaamalla tai iskemällä tehty tuli (syttymisestä ennustetaan parin tulevaisuutta, yhytys-sanoja vanhempaa perinnettä).

27. vienankarjalaisiin häihin kuuluu morsiamen talolle saapuminen aikaisin aamulla, pirttiin käyminen, morsiamen eteen astuminen, morsiamelle kumartaminen ja hakuaikeista ilmoittaminen, pihalle poistuminen, morsiamen johdattaminen saunaan, morsiamen peseminen (veli kaataa vettä), morsiamen hiusten sukiminen, "kukkaiskielen" puhuminen morsianta laitettaessa, pirttiin palaaminen, ensimmäisten lahjojen antaminen (kiedotaan huiveihin, asetetaan tarjottimelle, morsian koskettaa lahjoja), vastalahjaksi kestittäminen ja itkeminen, makuuvaatteiden pyytäminen maamolta ja taatolta ("joilla yöpyä viimeinen yö"), toisen hääpäivän aloittaminen leipomalla (viemisiksi anopinpiiraat), kisojen järjestäminen pihamaalla, sulhasväen kutsuminen sisään, pöytien asettaminen katsotusta varten (sulhasjoukko istutetaan morsiamen sukua vastapäätä), käeniskuleipien asettaminen perimmäiselle pöydälle, morsiamen pukeminen saunassa (hyväksyy vaatteet kolmannella ojennuksella, pukee itse esiliinan ja otsanauhan), morsiamen ja kaasojen saattaminen pirttiin, verhojen vetäminen morsiamen seurueen ja sulhaskansan väliin (paapon toimesta), tarjottimen antaminen morsiamelle, juoman tarjoaminen vieraille (aloittaen sulhasesta, kieltäytyy kolmasti), toinen lahjanvaihto (morsiamelle kosto, sulhaselle punainen paita, otetaan vastaan kolmannella ojennuksella), katsotuksen päättymisen julistaminen suvun vanhimman toimesta ("piettiin rauhassa ja tervennä katshotus, ei tullut vaaraa eikä vahinkoa"), parin varaaminen tietäjän toimesta (suojaavia loitsuja loihtien), pöytien kääntäminen tavalliseen asentoon, yhdessä ruokaileminen, kolmas lahjanvaihto, vajehukseen valmistautuminen, sulhasen lahjominen morsiamen toimesta (kumartaa kolmasti), morsiamen käsivarteen tarttuminen, pyöräyttäminen ja varpaille astuminen (sulhanen), sulhasen jaloille astuminen (morsian), morsiamen vetäminen viereen ja tukistaminen sulhasen toimesta (vajehuksen päättyminen), lähtörokan syöminen, morsiamen pukeminen arkivaatteisiin, hääitkujen itkeminen arkivaatteissa, morsiamen suvun kutsuminen vastavierailulle, sulhaskansan poistuminen, morsiamen sukulaisten matkaaminen sulhasen talolle, morsiamen suvun kestittäminen, morsiamen sukulaisten poistuminen pihalle ja palaaminen sisään, kotona odottavan morsiamen tilasta ilmoittaminen ("olihan meillä asjaakin, meill on hyvä rahvas asja semmoinen jotta mitä oletta käynyt siellä roatamah, piilotteliutumah, antilas hyppöä ikkunasta ikkunah, tahtoo mennä reppänästäkin, emme voi pitää"), natojen eli sulhasen sisarten lähettäminen morsiamen talolle, natojen kestittäminen, nadoille itkeminen (kiitokseksi vastalahjoja), sulhasjoukon palaaminen morsiamen talolle, morsiamen valmisteleminen lähtöön, eroitkujen itkeminen, morsiamen johdattaminen pihalle, polvistuminen turkin päälle ja kumartaminen neljälle ilmansuunnalle, nuorten neitojen huiskiminen turkilla (lemmen tarttuminen), morsiamen otsanauhan riisuminen, kuljettaminen ympäri pirttiä ("sopivaa sijaa" etsien) ja laittaminen nuoremman sisaren tai sukulaistytön päähän, morsiamen kävelyttäminen pirttiin tuodun kirstun ympäri ja istuttaminen kirstulle kolmasti, morsiamen hiusten letittäminen kirstun päällä, palmikkojen kääriminen päälaen ympärille ja pään lakittaminen (hiusten lisäksi peitetään kaula ja kädet, lakitettaessa lauletaan päänpanentavirttä), sulhaskansan poistuminen pihalle, pienen pojan tai tytön tuominen morsiamen polvelle, morsiamen taluttaminen pihalle enon tai veljen toimesta (suvun seuratessa), morsiamen kirstun potkaiseminen (naimaonni), morsiamen johdattaminen sulhasen eteen, sulhasen neuvominen sanoin "myö olemma kasvattaneet mielehemme, kasvata sie nyt mielehes, johdata hyvällä sanalla, mutta peätä elä kadota, on meitä suuri heimokunta, me etsimään käymme", morsiamen neuvominen sanoin "sie elä kauniisti jottei suvullesi ja heimollesi tulisi sinun takia häpiätä", morsiamen pyöräyttäminen kolmasti, morsiamen huivin alle katsominen, morsiamen vetäminen viereen (sulhasen toimia), hääjoukon varaaminen tietäjän toimesta (lukee suojaavia loitsuja kirveen ja soihdun kanssa, hajottaa päreet pihamaalle), morsiamen suvun kutsuminen myötämenijäisille, sulhasen talolle matkaaminen (maamo jää itkemään morsiamen kirstulle), morsiamen kintaiden heittäminen sulhasen talon pihalle, hääparin istuttaminen pitkän pöydän taakse, saattojoukolle kumartaminen, morsiamen huivin poistaminen ja tulovirren laulaminen morsianta paljastettaessa. 

28. sulhasen vaatteisiin piilotetaan lahjoja jotka morsian voi löytää hääyönä (morsian asettuu kasvot tai selkä sulhoon päin).

29. häihin kuuluva kädenpuristus suoritetaan pellavaliinan alla (toisen tiedon mukaan pari kiedotaan liinalla käsistään yhteen, eron tullessa liina revitään kahtia ja heitetään polun kahta puolin).

30. morsiamen reitti saunalle päällystetään pellavaliinoin (alkujaan lehvin tai havuin).

31. neidon otsipaikka vaihdetaan häissä nuorikon päähineeseen (otsipaikka=neitojen niskan taakse solmittu kapeaksi nauhaksi kierretty huivi).

32. karjalaista morsianta kutsutaan antilaaksi ja valvatiksi (antilas=annettu, valvatti=odotettu, sana morsian lainaa balttien nuorikkoa tarkoittavasta sanasta marti, sanan kotoperäisiä vastineita itämerensuomalaisten mutso ja saamelaisten lintu, loddadz).

33. morsiamen äiti siirtää lapsionnen tyttärelleen nuorikon lakkia laitettaessa (sitoo morsiamen hiukset omilla hiuksillaan).

34. mordvalaisiin häihin kuuluu leivän ja hunajan uhraaminen esivanhemmille, kannan leikkaaminen leivästä, hunajan siveleminen kantaan ja kannan vieminen yöllä morsiamen talon portin pylvään päälle.

35. moksalaisiin häihin kuuluu alustavat tiedustelut, esivanhempien hyväksynnän pyytäminen, "tähtien pano" eli lahjojen valmistaminen, lahjojen vaihtaminen, sulhasen "pilkkaaminen" lauluin, sulhasen kodin tarkastaminen, kosinta, morsiamen piiloutuminen kosinnan ajaksi, "merkin pano" eli sulhasen tuoman rintakorun ojentaminen, kylän ympäri kulkeminen näyttävässä neitojen rivissä, morsiamen laulun laulaminen, morsiussauna, morsiamen "pidätteleminen" saunassa, morsiamen palmikon hajottaminen, hiusten sukiminen ja pukeminen häävaatteisiin, kikirkan eli helmikoristeisen pannan asettaminen morsiamen päähän, häihin kutsuminen viestikapulan kanssa, nauhan sitominen kapulaan myöntävän vastauksen merkiksi, sulhasen valmistaminen, sulhasen vanhempien hyväksynnän pyytäminen, sulhasjoukon liikkeelle lähteminen, sulhasjoukon pysäyttäminen morsiamen talon edessä, "portinvartijoiden" lahjominen, morsiamen pään peittäminen kukkahuivilla, parin päähineiden poistaminen ja pyörittäminen päiden päällä, sulhasen lakin laittaminen morsiamen päähän, morsiamen otsanauhan laittaminen sulhasen päähän, sulhasen talolle matkaaminen, hääkulkueen "kynsiminen" karhuksi pukeutuneen toimesta, "karhun" tervehtiminen, paistinpannun potkaiseminen sulhasen talon kynnykseltä, tulijoiden kestittäminen, laulaminen ja tanssiminen, yöpyminen, morsiamen herättäminen, morsiamen nimeäminen nuorikon eli miniän nimellä, leivän pitäminen morsiamen pään päällä nimeämisen aikana, nuorikon johdattaminen kaivolle, nuorikon tutustuttaminen uuteen veteen, uusiin sukulaisiin tutustuminen kisailun ja leikkien avulla, yöpyminen, nuorikon sukulaisten poistuminen, lähtöleivän leipominen, nuorikon sauna ja nuorikon ensimmäinen vierailu vanhempiensa luokse.

36. sulhasväkeä huijataan pukemalla morsiamiksi joukko morsiamen ystävättäriä ("morsiamen etsiminen").

37. mordvalaisiin häihin kuuluu morsiamen vaatteiden savustaminen ja morsiamen seurueen päähineiden koristeleminen värikkäin nauhoin.

38. hääpari kulkee pöydän ympäri käsi kädessä toisten laskiessa harteilleen liinoja (liinat sidotaan pitkäksi nauhaksi, "pitkää yhteiseloa").

39. morsian heittää talon kuistilta heinikkoon korun jota nuoremmat neidot alkavat etsiä (naimaonni).

40. hääparin kotioven ylle lyödään veitsi ja häävuoteen alle laitetaan koivuhalkoja (suojelevia toimia).

41. kaasojen määrä vaihtelee yhdestä kolmeen (ensimmäinen taluttaa morsianta ja istuu vieressään, toinen laulaa häälauluja, kolmas laulattaa vanhempia).

42. morsianta talutetaan kankaasta, hihasta tai kädestä kiinni pitäen (toinen kaaso pitää kättä morsiamen kaulalla, kaasot lähisukulaisia). 

43. karjalaisiin häihin kuuluu morsiamen poistuminen pirtistä ("niin monta kertaa kuin perheessä jäseniä"), perheenjäsenille itkeminen, morsiamen pään peittäminen huivilla (ujoi), sulhasen talolle matkaaminen, tulijoiden vastaanottaminen sulhasen äidin ja siskon toimesta, turkin laskeminen maahan, morsiamen astuminen turkille, uuden maan tervehtiminen ("terve maalle manterelle, terve tervehyttäjälle"), saattajien sanat ("tulimme istuttamaan kaunista kukkaa"), morsiamen käyttäminen maata tervehtimässä, sulhasen pirttiin astuminen, morsiamen huivin poistaminen ja silmiin katsominen ("kauniita lapsia").

44. morsian voi vahvistaa asemaansa polkemalla sulhon jalan päälle ja hyppäämällä tämän päälle nukkumaan mentäessä ("oma tahto, oma mieli").

45. udmurttisulhanen rientää piiloon morsiamen seurueen saapuessa (tulee esiin seuraavana päivänä).

46. hääpari asetetaan seläkkäin ja köytetään yhteen vyöllä jonka jälkeen pari kumartuu ja päällensä nostetaan alaston lapsi joka vihtoo paria märällä vihdalla (lapsionni).

47. häätalo koristellaan koivunoksin, pitkin valkoisin liinoin ja luonnonkukin (vrt. koivujen alla järjestetyt ketohäät).

48. häitä varten tarvittujen vaatteiden ja kankaiden kerääminen ja valmistaminen aloitetaan nuorena (paikoin jo 12-vuotiaana).

49. häätapoihin kuuluu morsiamen kohottaminen akaksi (naitujen naisten toimesta) ja sulhasen kohottaminen ukoksi (naitujen miesten toimesta).

50. saamelaiset viettävät häitä talvisaikaan nuorukaisen tai neidon kodalla.

51. saamelaisiin häihin kuuluu vieraiden kestittäminen (poronjuustoa, poronlihakeittoa, kalaa), juotavien jakaminen lahjoja vastaan (lahjat annetaan "uusille ihmisille") ja kiitos ja ylistyslaulujen laulaminen.

52. häihin kuuluu sukujen välinen kilpalaulanta (lauletaan suvun parhaan laulajan eli esilaulajan johdolla, esilaulaja laulaa ensin muiden seuratessa).

53. setukaiset poistavat morsiamen punaisen lakin ruokailun, laulun ja tanssin ajaksi (asetetaan takaisin häämenojen jatkuessa, toisen tiedon mukaan vuorottelua tehdään morsiamen vaatteilla, arkivaatteet häävaatteiden alla).

54. setukaisten häihin (sajat) kuuluu sulhasen tuoman kosioliinan (puhäzerätti) lyöminen morsiamen talon seinälle, ympyräkuvioin koristellun leivän (leemeleib) asettaminen talon pöydälle, morsiamen suvun kesken ruokaileminen, morsiamen puhemiehen valitseminen (eno), morsiamen käyttäminen aitassa, kulhon hajottaminen laulajien tanssiessa sirujen päällä, tyynyn pehmittäminen morsiamen istuimeksi, lahjojen tuominen morsiamen eteen (kumartaa kiitokseksi), morsiamen saattaminen kuistille (neitojen laulaessa ja tanssiessa), morsiamen sukiminen kuistilla (suitaan vuorotellen morsiamen itkiessä "menetettyjä neidonhiuksiaan"), neitojen työntäminen sivuun, vanhempien naisten tanssi, nuorten miesten tanssi ("piha puhdas, sää kaunis, morsian valmis, kaikki valmiina sulhasta varten"), sulhasen suvun kokoontuminen sulhasen talolle (syödään, juodaan, lauletaan, tanssitaan), sulhasen pukeminen ja sukiminen aitassa (suitaan vastakarvaan), neuvokkivirsien laulaminen sulhasta valmisteltaessa, morsiamen talolle matkaaminen, sulhasjoukon pysäyttäminen talon portilla, portinvartijoiden lahjominen, kankaan asettaminen maahan (morsiamen äidin toimesta), sulhasen astuminen kankaalle, lahjan ojentaminen morsiamen äidille, morsiamen suvulle kumartaminen (sulhasen toimia), kankaan taitteleminen maasta, sulhasjoukon kutsuminen sisään (istutetaan pöytään), sulhasen tuoman kosioliinan (puhäzerätti) ripustaminen talon pyhään nurkkaan, juoman kaataminen morsiamen vanhemmille ja sukulaisille (sulhanen), morsiamen tuominen hääkansan eteen (viedään saman tien pois), morsiamen ylistäminen laulajien toimesta, sulhasen vieminen aittaan, ruokaileminen, eroitkujen itkeminen, jäähyväisleivän leikkaaminen (puolet morsiamelle, puolet vanhemmille), morsiamen suvun kutsuminen vastavierailulle, sulhasen talolle matkaaminen, morsiamen auttaminen alas (sulhasen isän toimesta), lahjojen ojentaminen sulhasen vanhemmille, kynttilöiden sytyttäminen, palamisesta ennustaminen, parin saattaminen aittaan, parin kestittäminen aitassa, morsiamen kapioarkun tuominen aittaan, lahjojen jakaminen arkusta, morsiamen sukulaisten kestittäminen, morsiamen hakeminen aitasta ("vastoin tahtoaan"), sulhasen suvun kutsuminen vastavierailulle ja morsiamen suvun poistuminen. 

55. setukaiset kutsuvat häiden toista päivää heimopäiväksi (hoimupäiv, vietetään oman suvun kesken). 

56. setukaisten heimopäivään kuuluu leikkiminen, hölmöileminen, yhdessä oleminen, morsiamen saattaminen kaivolle (kantaa kaksi ämpärillistä vettä) ja yhdessä ruokaileminen.

57. karjalaisiin häihin (lahjomiset) kuuluu antilaan talolle matkaaminen (sulhanen, tietäjä, soajannaini eli sulhasen sisar ja tämän mies), antilaan vieminen piiloon itkettäjän toimesta (pirtin tsuppuun), pirttiin käyminen, antilaan eteen astuminen, antilaalle kumartaminen (kolmasti), lahjojen tarjoaminen antilaalle (nousee seisomaan ja kieltäytyy), lahjojen vastaanottaminen veljen tai isän toimesta, lahjojen vieminen aittaan (soajannaini näyttää mikä tulee kullekin), vastalahjojen antaminen (vaatteita, liinoja), lahjanvaihdon "ihmetteleminen" ("miksi mentiin ottamaan lahjoja omattomilta"), itkujen itkeminen, parin varaaminen tietäjän toimesta ja makuuvaatteiden pyytäminen antilaan vanhemmilta.

58. antilas nukkuu viimeisen yönsä kahden neidon välissä (unta vartioidaan, vuode kyhätään höyhenistä).

59. hääpäivän tapoihin kuuluu antilaan herättäminen ("nukkui kuin muurahaispesässä"), murkinalle käyminen, sulhasjoukon saapuminen (kovaa ääntä pitäen), pöydän ympäri käveleminen eroitkuja itkien (antilas ja itkettäjä), sulhasjoukon vastaanottaminen vävyn virrellä (ohjataan istumaan "parhaille paikoille"), antilaan pukeminen tsunalassa (pirttiä vastapäätä oleva valkea aitta, hyväksyy vaatteet kolmannella ojennuksella), antilaan taluttaminen pirttiin (saviessan eli verhon taakse), poapon julistus verhon välistä ("ei näytetä ilman lahjoja", verhon takana poapo, antilaan sisaret, ystävättäret, tädit ja veljien, setien ja enojen vaimot), antilaan hiusten sitominen (sisaret, veljien vaimot), antilaan tuominen verhon takaa, antilaan ja sulhasen seurueiden lähestyminen (yhtyvät keskellä pirttiä), sulhaselle kumartaminen, koston ojentaminen antilaalle, paidan ojentaminen sulhaselle (antilaan ompelema), neljälle suunnalle kumartaminen (antilas), kiukaan ääressä itkeminen ("kuinka omattomat lahjoivat"), antilaan taluttaminen pirtistä aittaan ja häävaatteiden riisuminen.

60. morsiusneitoja kutsutaan kakrapokoiksi, tsiilahaisiksi ja nokkosiksi.

61. karjalaisiin häihin kuuluu häiden läpi jatkuva asian "tuumaileminen" (jos kukaan ei tule toisiin ajatuksiin ilmoitetaan "miän puolesta asie vielä nousou").

62. hääparin varaamiseen eli suojaamiseen (iltalahjojen jälkeen, katsotuksen ja peärahan välillä, vuitaijessa) kuuluu parin kiertäminen kolmasti viikatteen, tulisen päreen ja veden kanssa, parin vaatteiden yhdistäminen luuneuloilla (olkapäistä, vyötäröltä ja jaloista, "että joutuvat lähelle toisiaan") ja parin kävelyttäminen kahden tulen välistä.

63. karjalaisiin häihin (vajehus) kuuluu liinojen vaihtaminen (antilas tarjoaa sulhaselle liinaa, sulhanen pyöräyttää antilasta kolmasti), antilaan istuttaminen sulhasen viereen, vierekkäin istuminen, toistensa jaloille polkeminen, antilaan "tukistaminen" kaksin käsin sulhasen toimesta, antilaan tempaiseminen pöydästä "järkyttyneen" itkettäjän toimesta, antilaan taluttaminen aittaan, häävaatteiden riisuminen, pirttiin palaaminen arkivaatteissa ja tapahtuneen itkeminen ("kun vallan omattomat voalimaiset voimaloin kätösin vaiman liikahuteltih"). 

64. hääpäivän tapoihin kuuluu jäähyväisitkut, myötäjäisitkut, myötäjäisten (turkki, makuutarpeita, vaatteita, työvälineitä, kotieläimiä) laittaminen kuljetusta varten, vävyn virren laulaminen sulhasen seurueen lähestyessä (antilas istuu ystävättäriensä sylissä), turkin levittäminen pihalle, antilaan astuminen turkille (kumartaa pihamaalle, ilman suunnille ja esivanhemmille), antilaan kävelyttäminen pihaa ympäri ("lassemassa valdojaan"), antilaan kassan hajottaminen, antilaan taluttaminen hiukset silmillä (etsii turvallista paikkaa "imbikuiduzilleen"), oven avaaminen pihalta palattaessa (isä avaa "kuin vieraille"), viimeiset hyvästit ja antilaan pyöräyttäminen (kukin vuorollaan).

65. antilaan ottsipaikan eli huivin (neidon vallan) luovuttamiseen kuuluu pirtin ympäri käveleminen "sopivaa paikkaa" etsien, huivin sovittaminen nuoremman sisaren tai sukulaistytön päähän ("vakavasti valtivoitavaksi"), piirin muodostaminen pihan keskelle, antilaan, itkettäjän ja sukulaistytön astuminen piirin keskelle, huivin käyttäminen piirissä olijoiden päässä ja huivin asettaminen sisaren tai sukulaistytön päähän.

66. antilaan hiuksia suitaan häitä edeltävän illan kylymenoissa ja hääpäivänä ennen lakinpanoa (seisoo suittaessa kiukaan patsaan luona, nokiräppänän alla tai keskellä lattiaa, ennen sukimista nostetaan huivi (ujoi) antilaan silmiltä, suudellaan tätä ja sanotaan "pie mieli päässäs ta kuuntele miestäs").

67. antilaan sukimiseen käytetään isän valmistamaa kalanluista kampaa eli sukaa (sukimisen aloittaa antilaan äiti).

68. antilaan hiusten laittamiseen (peänpanijaiset) kuuluu hiusten palmikoiminen kahdelle kassalle, kassojen kääntäminen pään ympäri ja punaisesta kankaasta valmistetun päähineen (sorokka) asettaminen kassojen päälle (päähineen niskaosa eli "häntä" kirjaillaan luonnonhelmin).

69. antilaan hiukset laitetaan pölkyn tai lippaan päällä (istutetaan pölkylle kolmasti, "kieltäytyy" ja nousee ylös kahdesti).

70. hiusten laittamista edeltää antilaan pukeminen häävaatteisiin eli "kaunehia kaklussomasie" (vaatekertaan kuuluu rätsinä, jupka eli alushame, kosto, peretnikkä eli esiliina, kaklapaikka ja kintaat, kintaisiin laitetaan taikakaluja "uutta kotia varten").

71. antilas valmistellaan naimisissa olevien sukulaisnaisten toimesta (valmistelujen aikana itketään itkuja, itkuvirsien aiheet siirtyvät pois antilaasta peänpanon aikana).

72. peänpanon jälkeisiin tapoihin kuuluu kasvojen peseminen maidolla (antilas, polvillaitkijät), antilaan pään peittäminen suurella huivilla eli huilupaikalla ja antilaan taluttaminen pihalle enon tai veljen toimesta.

73. antilasta aletaan kutsua lakittamisen jälkeen nuorikoksi eli nuoreksi vaimoksi (lakittaminen lopettaa häissä lauletut eroitkut).

74. antilaan luovutukseen (vuitainta) kuuluu neuvokkivirsien laulaminen antilaan talon pihalla (sulhasen sukua varoitetaan sanoin "mie anna tervehenä, katannettä kiän, mie vuojin kiän kiästä, katannetta jalan, mie vuojin jalan jalasta"), saattueen lähteminen kohti sulhasen taloa, antilaan suorittamat kumartelut pysähdyspaikoissa ja tulien sytyttäminen matkan varrelle.

75. vepsäläinen hääkulkue pysähtyy ruokailemaan suvun kalmismaalla (ruokitaan elävät ja kuolleet, tarkoituksena hankkia esivanhempien hyväksyntä ja ilmoittaa suvun jatkumisesta).

76. häätapoihin kuuluu huivein ja kankain päällystetyn kujan läpi kulkeminen, suojelevan liinan laskeminen parin harteille, jyvien heittäminen parin päälle, morsiamen valmistaman pöytäliinan levittäminen sulhasen talon pöydälle ja samalla lusikalla ruokaileminen. 

77. häälahjat pyritään valmistamaan häiden alla (mitä uudempia ovat sitä suurempi uskotaan olevan suojeleva voima).

78. morsiamen kunniaksi karsitaan puu jonka ympärille kiedotaan tuohta tai kangasta.

79. virolaisen sulhasen tulee tunnistaa morsian samanlaisiin vaatteisiin ja huiveihin naamioitujen neitojen joukosta (neitojen tanssiessa piirissä).

80. virolaiset kutsuvat sulhasta nimellä peiokene (peijokainen), sulhaspoikia nimin peiud ja peiupoiss ja puhemiestä nimellä raudkäsi (vrt. peijakaiset eli peijaiset).

81. virolaisiin häihin (pulmat) kuuluu laulaen morsiamen talolle matkaaminen, kolmasti pysähtyminen matkan aikana (pysähdyspaikoille merkki maahan), morsiamen talon portille saapuminen (pyydetään laulaen päästämään sisään), portinvartijoiden lahjominen, sulhasen seurueen tervehtiminen pilkkalauluin, peremmälle käyminen, vieraiden kestittäminen, piiritanssin tanssiminen kiitokseksi (vasen käsi seuraavan tanssijan olkapäällä, oikea edellisen vyötäisillä), "tyhjän tanun" eli koristelemattoman vaimon päähineen laittaminen morsiamen päähän (kaaso koskettaa morsianta tanulla kolmasti ja sanoo "unuta uni, mäleta muts, piä nuor mies mieles"), valkoisen huivin (ljona) ja nauhoin koristellun huivin (uig) laittaminen tanun päälle, kilpalaulaminen (sulhasen laulajat laulavat morsianta ulos, morsiamen laulajat laulavat neuvoja matkalle), morsiamen vanhempien ja lapsuusajan hyvästeleminen (hähkämine eli hähkuslaul), "hyvien tapojen" jättäminen muistoksi, sulhasen talolle matkaaminen, uigin laulaminen morsiamen päästä (sulhasen äiti nostaa huivin talon parsille), vaimon päähineen (koristeltu tanu) laittaminen morsiamen päähän, neuvolaulujen laulaminen morsiamen sukulaisia odoteltaessa, morsiamen sukulaisten saapuminen, yhdessä syöminen, juominen, laulaminen ja tanssiminen, morsiamen kirstun auki laulaminen ja lahjojen jakaminen kirstusta (veimede jakamine).

82. virolaisia häälauluja (ootsumine) lauletaan kylki kyljessä kainaloista kiinni pitäen, jalalta toiselle keinuen, vartaloa puolelta toiselle taivuttaen (säkeen aikana astutaan neljä askelta, askeleen kohdalle sattuva tavu lauletaan painollisena).

83. tietäjä poistaa parin päältä kateita ukonkynnellä sivellen ja loihtien "kun on kaksi kaunokaista, kaksi nuorta naittilasta, tässä yhtehen yhytän, panen toisen toisehensa, niin on pahat paetkohot, ilkeät asettukohot".

84. hääpäivän jälkeiseen aamuun kuuluu samalla vedellä peseytyminen (toisen tiedon mukaan pestään toistensa silmät).

85. hääpari saatellaan vuoteelle eli vuuville laulujen säestyksellä (kaaseet yrittävät estää sulhasen pääsyn sänkyyn, sänkyä huiskitaan housuilla sanoin "puoleks poikii, puoleks piikoi").

86. häätapoihin kuuluu morsiamen hyppääminen pätsin eli uunin päältä sulhasjoukon keskelle, sulhasväen käyttämien astioiden heittäminen uunin päälle, peänpanoon käytetyn rahin tai pölkyn potkaiseminen nurin morsiamen toimesta, morsiamen kaappaaminen sulhasen rekeen ja sulhasväen takaa-ajaminen morsiamen sukulaisten toimesta (nuodemiehet).

87. sulhasen taloon astuva morsian heittää kynnyksen yli kolikon, nostaa silmiltään huivia, katsahtaa talon lakeen ja koskettaa kädellään uunin pankoa. 

 

88. morsiamen lapsettamiseen kuuluu pöytään istuminen (morsian istuu kintaidensa päälle), morsiamen huivin nostaminen sulhasen sisaren toimesta, pienen lapsen nostaminen morsiamen polvelle ja lapsen pukeminen (morsian ottaa nyytistään sukat, paidan ja vyön ja pukee ne lapselle).

89. hääjuomia juodaan yhteisestä katajaisesta kapasta.

90. toisen hääpäivän (kylypäivä) tapoihin kuuluu syöminen, juominen ja kylpeminen (saunaa pidetään lämpimänä koko päivän, hääpari kylpee viimeisenä).

91. hääsaunasta palaava pari kantaa kepillä vesisaavia ("onneaan") jonka muut yrittävät kaataa (roiskeet "kyyneliä").

92. itä-suomalaisiin häihin kuuluu kosijaiset eli kysyjäiset, kädenisku korennon eli kepin yli, kodinkatsojaiset sulhasen luona, liitot eli lujuset, morsiuskeruu, morsiussauna, antilaan kylpyveden talteenottaminen, sulhassauna lähtövirsineen, sulhasjoukon koristaminen käsipaikoin eli pyyhkein, sulhasjoukon varaaminen tietäjän toimesta, antilaan herättäminen itkuvirsin, enteiden katsominen, kotipiirille itkeminen, sulhasväen saapuminen, tulolaulut, katsotus, peäraha, lahjojen vaihtaminen antilaan odottaessa verhon takana, antilaan paljastaminen sulhasväelle ("tunne omasi"), vahvistusmenot, käeniskuvirsi, vajehus, antilaan pyörittäminen, sulhasen jalalle tallaaminen, antilaan hiuksista vetäminen, antilaan ja sulhasen välinen lahjanvaihto, sukujen välinen lahjanvaihto, kutsuilla käynnit, kutsuinlaulut, sukulaisille itketyt eroitkut, pölkylle istuttaminen, antilaan pukeminen, kengittäminen ja kinnastaminen, antilaan hiusten laittaminen, nuorikon päähineen ja huivin pukeminen, pukemisen "pitkittäminen", luovutusvirren laulaminen, antilaan taluttaminen pihalle, antilaan luovuttaminen sulhasväelle, luovutusitkut, häämatka, hääjoukon varaaminen, hääjoukon jälkien lakaiseminen, tulijoiden vastaanottaminen tulovirrellä, nuorikon laskeminen turkin päälle, jyvien viskominen parin päälle, odotuslaulut, nuorikon taluttaminen uunin luokse, nuorikon kasvojen paljastaminen, lahjanvaihto, ylistyslaulut, pidot, neuvokkilaulut, kiitos ja moitevirret, vuoteeseen johdattaminen, parin varausmenot, hääaamun menot, nuorenparin sauna ja päätösateria.

93. punaisten marjojen aikaa pidetään suosiollisena kosimiseen ja häiden järjestämiseen (terveys, yltäkylläisyys).

94. uuden kuun ja uuden kuun jälkeistä aikaa pidetään parhaana häiden järjestämiseen ("uusi alku").

95. morsiamen ja sulhasen häävaatteet voidaan pakata lahjojen joukkoon ja pukea päälle lahjanvaihdon jälkeen.

96. häävirsiin kuuluu sulhasen lähtövirsi (pyydetään veljeä pilkkomaan puita ja emoa lämmittämään sauna), sulhasen pukemisvirsi (kerrotaan vaatteiden olevan emon kutomia ja isältä perittyjä), matkavirsi (toivotetaan seurueelle onnea sanoin "ota ruskea repo edelläsi juoksemaan, valkea jänönen sivullasi kulkemaan"), tulovirsi (antilaan äiti tarkastaa sulhasen silmät tuohuksen valossa), kokkovirsi (tiedustellaan sulhasväeltä miten löysivät paikalle), päänpanentavirsi (antilasta lakitettaessa), luovutusvirsi (antilasta luovutettaessa) ja nuorikon tervehdysvirret ("kylä vuotti uutta kuuta").

97. inkeroisten itkuhäihin kuuluu morsiamen luona tapahtuva kädenlyönti, illallinen, emolle itkeminen, kupelileivän eli hääleivän leipominen häiden vastaisena aamuna, leivästä ennustaminen ("ku on vesi kuoren alla, siis lienöö vesionni onnettomalla, ku on tahhiia leipä leinäkkähälle, siis lienöö paremp onni onnettomalle"), haudoilla käyminen, uunin päällä itkeminen, esivanhempien hyväksynnän pyytäminen, pyhään nurkkaan kumartaminen, morsiamen hiuksien hajottaminen, morsiamen taluttaminen saunaan (hiukset silmillä), morsiamen kylvettäminen, kylvettäjille ja saunalle itketyt kiitositkut ("sakiaisetka makiaiset saunan löylyt, lähtekääkkä miun lämmäisekseen"), saunan edessä itketyt itkut ("Mari sisarueni, kylve kylpenyeni, valaele vaahtereni"), morsiamen taluttaminen saunasta, morsiamen istuttaminen vihdan päälle, kolmelle päivän suunnalle kumartaminen, ilmasta ennustaminen, pirttiin palaaminen, kynnyksellä itkeminen, kylvystä kiittäminen ("suuret kiitokset sukujaiseen, ku lämmitit metoisen saunan, miulle mielen muurehikkaalle, miä kylvettelin kyyneliään, miä hautelin halujaan"), uunin päälle palaaminen (morsiamen paikka), morsiamen kengittäminen, esivanhempien kestittäminen, morsiamen siirtyminen pyhään nurkkaan, morsiamen lahjominen, yöpyminen, sukulaisten herättäminen itkuin ("noiskaaka yllää lankkoni nossateltuin, laatimaa laatuisia lausehikkahalle itselleen"), morsiamen ja korvojen itkut sulhasjoukon lähestyessä ("jopa tullee susijoukko suuri tusakkahalle, karhun kansa kaitoi leinekkähälle"), morsiamen taluttaminen piiloon, morsiamen pukeminen piilopaikassa, morsiamen pään peittäminen huivilla, morsiamen taluttaminen pihamaalle enon toimesta, jäähyväisitkut ("ottakaaha onnetoint itsiään, kantakaaka kahest kätyest") ja sulhasen rekeen astuminen. 

98. virolaiset käyvät kosimassa keväällä (myöhempää perinnettä edustavat häät syksyllä uuden kuun aikaan).

99. virolaiset sulhaspojat ja morsiustytöt vaihtavat keskenään lahjoja ja nukkuvat hääyön vierekkäin (paria jäljitellen).

100. virolaiset kutsuvat sulhasen sukua saajarahvaaksi ja morsiamen sukua vakarahvaaksi tai saunjarahvaaksi (suvut kutsuvat toisiaan langoiksi).

101. virolaisiin lauluhäihin eli pulmiin kuuluu heimoiltaan (hoimuohty) kokoontuminen ruokaa ja juomaa sisältävien konttien kanssa, naulan lyöminen vastakkaisen suvun talon seinään (yöllä salaa), yöpyminen, lahjoja vastaan laulaminen, morsiamen talolle matkaaminen, esteiden pystyttäminen sulhasjoukon tielle, "kaupan hierominen" talon portilla, lahjanvaihto, tervetuliaislaulut, ovenpielien koputtaminen kepillä, hääleivän asettaminen pöydälle, morsiamen piiloutuminen ja etsiminen, neljän neidon pukeminen morsiamiksi, morsiamen toimien jäljitteleminen valemorsiamen (kasunoorik) toimesta, morsiamen peittäminen huivilla (uju), morsiamen esiin tuominen, morsiamen kiertäminen kolmasti raudan kanssa (karastamine), morsiamen nostaminen ilmaan, saajarahvaan kestittäminen, parin istuttaminen vierekkäin, sulhasen takinliepeelle istuminen morsiamen toimesta, samasta astiasta syöminen (kinnaskäsin), morsiamen äidin lahjominen (kengät, ämmänkakku), leikkiminen, tanssiminen, neuvolaulujen laulaminen, morsiamen kylvettäminen ja pukeminen, helmarahan (sabaraha) laskeminen morsiamen paikalle, tavaroiden "varastaminen" morsiamen talosta, hääjoukon varaaminen matkaa varten, paluumatkalle lähteminen, morsiamen "kaappausyritykset" matkan aikana, sulhasen talon aidan särkeminen, rikotusta kohdasta sisään käyminen ja talon ympäri kulkeminen.

102. virolaisten pulmien jälkimmäiseen osaan kuuluu morsiamen nostaminen reestä turkin tai kankaan päälle, morsiamen kintaiden laskeminen turkille, morsiamen taluttaminen sisään, kintaiden laskeminen talon oviaukoille, morsiamen nostaminen leipälapion yli, morsiamen takamuksen hierominen uunia vasten, halkojen heittäminen uuniin, ujun eli huivin poistaminen morsiamen päästä (nostetaan kepillä), morsiamen pyöräyttäminen, ujun heittäminen talon katolle (ujuheitmine), pöytään käyminen, leivän murtaminen, samalla lusikalla syöminen, nuorimman sukulaislapsen asettaminen morsiamen syliin, sukkien lahjoittaminen lapselle, morsiamen taluttaminen ympäri pihaa, lahjojen laskeminen pysähdyspaikoille, morsiamen sukulaisten (nuodeväki) saapuminen kirstun ja lahjavakkojen kanssa, morsiamen piilottaminen nuodeväeltä, nuodeväen kestittäminen, morsiamen pään sukiminen, morsiamen hosuminen tanulla eli vaimon päähineellä, morsiamen lakittaminen (tanuttamine), tanun ravistaminen päästä kahdesti, morsiamen nimittäminen uudeksi kuuksi, morsiamen näyttäminen lahjaa vastaan, neitojen piiritanssi, morsiamen kukkaseppeleen riisuminen ja asettaminen neidon päähän, sulhasen päähineen pois laulaminen, morsiamen vyöttäminen esiliinaan, morsiamen tanssittaminen veljen toimesta, parin saattaminen nukkumaan, makuupaikan sijaaminen sulhasen niittämistä heinistä, makuupaikan varaaminen, parin riisuminen kilpaa, morsiamen heittäminen sulhasen viereen, morsiamen kaappaaminen kesken yön, vieraan neidon tuominen sulhasen viereen, parin herättäminen huutaen tai torvea soittaen, kintaiden jättäminen vuoteelle, lahjojen jakaminen morsiamen vakasta (vaimevakk), suuremman lahjavakan aukilaulaminen (lahtilaulmine), vakan kantaminen talon pöydälle, lahjojen jakaminen vakasta, lahjoista kiittäminen vakan ympäri tanssien (vakatants), rahan kerääminen morsiamen oikealla kengällä (kingaajamine), rahan kerääminen suureen puukauhaan (kulbiraha), hääajot, nuodeväen poistuminen, uusien sukulaisten luona vieraileminen (langusoit), päättäjäisateria ja jälkihäät (järelpulmad).

103. virolaisiin häätapoihin kuuluu parin vaatteiden yhteen sitominen, vieraiden vaatteiden yhteen sitominen ja vieraiden vihtominen uunin päällä (vihtlemine).

104. saamelaisiin häihin kuuluu liiton vahvistaminen iskemällä tulta parin yläpuolella (isketään tuluksilla), neidon "vastahakoinen" käyttäytyminen (näyttää nyrpeältä, vastailee kielteisesti), parin pukeminen taljoihin ja turkkeihin, hopeavyön kietominen neidon hiusten ympärille (toisaalla hiukset pidetään vapaina), pitojen järjestäminen (poronjuustoa, leipää, kalaa, lihaa), porontaljojen levittäminen tarjoiluille, taljoilla ruokaileminen (jokaisella oma puulusikka) ja lahjojen vaihtaminen (työkaluja, hopeaa, poroja, poronjuustoa). 

105. unkarilaiset hääpuvut ommellaan kolmen värisistä kankaista (vihreä=kevät, kukoistukseen puhkeava luonto, punainen=terveys, valkoinen=rauha).

106. unkarilaisiin häihin kuuluu ruokalahjojen vieminen sulhastaloon pajukorissa (kananmunia, leipää, hääpullaa eli pankoa), luumuviinojen esiin ottaminen, hääruokien valmistaminen (lihakeitto, paprikakana), ruokien ylistäminen lauluin, häiden aloitusmerkin näyttäminen sauvalla (vöfipalca), sulhaspoikien pukeminen rosmariininoksista ja ruusukkeista punottuihin hattuihin (bokreta), morsiamen avustaminen morsiusneitojen (nyuszuleany) ja pukijan (nyuszuasszony) toimesta, häätalon koristeleminen tammen ja koivun lehvillä, morsiamen pukeminen 12 palasta ommeltuun alushameeseen (pendely), punavihreään päällyshameeseen, valkeaan esiliinaan, valkoiseen paitaan, hartiahuiviin (zsalikeszkenö), samettiliiviin, punaisiin helmiin ja nahkasaappaisiin, morsiamen hiusten letittäminen pitkälle palmikolle, punaisen nauhan (pantlika) kiinnittäminen palmikon päähän, korkean rosmariininoksista punotun päähineen ("ruszmalin parta") asettaminen morsiamen päähän, morsiamen valmistaman rosmariinikoristeen laittaminen sulhasen päähän ("sallikaa meidän laittaa sulhasen hattuun koriste, hyvän morsiamen korea tuominen"), hyvästit ja erovirret, morsiamen talolle matkaaminen, sulhasjoukon vertaaminen "saalistaviin metsästäjiin", kulkueen pysäyttäminen morsiamen talon portille, tien puhuminen auki vertauskuvin ("tulimme poimimaan kaunista kukkaa"), valemorsiamen tarjoaminen sulhasjoukolle, "hyvän morsiamen" vaatiminen, morsiamen hyvästit vanhemmilleen ("annoit rintaasi, suojelit tuuleltakin, rakas äitini älä murehdi, päästä minut rakastettu tyttäresi"), morsiamen luovuttaminen tulijoille, köyden vetäminen kulkueen tielle, köyden vetäjien lahjominen, sulhasen talolle matkaaminen, sulhasen vanhempien tervehtiminen talon portilla ("anoppi tulkaa esiin, avatkaa portti, toimme pojallenne vaimon"), morsiamen syleileminen, pöytään käyminen, morsiamen palmikon avaaminen, morsiamen hiusten laittaminen nutturalle, vaimon päähineen asettaminen morsiamen päähän (keskiyöllä), parin rosmariinipäähineiden sitominen yhteen, yhteiseltä lautaselta syöminen, maljojen kohottaminen, pilkkarunojen esittäminen, morsiamen tanssittaminen lahjoja vastaan, häävaatteiden riisuminen, valkoisen esiliinan riisuminen, kasvojen peseminen, kasvojen pyyhkiminen kaason ojentamaan liinaan ("tähän asti meidän morsiamemme oli tyttö, nyt hän astuu huoneeseen nuorikkona") ja parin käyminen makuulle muiden jatkaessa ilonpitoa.

107. marien häihin (suan) kuuluu hääväen kutsuminen sulhasen talolle rakkopillejä ja rumpuja soittaen, sulhasen talolla syöminen, juominen, laulaminen ja tanssiminen, morsiamen talolle matkaaminen (kulkueeseen kuuluu sulhanen, häiden johtaja (suan buj), soittajat ja sukulaiset), lähtölaulun laulaminen ("lähdemme hakemaan hyvää ja haluttua neitoa"), talolle saapuminen, pihamaalla laulaminen ja tanssiminen, sisään käyminen, tulijoiden kestittäminen, tulijoille laulaminen (jokaiselle lauletaan laulu josta kiitetään), morsiamen vanhempien ja sukulaisten hyvästeleminen, sulhasen talolle palaaminen, lahjojen jakaminen, laulaminen ja tanssiminen, yöpyminen, uuteen perheeseen herääminen, laska-keiton keittäminen morsiamen toimesta, ruuanlaiton säestäminen lauluin ja yhdessä syöminen. 

108. häihin käydään kutsumassa "silmästä silmään" (sulhanen kutsuu oman sukunsa ja morsian omansa).

109. häät päätetään saunaan ja erorokan syömiseen.

110. nuorten tapaamisia kutsutaan illanistujaisiksi, illatsuiksi, valviaisiksi ja öitsyiksi, kosintaa kättäjäisiksi ja käziisksi, hääavun keräämistä susimiseksi ja toivakoimiseksi, sulhasväkeä vasteliksi, hakujoukoksi ja juohtokansaksi, morsiamen kapioita myymeiksi, morsiamen lakittamista myssyjäisiksi, morsiamen myötäjäisiä osaksi ja lepingoksi ja vanhempien luona vierailemista oljamiksi, ativoiksi ja orpanoiksi.

111. esivanhempien henget kutsutaan häihin asettamalla häätalon pöydän taakse valkoinen liina ja lyömällä seinään puuvaarnoja tulijoiden vaatteita varten (häihin osallistuu suvun elävät ja kuolleet jäsenet).

112. häätalojen väli kuljetaan "outoja polkuja pitkin" (toisen tavan mukaan hääkulkueen jäljet lakaistaan, vahingollisten henkien eksyttämistä). 

113. hääparin toimiin kuuluu samalla astialla peseytyminen ja samalle istuimelle istuminen.

114. heimopäivän (toisen hääpäivän) tapoihin kuuluu kurjeksi pukeutuneen henkiolennon saapuminen häihin (alkujaan eläimiksi pukeutuneita hahmoja useita, sukujen suojelushaltijoita).

115. marimorsian ja morsiustytöt puetaan karvahattuihin joiden päälle sidotaan punaiset huivit.

116. marimorsian lahjoittaa kullekin häävieraalle kolme helmeä (pidetään suuressa arvossa).

117. udmurtit käyttävät morsiamen päähineenä korkeaa kartiomaista lakkia (aison) jonka rahakoristelut peittävät puolet kasvoista (periytyy äidiltä tyttärelle, käytetään kaikissa tärkeissä juhlissa, säilytetään perheen pihakodassa eli kualassa).

118. udmurttinaiset kerääntyvät häiden edellä ompelemaan nauhoja, rahoja, simpukankuoria ja helmiä morsiamen päähineeseen (päähineellä uskotaan olevan parantava ja onnea tuova vaikutus).

119. niittymarit käärivät morsiamen palmikon nutturaksi päälaelle ja asettavat nutturan päälle sorokka tai symaksi-päähineen.

120. vuorimarit peittävät morsiamen palmikon sarpan-liinalla (kiedotaan pään ja kaulan ympäri niin että toinen pää jää roikkumaan rinnalle ja toinen selkään, liinan eteen sidotaan raha ja helmikoristeinen päänauha nasmak).

121. marien vanhinta päähineperinnettä edustaa kartiomainen, päälaelta avoin, tuohella tuettu sarvipäähine ospu.

122. marimorsiamen asuun kuuluu kolme kolmikulmaista kulmista kirjailtua hapsukoristeista liinaa (sulik) jotka ripustetaan pareittain vyötäröesiliinan päälle (liinoihin kiinnitetään hapsukoristeiset neliskulmaiset vyöriipukset, komdasti).

123. marit pukevat morsiamen tarkoin säädellyssä järjestyksessä edeten päästä jalkoihin (kampaus, palmikon koristeet, korvakorut, kaulakorut, rintakoriste, vyöliinat, säärykset, säärisiteet).

124. marimorsiamen pukuun kuuluu kaksi rinnan päällä toisensa leikkaavaa kaurissimpukoista pujotettua nauhaa (nauhojen lisäksi pukuun ommellaan helmistä ja kolikoista koostuva suojeleva tupsu).

125. marit laittavat morsiamen korviin suuret tupsukoristeiset korvakorut ja päähän korkean rahakoristeisen sarvipäähineen (ospu).

126. marit koristelevat hääpuvun eri värisin kirjailuin, etenkin suojelevin punaisin (pukua käytetään kaikissa tärkeimmissä juhlissa, pyhäpuku).

127. marien hääpäivän menoihin kuuluu helmien laskeminen kaivoon tai lähteeseen (morsiamen lahja Veen emolle).

128. mordvalaisen neidon palmikko jaetaan häissä kahdeksi letiksi jotka kierretään päälaelle tai punotaan kahdeksi "sarveksi" (lettien päälle asetetaan punainen tuohella tuettu ja helminauhoin koristeltu sarvipäähine pango).

129. erzalaisiin häihin kuuluu morsiamen rintasoljen irrottaminen ja pois heittäminen (kaaso) ja näyttävän takaliinan (pulaks) pukeminen morsiamelle (liina koristellaan vihrein, punaisin ja mustin hapsuin ja tupsuin).

130. moksalaisen morsiamen pukuun kuuluu pareittain kupeelle kiinnitetyt villalangasta ja simpukankuorista valmistetut vyötupsut (vastaa erzojen etu, sivu ja takaliinoja).

131. kaasoa kutsutaan nimin olallinen, sauva, mairikki, johto ja kanssavaimo (alkujaan avustajina lähisukulaiset).

132. häätapoihin kuuluu olkilyhteiden polttaminen sulhasen talolla, tulien välistä kulkeminen, morsiamen huivin nostaminen päretikulla, parin taluttaminen verhon taakse ("tutustumaan") ja talon nurkkahirteen lyöminen kurikalla.

133. vepsäläiset pitävät häiden tärkeimpänä vaiheena neidon valkean vallan (vouktan voudaizen) luovuttamista ("annetaanko isälle, veljelle, talolle, tuomelle vai päivälle").

134. vepsäläinen morsian luovuttaa neidon valtansa (valkoisen hiusnauhan) naimattomalle sisarelleen tai ystävättärelleen, sitoo nauhan kotipihansa puuhun tai antaa nauhan äidilleen (äiti laittaa nauhan oikean rintansa (oiktan nizaizen) alle, luovuttamisen jälkeen morsian poistuu vanhempiensa talosta).

135. mordvalaisiin häätapoihin kuuluu mesijuoma-astian reunaan kiinnitetyn tuohuksen ojentaminen morsiamelle sanoin "elä kunnollisesti, miestäsi rakasta", sulhasen talolle matkaaminen morsiamen kantaessa tuohusta (ei saa sammua, "tai lempikin sammuu"), sulhasen talolle saapuminen, tuohuksen vastaanottaminen sulhasen äidin toimesta ja tuohuksen kiinnittäminen mesijuoma-astian reunaan (sammutetaan häiden jälkeen mesijuomaan upottamalla).

136. komit kutsuvat sulhasväkeä korpinväeksi (kirnis juk, korpin joukko) ja vertaavat sulhasta joutsenta ahdistelevaan korppiin (jäänteitä totemististen sukujen välisistä suhteista).

137. komien häihin kuuluu morsiamen ja sulhasen ajeluttaminen poroilla ja parin roiskiminen lumella ajeluttamisen jälkeen.

138. mordvalaisiin tapoihin kuuluu morsiamen kaappaaminen, köyttäminen ja "kaapatun neidon" pelastusyritykset (toisaalla pari lukitaan aittaan, koputetaan halolla oveen ja sanotaan "tottukaa toisiinne").

139. mordvalaiseen sulhasjoukkoon kuuluu poks-kuda (sulhasen puhemies), kud-ava (sulhasen kaaso), ata-kuda ja ava-kuda (sulhasen vanhemmat), seuraneidot, urved (reen kuljettaja) ja morsiamen nostajat.

140. mordvalaisiin häihin kuuluu huivitetun morsiamen ruokkiminen puurolla (neidonpuuro), morsiamen kylvettäminen häiden vastaisena yönä, morsiamen palmikon hajottaminen, morsiamen hiusnauhan (lenta) poistaminen (morsiamen "vastustellessa"), hiusnauhan ("neidon kauneus") luovuttaminen sisarelle tai ystävättärelle, häälahjojen ompeleminen laulaen, yöpyminen, vanhempien hyväksynnän pyytäminen ennen auringonnousua, morsiamen kävelyttäminen sukulaistaloissa ja suvun kalmistossa (liina pään päällä), morsiamen suorittamat kumarrukset (viidesti itään), morsiamen nostaminen veljien toimesta, vanhempien ja sukulaisten hyvästeleminen (veljien harteilta), morsiamen saattajien (kudat) valmistautuminen lähtöön, sulhasen talolla suoritetut valmistelut, pöydän ympäri kiertäminen olutkauhan kanssa, esivanhempien rukoileminen, suuren piirakan (toj-praka) paistaminen häitä edeltävänä iltana, piirakan syöminen esivanhempien kunniaksi (osa mukaan), sulhasjoukon varaaminen palavilla päreillä, morsiamen talolle matkaaminen, yön viettäminen ulkona, morsiamen pukeminen punaisiin vaatteisiin, morsiamen pään peittäminen punaisella huivilla, morsiamen eroitkut, talon kurkihirteen koputtaminen, sulhasjoukon saapuminen pihalle, morsiamen piiloutuminen aittaan (toisaalla vaipuu valeuneen pirtin penkille), morsiamen lahjominen (leipä, kotieläimiä), morsiamen luovuttaminen (isän toimesta), morsiamen perheen kodinhaltijan rukoileminen, perheen tuohuksen luovuttaminen morsiamelle (säilyttää kuolemaan asti), ruokaileminen, vahakynttilän ojentaminen morsiamelle, palavaa kynttilää ("suvun onnea") pitelevän morsiamen kantaminen pirtistä, morsiamen nostaminen tähdin koristellun kankaan peittämään rekeen, saattueen kiertäminen kolmasti päreiden ja kirveen kanssa, morsiamen pakoyritykset matkan aikana, morsiamen huivin tai vyön heittäminen tielle, hääjoukon takaa-ajaminen, takaa-ajosta luopuminen, sulhasen talolle saapuminen, morsiamen nostaminen reestä, morsiamen vastaanottaminen palavan päreen ja kekäleiden kanssa, päreen potkaiseminen, hajotetusta päreestä ennustaminen, parin päiden kiertäminen tulella, kekäleiden heittäminen parin jalkoihin, morsiamen kävelyttäminen hääväen ympäri, uuden kynttilän antaminen morsiamelle (toisen tavan mukaan sammutetaan ja sytytetään vanha kynttilä), morsiamen pirskottaminen humalalla tai vedellä (vihdan läpi), kaason ja sulhasen äidin kantamien leipien liittäminen yhteen, sulhasen piiloutuminen, morsiamen kantaman kynttilän kiinnittäminen mesijuomaa sisältävään astiaan, sulhasen perheen kodinhaltijalle ja esivanhemmille uhraaminen, kynttilän sammuttaminen mesijuomaan, morsiamen taluttaminen tulen ääreen, morsiamen nimeäminen ("hyvä", "villi", "vihainen") suvun vanhimman tai nuorimman toimesta ("tässä on valo, ole onnellinen elämään ja perhettä lisäämään, ota uusi vaimon nimi"), morsiamen huivin poistaminen (leivän avulla), morsiamen kasvojen paljastaminen, parin istuttaminen vierekkäin, samasta astiasta syöminen, sulhasen lakin painaminen silmille, morsiamen neuvominen ja kestittäminen uunin luona, morsiamen esitteleminen tulelle ("uuni, emoseni, elä nokea minua, elä savusta silmiäni"), tuleen tuijottaminen, vuoteen sijaaminen aittaan, morsiamen kantaminen aittaan, yhteisellä lusikalla syöminen, morsiamen kotoaan tuomien ohukaisten nauttiminen, sulhasen äidin valmistaman piirakan syöminen, morsiamen "ruoskiminen", sukujen kynttilöiden sulattaminen yhteen (asetetaan vuoteen viereen), valemorsiamen kantaminen vuoteeseen, lahjojen jakaminen, vieraiden kestittäminen, yöpyminen, morsiamen johdattaminen joelle, vedellä valaminen, lapsionnen pyytäminen Veen emolta (pyytäjänä vanhin vaimo), oluen kaataminen kulkueen reitille, morsiamen esitteleminen saunalle, veden äärellä tanssiminen, veden kantaminen pirttiin, hääruuan valmistaminen morsiamen kantamasta vedestä ja vieraiden kestittäminen. 

141. häiden toimihenkilöihin kuuluu juohtomies, puhemies, kosjolainen (häämenojen vetäjä sulhasen puolelta), kaaso, olallinen, korvallisnainen (morsiamen lähin avustaja, täti tai vanhempi sisar), kaasonrytkä (morsiamen nuorempi sisar tai serkku), loihoojat (itkettäjät), korvot, korvoit, korvalliset (morsiamen avustajat, nuorempia sisaria ja lapsuudenystäviä), pulmapojat, kantapojat (sulhasen apulaisia), häämaamo (häiden naispuolinen johtaja), häätaatto (häiden miespuolinen johtaja), saajannainen (sulhasjoukon mukana liikkuva täti tai sisar), nuodeväki, nuodejoukko (morsianta hakemaan lähtevät sulhasen sukulaiset), myötämenijät (morsianta saattamaan lähtevät sukulaiset), itettäjä, itkettäjä (naispuolinen itkurunojen esittäjä), nuolenneittyet, kakrapokot, tsiilahaiset (morsiusneidot), hääleipien kantajat, eessäkävijä (morsiamen apulainen), kaasikot (häälaulajat), kirstumiehet (morsiamen kirstun kantajat) ja pillimies (soittoniekka).

142. marihäiden toimijoihin kuuluu suan-vui (häiden pää), kugu vene ja izi vene (iso ja pieni vävy, sulhasen apulaisia), saus, sagus (sulhasen naimaton ikätoveri), puras (piiraiden kantaja), kiamatsa ja kiamats-ava (vanhempi pari joita kutsutaan päänpukijaisisäksi ja äidiksi), ondzetz-kosse (kaaso), tanssijat, rakkopillinsoittaja ja rummunlyöjä.

143. marien häätapoihin kuuluu neliskulmaisen majan (silek) rakentaminen morsiamen talon pihalle, pöytien kantaminen ulos, onnen pyytäminen emo-jumalattarilta (ilman, veden, maan, meren ja pakkasen emoilta), sulhasen istuttaminen huopapeiton päälle, sulhasen neuvominen ("oi poikani, ollos suuren hyvän saaja, ollos onnellinen, tullos seitsemän pojan, seitsemän tyttären isäksi"), keskellä yötä matkaan lähteminen, rummun ja rakkopillin säestyksellä laulaminen, kirjavien liinojen heiluttaminen, puolivälissä levähtäminen, morsiamen talolle saapuminen, pihamajan ympäri ajaminen kolmasti (kuvaa kodan ympäri ajamista), sulhasen reen jäljen ("sulhasen jäljen") tallaaminen morsiamen toimesta, esivanhempien rukoileminen, sulhasväen juottaminen, ohukaisten esiin tuominen, piirastynnyrin avaaminen, sulhasen syöttäminen, vieraiden kestittäminen (pari ruokailee liinalla päällystetyn penkin päällä), nuoren miehen pukeminen morsiameksi, valemorsiamen tanssittaminen, morsiamen ympäri kulkeminen, tempaaminen ja saattaminen ulos (sulhasen toimesta), morsiamen pukeminen (kauhtana ja revonnahkalakki, revez-upsa), morsiamen pään peittäminen huivilla, morsiamen taluttaminen pihamajaan, lahjojen jakaminen majassa, hyvästien jättäminen, morsiamen "ruoskiminen" rekeen nostettaessa, morsiamen "vastusteleminen" ja "kieltäytyminen", pihamajan kiertäminen kolmasti, viivan vetäminen maahan veräjän kohdalle ("jääköön tähän kaikki raskaus"), liinan kääriminen reen ohjasten ympärille, ohjasten nykäiseminen parin toimesta, puolivälissä matkaa ruokaileminen, sulhasen talolle saapuminen, pihan ympäri ajaminen kolmasti, perintöosuuden lupaaminen parille, huopamaton laskeminen maahan, morsiamen astuminen matolle, morsiamen tervehtiminen leipien ja piirakoiden kanssa, matolle asetetun taikakalun tai vaatekappaleen heittäminen katolle, morsiamen heitosta ennustaminen, vaimon vaatteen päälle astuminen, morsiamen käyttäminen aitassa, taloon astuminen jonossa kävellen (edellä kävelevän liepeestä kiinni pitäen), kulkueen jälkien lakaiseminen, miesväen poistuminen talosta, samalla lusikalla syöminen, samasta piiraasta haukkaaminen, morsiamen huivin poistaminen esineen avulla, sulhasen vanhempien lahjominen liinoin, morsiamen taluttaminen aittaan soiton säestyksellä, nuorikon päähineen (semaks) pukeminen aitassa (kaason, päänpunojan (kiamats-ava) ja edessäseisojan toimesta), nuorikon johdattaminen veden ääreen, helmen heittäminen veteen, veden roiskiminen kolmeen suuntaan sanoin "Veden emo, emonen, aamullako vai illalla vedelle tulen, elä kiellä vettäsi", veden kantaminen taloon, laska-liemen keittäminen nuorikon kantamasta vedestä, vieraiden kestittäminen laskalla, toistensa jaloille astuminen (pari), häävuoteelle saattaminen soiton säestyksellä (edellä kävelevän liepeestä kiinni pitäen), nuorikon "karkausyritykset", nuorikon "ruoskiminen" vuoteen ääressä (kysytään "rakastaenko tulit") ja parin vetäytyminen yöpuulle.

144. udmurtit järjestävät häät kesällä tai talvella laskiaisen aikoihin (riippuen kosinnan ajankohdasta).

145. udmurttien nuodeväkeen kuuluu kunniajohtaja (kudo), naisjohtaja (pesai), nuoremmat toimimiehet (nyl vaisjos, neidon tuojat), edelläkulkija (az-vetlis) ja neidon avustaja (nyl-biztis).

146. udmurttien nuodeväki koostuu parittomasta määrästä sulhasen lähimpiä sukulaisia (sulhanen ei lähde mukaan). 

147. udmurttien häihin kuuluu morsiamen ensimmäinen hakumatka (nyl vajon, neidon tuonti), takaisin hakeminen sukulaisten toimesta (beren puksem, entiseen paikkaan palaaminen), hakijoiden "vastustaminen", sukujen välinen väittely, morsiamen talolle palaaminen, morsiamen osalle kylvetyn hampun liottaminen, oman talon rakentaminen sulhasen toimesta, morsiamen luona vieraileminen rakentamisen aikana, morsiamen toinen hakumatka, leivänpalojen heittäminen uunin päälle, esivanhempien rukoileminen ("vanhukset, elkää koskeko, sallikaa hyvin sinne saapua ja palata"), morsiamen talolle lähteminen keskiyöllä, edelläkävijän talolla pysähtyminen, morsiamen talolle saapuminen, tulijoiden vastaanottaminen huivilla peitetyn maljan kanssa, morsiamen piiloutuminen aittaan (toisaalla ruispeltoon), morsiamen olinpaikan tiedusteleminen, talon pihalle leiriytyminen, morsiamen ruokkiminen aitassa, esivanhempien rukoileminen, morsiamen huivittaminen, kanteleen soittaminen huivituksen aikana, päreen tai kynttilän ympäri kulkeminen puurovadin kanssa, onnen pyytäminen taivaanjumala Inmarilta, yhdessä ruokaileminen, lahjojen jakaminen, synnyinkodin hyvästeleminen, jäähyväisitkut, morsiamen kantaminen rekeen, saattueen ympäri ajaminen kolmasti, morsiamen hyppääminen reestä, matkaan lähteminen, viivan vetäminen maahan sulhasjoukon ja saattajien välille, ruuan uhraaminen esivanhemmille (veräjän kohdalla), morsiamen "pakoyritykset", morsiamen käyttäminen peltosarallaan, saran poikki kulkeminen, sulhasen talolle saapuminen, Inmarin rukoileminen, tulijoiden kestittäminen, mesijuoman tarjoaminen, morsiamen taluttaminen reen ympäri, morsiamen saattaminen aittaan, morsiamen pukeminen nuorikon päähineeseen ja vaatteisiin, kanteleen soittaminen ja tanssiminen pukemisen aikana, hääväen viihdyttäminen valemorsiamen toimesta, kankaan asettaminen pirtin kynnykselle, pirttiin astuminen kankaan päältä, nuorikon taluttaminen tulisijan ympäri (kahden vanhimman naisen toimesta), lahjojen vaihtaminen, veden hakeminen lähteestä, serbet-nimisen mesijuoman valmistaminen nuorikon kantamasta vedestä, juoman tarjoaminen vieraille, vedenhaltijan tervehtiminen ("elköön vesi minua säikyttäkö vaan pesköön"), veteen "astuminen", lahjojen laskeminen veden ääreen, nuorikon kylvettäminen joen rannalla olevassa saunassa, veden roiskiminen läsnäolijoiden päälle, puuron keittäminen nuorikon kantamasta vedestä, nuorikon vieminen ruispellolle, nuorikon päähineen (asjan) piilottaminen ja etsiminen pellosta, nuorikon kantaminen aittaan, yhdessä syöminen, leivän ja voin tuominen häävuoteelle, onnen ja pitkän iän toivottaminen parille ja suojelevan peiton (polog) vetäminen parin päälle.

148. morsiamen poveen laitetaan villaa, hampputukko ja seitsemän jyvää, kintaisiin suojeleva kivi, paitaan neuloja, vasempaan sukkaan raha ja taskuun tulikivi tai pihkaa.

149. komit vaihtavat hääliinat samanaikaisesti (morsian pitää toisella kädellä oman liinansa kulmasta ja toisella sulhasen, ennen vaihtoa liinojen päälle lasketaan leipä).

150. komimorsian kantaa häiden ajan povessaan sulhaselle valmistamaansa kalapiirakkaa (syödään puoliksi häiden jälkeen).

151. virolainen pari astuu yhdessä maakiven päälle (maan tasalla oleva sileä kivi tai kallio).

152. nenetsit kuljettavat neidon kolmasti vanhempiensa kodan ympäri ja sen jälkeen kolmasti nuorukaisen vanhempien kodan ympäri.

153. inkeriläinen morsian juoksee aitan ympäri kolmasti (ennen aitassa tapahtuvaa päänpeittämistä).

154. virolainen pari heittää kaivoon rahan Vee emalle (kaewu-anne).

155. inkeriläisiin häihin kuuluu morsiamen vieminen lähteelle häiden jälkeisenä päivänä, rahan tai taikakalun pudottaminen lähteeseen, vesiastian täyttäminen, astian kumoon potkaiseminen sulhasen kanssa ja seurueen kasteleminen.

156. vatjalaisiin häihin kuuluu avannolle matkaaminen, punaisten liinojen heiluttaminen seurueen edellä, ämpärin asettaminen parin eteen, ämpärin kumoaminen ja avannossa peseytyminen.

157. mordvalainen pari herätetään häävuoteelta kylpemään yhdessä (toinen hääpäivä=kylpypäivä).

158. virolainen pari pesee kasvonsa yhteisellä vedellä ennen makuulle käymistä.

159. morsiamen toimiin kuuluu veden roiskiminen hääväen päälle.

160. liiviläiset pukevat morsiamiksi kolme neitoa joilla harhautetaan sulhasväkeä.

161. hääkulkueessa kävellään peräkkäin toisista kiinni pitäen (pidetään tärkeänä ettei morsiamen ja sulhasen väliin pääse ketään).

162. inkeriläiset ohjaavat parin väliin neidon, morsiamen veljen tai kaason (ei lähde pois ennen kuin saa sulhaselta lahjan).

163. mordvalaisissa häärukouksissa pyydetään jälkeläisiä, onnea, pitkää ikää, suojelusta, sopuisaa yhdyselämää, karjan ja mehiläisten lisääntymistä ja paria pysymään "sukunsa tuntevina".

164. virolaisiin pulmiin käydään kutsumassa kolmasti (jos käydään vain kerran ei tulla).

165. virolaiset kutsuvat pulmiin jättämällä talon ovelle halon sanoin "koik puha pulma, puu ukse taha" (kaikki pulmiin, puu ovelle).

166. virolaiset viettävät pulmia talvella uuden kuun aikaan.

167. morsiamen suvun (vakarahvas) toimia ohjaa kaaso (kaasanaine, korvane) eli vanhempi naimisissa oleva sukulaisnainen jonka apuna toimivat morsiusneidot (pruutneitsid), morsiusveljet (pruudipoiss) ja esilaulajat (kaasik).

168. sulhasen suvun (saajarahvas) toimia ohjaa puhemies (moogaisa) eli vanhempi naimisissa oleva sukulaismies jonka apuna toimivat sulhaspojat (peiupoiss), esilaulajat (kaasik) ja moogaema eli puhemiehen vaimo (moogaeman vastuulle kuuluu nuorikon päähineen asettaminen).

169. virolaisiin pulmiin kuuluu sulhasen talolta lähteminen huutojen ja kellojen säestyksellä, sulhasjoukon kiertäminen kolmasti (piiramine), edelläkävijän lähettäminen morsiamen talolle, lähestymisluvan saaminen, veräjän luona lauletut kilpalaulut, oveen koputtaminen kepillä, pöytään istuutuminen, piiloon menneen morsiamen esiin vaatiminen, valemorsiamen tuominen sulhasväen eteen, valemorsiamen tanssittaminen, morsiamen tuominen piilosta, morsiamen tunnistaminen valemorsiamen ja morsiusneitojen joukosta, yhdessä ruokaileminen, parin istuttaminen vierekkäin, yhteisestä astiasta syöminen (kintaat käsissä), pöydästä nouseminen, häntärahan (sabaraha) laskeminen morsiamen paikalle, morsiamen pään peittäminen olkapäille ulottuvalla huivilla (uju, kiinnitetään kolmella soljella), morsiamen kantaminen rekeen, tielle pystytetyistä esteistä selviäminen lahjoin, taakse katsominen matkan aikana, nauhojen pudottaminen risteävien teiden ja jokien kohdalle, edelläkävijän lähettäminen sulhasen talolle, juomaleilin tuominen talolta, juoman uhraaminen ilmansuunnille, sulhasen talolle saapuminen, aidan rikkominen, villamaton laskeminen reen eteen, morsiamen astuminen matolle, vyön laskeminen matolle, talon nurkkien ja ovenpielien varaaminen, kotitulen sytyttäminen morsianta varten, taloon astuminen oikea jalka edellä, kintaan laskeminen oviaukolle, morsiamen kantaminen leipälapion yli, morsiamen istuttaminen pöytään, morsiamen huivin heittäminen katolle kepin avulla (uju viskamine), morsiamen pään paljaaksi laulaminen (pea lahti laulmine), pöytään käyminen, lapsen (rupepois) istuttaminen morsiamen syliin, kintaiden lahjoittaminen lapselle, morsiamen taluttaminen pihan ympäri, lahjojen laskeminen tulelle, vedelle ja kotieläimille, yöpyminen, morsiamen sukulaisten (vakarahvas) saapuminen, morsiamen piiloutuminen, sukujen välinen kilpalaulanta, valemorsiamen esiin tuominen, yhdessä ruokaileminen, morsiamen lakittaminen (tanutamine), morsiamen pään silittäminen, morsiamen poskien siveleminen tanulla ("pidä mies mielessäsi"), lakin puisteleminen päästä kahdesti, morsiamen nostaminen, nuorikoksi (noorik) nimittäminen, esiliinan sovittaminen ("ei löydy paikkaa"), esiliinan pukeminen nuorikolle, makuusijan kunnostaminen sulhasen niittämistä heinistä ja nuorikon tuomista liinoista, makuulle saattaminen, yöpyminen, parin herättäminen lauluin, soitoin ja hihkaisuin, kintaiden laskeminen makuusijalle, pesuveden tuominen parille, yhdessä peseytyminen, naimaonnen jättäminen veteen, myötäjäisten jakaminen, vaimon vakan (veimevakk) auki laulaminen, lahjojen kantaminen pöytään (pään päällä), lahjojen jakaminen kepin avulla, lahjoista kiittäminen tanssien (vakatants), vastalahjojen lupaaminen, rahan kerääminen nuorikon kengällä, nuorikon tanssittaminen (pulmade lohki tantsimine), päätösateria, seiniin koputtaminen ja rukin tuominen keskelle lattiaa. 

170. hääapua kerätään valkoisiin punakoristeisiin nyytteihin (kerääjillä käsivarsillaan punavalkoiset liinat nelinkerroin taiteltuina, saaduista kankaista valmistetaan häälahjat).

171. hääapua keräävä morsian pukeutuu kosijaisissa saamiinsa koruihin ja vaatteisiin (apua pyydetään sanoin "ei itse oteta, ei pakkoa panna, vaan vapaasta tahdosta jos joku lahjan antais").

172. häihin käydään kutsumassa kolmasti silmästä silmään ("ei kukaan tule yhdellä käskemällä", kutsumassa kiertävät isät ja enot).

173. häävalmisteluihin kuuluu tuvan lattian koristeleminen havuin ja lehvin, nuorien pihlajien ja koivujen tuominen nurkkiin ja lattianrakoihin, uunin ympäryksen havuttaminen, koivuisen lehtimajan pystyttäminen pihalle, talolle johtavan polun peittäminen havuin tai sananjaloin ja pihakoivujen koristaminen nauhoin ja kukkasin.

174. parin yhteiseen kylpyyn ("ilokylpy") kuuluu kahden vastan sitominen lehtipuiden oksista, vastojen vaihtaminen kylvyn aikana, yhteisellä vastalla kylpeminen, löylyn heittäminen yhdessä ja "sarvekkaan olennon" kohtaaminen saunapolulla (sarviin ja turkkiin pukeutunut mies).

175. morsiamen pukuun kuuluu tumma punakoristeinen hame (helma punaista verkaa), valkoinen esiliina (helmoissa punaisia ja vihreitä juovia), punainen tai musta huivi tai lakki, punaisin kukin ja helmin koristeltu valkoinen huivi, pellavainen pusero (hihansuut punaiset), juovikkaan punainen liivi (puetaan puseron päälle), vyötärölle kiinnitetyt vyölliset ja tupsuin koristeltu tasku.

176. hääpuvun tulee olla morsiamen valmistama (jokainen puku erilainen eli valmistajansa näköinen, häiden jälkeen pukua käytetään pyhäpukuna).

177. morsian valitsee kaasot sukunsa naineiden naisten joukosta (vanhinta kutsutaan akkakaasoksi). 

178. kaason tehtäviin kuuluu morsiamen lähellä seisominen, morsiamen suojeleminen "vaarallisilta voimilta", morsiamen pukeminen ja riisuminen ja häävuoteen valmistaminen.

179. kaasolle valmistetaan erityinen kaasonkannu eli haarikka.

180. hääpäivän sään uskotaan vaikuttavan parin onneen (tyyni ja poutainen=onnea ja sopua, myrsky=riitoja, sade=kyyneliä ja surua, lumipyry=onnea ja rikkautta, myrskyn jälkeinen pouta=iloa).

181. hääkulkueen jälkien peittymisen lumeen uskotaan merkitsevän onnea ja vanhan elämän päättymistä.

182. sulhasta varataan eli suojataan pujottamalla tämä päreistä tehdyn kolmion lävitse tai laittamalla tämän vasempaan pohkeeseen höyhen. 

183. häätapoihin kuuluu liinalla peitetyn haarikan eli tuopin tarjoaminen sulhaselle, liinan poistaminen haarikan päältä, haarikasta juominen, soljen laittaminen haarikkaan, haarikan ojentaminen morsiamelle ja soljen kiinnittäminen morsiamen rintaan.

184. häihin saavutaan valkoisten ruokanyyttien kanssa ("sen tuop tullessaa minkä syöp ollessaa").

185. sulhasen valmisteluihin kuuluu tulusten tai kekäleiden laittaminen kenkiin ("tunge tulta sukkiheis, kekäleitä kenkiheis") ja villaisten samana päivänä valmistettujen kintaiden ripustaminen kaulaan.

186. hääleikkeihin kuuluu hääparin väliin yrittäminen vuoron perään parin pitäessä tiukasti kiinni toisistaan.

187. hääruuat valmistetaan hääpäivänä, katetaan pöytään kerralla ja pidetään pöydässä kunnes kaikki on syöty.

188. hääkeitot syödään suurista puu tai savikulhoista (liha ja kala tarjoillaan suurilta puuvadeilta, vieraille omat puulusikat). 

189. hääjuomat juodaan puisista haarikoista.

190. päänpeittämiseen kuuluu tirskatin asettaminen morsiamen päähän (suvun naitujen naisten toimesta), pään ja hartiat peittävän liinan sitominen tirskatin päälle, liinan kulman vetäminen morsiamen kasvoille ja itkujen itkeminen peittämisen aikana (tirskatti=väliaikainen morsiamen päähine).

191. morsian katkaisee kotoa lähtiessään puulusikkansa ja heittää palat oven suuhun.

192. lähtöpuuro syödään päällysvaatteisiin, lakkeihin ja kintaisiin pukeutuneina (pöydästä noustaessa kaadetaan penkki).

193. häämatkan tapoihin kuuluu matkaan lähteminen äänekkäästi huutaen ja jalkoja tömistellen ("mitä suurempi melu sen iloisempi elämä"), matkan taittaminen kiirehtien ("ettei sulhanen lähtisi kävelemään neljällä jalalla" eli muuttuisi sudeksi), esteiden rakentaminen kulkueen tielle (sidotaan yhteen puiden latvoja, vedetään tielle lehvin ja kukkasin koristeltuja köysiä), tulien sytyttäminen kulkueen reitille ja tulien yli hyppiminen.

194. häämatkaa seuraa sulhasen talolle saapuminen ja reestä astuminen maahan levitetyn kankaan, turkin, huivin tai maakiven päälle (häämatka=taianomainen siirtyminen yhdestä elämänvaiheesta toiseen).

195. karjalaiset kiertävät häävuoteen kolmasti karhunkynsien, tuluksien ja ukonkiven kanssa, sitovat vuoteen kaason vyöllä ("yhdellä vyöllä vyötetyt"), vetävät vuoteen yli punaisia nauhoja (suojelevia) ja kietovat parin yhteen nauhoilla (parin tulee nukkua kasvokkain ja lähellä toisiaan).

196. morsiamen päänpeittämistä kutsutaan lakittamiseksi, myssyjäisiksi ja nättyjäisiksi (toista hääpäivää päänpeittopäiväksi).

197. päänpeittämiseen kuuluu hiusten palmikoiminen, palmikoiden nostaminen pään päälle ja palmikoiden peittäminen huivin tai lakin avulla (toisaalla palmikko kierretään nupulle pannan ympäri ja peitetään tanulla, kolmannen tavan mukaan palmikot käännetään roikkumaan kaksinkerroin).

198. päänpeittämiseen osallistuvat kaaso, kaaseet ja sukulaisnaiset (yksi laittaa toisen puolen, toinen toisen).

199. päänpanijaistapoihin kuuluu hiusten sukiminen ja letittäminen, lettien päiden nauhoittaminen, lettien kääntäminen pään ympäri, lakin tai myssyn asettaminen lettien päälle ja päänpanentalaulujen laulaminen.

200. morsiamen päähineisiin kuuluu pellavaiset huivit, tykkimyssyt ja kukkaseppeleet.

201. päänpeittäjäisiä seuraa morsiamen juhlallinen johdattaminen hääväen eteen (hääpukuun puettuna, soiton ja laulun säestyksellä).

202. morsiamen lakittaminen suoritetaan aitassa, saunassa, pirtin penkillä tai jossain piilopaikassa.

203. päänpanijaistapoihin kuuluu parin istuttaminen vierekkäin, hiusten sukiminen, toistensa kasvojen peseminen ja päähineiden vaihtaminen (morsiamelle sulhasen lakki, sulhaselle morsiamen huivi).

204. morsianta lakitettaessa lausutaan "unusta uni, mäleta melu, tuleta tuli, pea mees meeles" (unohda uni, muista muisto, sytytä tuli, pidä mies mielessäsi).

205. päänpeittämistä seuraa vaatelahjojen jakaminen, vastalahjojen antaminen ja morsiamen istuttaminen sulhasen viereen kaason huutaessa "tulkaa katsomaan uutta kuuta".

206. morsiamen huivia nostettaessa sanotaan "terve, terve, uus kuu näkyy" (ensimmäisen katseen saa sulhanen).

207. morsiamen paljastamista kutsutaan katsojaisiksi ja näkijäisiksi.

208. morsianta huivitettaessa kysytään "kelles tämä huivitetaa" (kaaso) johon vastataan "ka miule" (sulhanen).

209. morsiamen huivittamista seuraa sulhasen pukeminen morsiamen valmistamiin vaatteisiin. 

210. häälahjoihin kuuluu olkavaipat, paidat, nauhat, vyöt ja pellavakankaat.

211. häälahjat jaetaan yksi kerrallaan morsiamen käsivarrelta kaason toimiessa jakajana (toisen tavan mukaan morsiamen veli jakaa lahjat piiskan tai kepin päältä).

212. häälahjoja eli höyheniä jaettaessa lausutaan "ottakaa vastaan hyväst mielest, vähäst varast, meiän lapsen höyheniä" tai "susi juoksi surkeasti, metsänrikka riipeästi, aina viepi mennessänsä, eipä tuo vaan tullessansa, kelle linnut kelpaeli, kelvatkohon höyhenetkin".

213. komit saapuvat häälahjojen jakoon tiiviinä kulkueena (lahjojen tulee olla itse valmistettuja ja päälle puettavia).

214. komit antavat häälahjoiksi paitoja, nauhoja, liinoja ja vöitä (lahjat puetaan päälle heti ja tanssitaan kiitokseksi, toisen tavan mukaan kiitetään laulunsäkeellä).

215. komit säilyttävät häävaatteet hyvän onnen tuojiksi (vaatteita ei käytetä tai pestä häiden jälkeen, uskotaan suojelevan kotia ja yhteistä onnea).

216. komit pitävät liiton vahvistavana toimena kauniisti kirjaillun liinan päistä pitelemistä (puolison kuoltua liina revitään kahtia).

217. karjalaiset tuovat ensimmäiset vaatelahjat neidon kylvetysiltaan (neito ottaa lahjat vastaan koskettamalla, äiti ojentaa vastalahjan).

218. karjalaiset vaihtavat toiset vaatelahjat katsojaisissa (morsiamelle naidun naisen puku, vastalahjaksi punainen paita).

219. häälahjojen uskotaan sisältävän valmistajansa elinvoimaa ja rakkautta (lahjoja vaihtamalla tiedetään saatavan "hyvät välit").

220. hääsaunan tapoihin kuuluu parin vaatteiden vaihtaminen ja vaatteet päällä kylpeminen (morsian pitää sulhasen paitaa, sulhanen pitää morsiamen vaatteita, toisen tavan mukaan vaihdetaan sukkia).

221. häävaatteet päällä kylvettäessä hoetaan "hik hikee, karva karvaa" (tavan uskotaan sekoittavan hiet ja antavan hyvät välit).

222. virolaisiin häihin kuuluu parin kohottaminen ilmaan ("mitä korkeammalle sitä onnekkaampi elämä") ja veden kantaminen lähteeltä (saavin korviin punaiset nauhat, vedellä kylvetetään häävieraita).

223. häiden päättötapoihin kuuluu lähtörokka, eroputro, lihavelli, talon seiniin koputtaminen (halolla, kurikalla), susien tavoin ulvominen, ruokien raivaaminen pöydästä, juoman tuomisen lopettaminen ja pöydän kääntäminen ympäri.

224. kaason toimiin kuuluu sulhasen lakin kaappaaminen ja asettaminen morsiamen päähän.

225. häiden aikaisen kuunvaiheen uskotaan vaikuttavan parin onneen (alkukuu=pitkää yhteiseloa, loppukuu=lyhyttä, tyhjä kuu=köyhää, nouseva kuu=rikasta).

226. morsian ottaa kotitalosta lähtiessään mukaansa kolme kiveä, pihlajanlehteä, lastua ja kotieläimen karvaa.

227. hääkulkueen suojaksi voidaan kutsua perheen keittokodan haltijat ("ota utra uunin peältä, kotohisi lämbimästä, jolla vieroni vihitsen, tarhan täyen kiertelemmä, otamma uunista urohot, väjekseni, voimakseni, tuekseni, turvakseni").

228. marimorsian irrottaa puvustaan helmiä tai kolikoita ja laskee ne veteen sanoin "pysyy rauha eikä tartu viha".

229. vepsäläismorsian kietoo hääyöksi liinan vartalonsa ympärille (aamulla liina ojennetaan sulhasen pyyhkeeksi). 

230. hääkulkue suojataan asettamalla maahan kolme kiveä joiden päälle pari astuu oikealla jalalla (päiden tulee koskettaa toisiaan), kiertämällä pari kolmasti palavan päreen ja kirveen kanssa (kirveenterällä maata piirtäen), nostamalla päreet parin päälle ja hajottamalla päreet pihamaalle.

231. karjalaiset vahvistavat liiton lyömällä yhteen leipiä tai koputtamalla seinään päreellä (tuli vanhempi tapa).

232. karjalaiset kutsuvat morsianta mutsoksi, mutsuksi, mutsoiksi ja muttsoksi (tarkoittaa morsianta ja nuorta vaimoa).

233. vepsäläisen hääparin tulee istua mahdollisimman lähellä toisiaan ("niin ettei välistä pysty katsomaan").

234. vepsäläinen pari ei saa liikkua häämenojen aikana (jos liikkuvat lakaistaan edeltään lattiaa tai asetetaan lattialle kankaita).

235. vatjalaisiin häätapoihin kuuluu morsiamen hiusten leikkaaminen, valkean liinan (kiika) asettaminen morsiamen päähän, morsiamen ohjaaminen pirtin oikeaan ovenpieleen, kaason siirtyminen pirtin vasempaan ovenpieleen ja morsiamen taluttaminen ulos auringon laskettua.

236. vatjalaisiin häihin kuuluu itkuin herättäminen, kukkaseppeleen asettaminen morsiamen päähän, morsiamen odottaminen ovella kintaat käsissä ja liina käsivarrella, morsiamen johdattaminen ovelle, morsiamen kaulaan käyminen (sisar), yhdessä huojuminen, sulhasväen saapuminen, morsiamen johdattaminen pihalle, piirin muodostaminen morsiamen ympärille, kukkaseppeleen sovittaminen piirissä olevien neitojen päähän, kujan muodostaminen sulhaselle ja tämän sisarelle, morsiamen vieminen piiloon (eno), pirttiin astuminen, lahjojen kerääminen kestitystä vastaan (kerätään suureen vatiin tai kuppiin), lahjavadin "kivittäminen" ja "suojeleminen", morsiamen pukeminen hääpukuun, kerättyjen lahjojen jakaminen morsiamen suvulle, nuorikon lakin asettaminen morsiamen päähän, laulun säestyksellä ruokaileminen, parin taluttaminen aittaan, yöpyminen, aikaisin nouseminen ja sulhasen talolle matkaaminen.

237. virolainen sulhasväki ei riisu päällysvaatteita läksijäispäivän aikana (tavat jäänteitä alkuperäisistä talvihäistä).

238. virolaisiin häätapoihin kuuluu morsiamen istuttaminen lakitusta varten, nuorikon päähineen (tanu) puisteleminen lattialle neljästi, morsiamen "rankaiseminen", morsiamen lakittaminen, sulhasen pukeminen morsiamen tuomaan paitaan ja sukkiin, morsiamen nostaminen tuolille, taikakalun laskeminen lakituspaikalle, sulhasen vanhempien syleileminen, morsiamen johdattaminen pöytään, yhteisen leivän syöminen ja vieraiden kestittäminen morsiamen tuomilla ruokalahjoilla.

239. virolaiseen kaivolla käyntiin kuuluu morsiamen pukeminen valkoiseen raittiin eli huiviin, veden nostaminen kaivosta (kaksi sangollista), veden kaataminen maahan ja morsiamen huivin heittäminen katolle.

240. liiviläismorsiamen pukuun kuuluu pitkä ja vaalea kädet peittävä röijy ja punainen tai kirjava pään ympäri kiedottu huivi.

241. liiviläinen pari yhytetään istuttamalla nuoret vierekkäin ja laittamalla parin kädet päällekkäin (miespuolinen sukulainen laittaa kätensä käsien alle ja naispuolinen sukulainen käsien päälle).

242. liiviläisiin häihin kuuluu morsiamen talolle matkaaminen, morsiamen piiloutuminen aittaan, "väärien avainten" antaminen sulhasväelle, morsiamen etsiminen kolmen valemorsiamen joukosta (silmät peitettyinä), pirttiin palaaminen, yhdessä ruokaileminen ja tanssiminen, morsiamen taluttaminen takaisin aittaan, morsiamen hiusten laittaminen, nuorikon lakin asettaminen morsiamen päähän (leuan alta sidottu myssy) ja valmistelujen säestäminen lauluin.

243. ersalaisiin häihin kuuluu eroitkujen itkeminen, uunin tuijottaminen, morsiamen reen varustaminen kirjaillulla kuomulla, morsiamen pukeminen mekkoon ja valkeaan liinaan, morsiamen pään peittäminen punaisella huivilla (peitetään matkan ajaksi), paksujen siteiden kääriminen morsiamen nilkkoihin ("jotta ei pääse pakoon"), morsiamen "vastusteleminen" (tarrautuu ovenpieliin), matkaan lähteminen, sulhasen talolle saapuminen, humalan sirotteleminen morsiamen päälle (sulhasen sisar), tulen ja kodinhaltijan kumartaminen, haltijoiden hyväksynnän pyytäminen, leivän laittaminen morsiamen pään päälle, nuorikon nimen antaminen ("kaunis", "villi"), joelle johtavan polun pirskottaminen mesijuomalla ja joella käyminen.

244. komien häihin kuuluu rahin päällä istuvan morsiamen lähestyminen sulhasen toimesta (istuu hiukset hajallaan), morsiamen kieltäytyminen (kolmasti), morsiamen suuteleminen, morsiamen nouseminen rahilta, rahin hajottaminen sulhasjoukon toimesta ("jo otti omamme"), morsiamen hiusten laittaminen kahdelle palmikolle, palmikoiden peittäminen nuorikon lakilla, parin ohjaaminen kahden punaisen villavyön päälle, liiton vahvistaminen vöiden päällä seisten, morsiamen johdattaminen avannolle, lahjojen laskeminen vedelle, kasvojen ja käsien peseminen avannossa ja yhdessä peseytyminen.

245. vatjalaisiin häihin kuuluu hääleipien leipominen laulaen ("paisu paisu vellon kakku, ylene kursileipä"), leipien asettaminen pöydälle päällekkäin, kuvioista ja kypsyydestä ennustaminen, lahjojen kerääminen puiseen kuppiin, itkujen itkeminen, vihtojen sitominen morsiussaunaa varten (kolme erilaista), morsiamen kylvettäminen, saunan ulkopuolella odottaminen (puhtaiden vaatteiden kanssa), morsiamen pujottaminen pihlajanlehvien läpi, päivälle ja kuulle kumartaminen, morsiamen taluttaminen aittaan (hiusten kuivuttua), morsiamen istuttaminen korvallisten väliin, hääliinan ripustaminen pirtin seinälle, pöytien siirtäminen liinan alle, morsiamen noutaminen aitasta, morsiamen "piiskaaminen" pirtin ovella, morsiamen taluttaminen pöydän ympäri, kynttilän sytyttäminen, pieluksen laskeminen penkille, morsiamen istuttaminen pieluksen päälle (korvalliset molemmin puolin), lahjojen kerääminen puukuppiin, suurempien lahjojen lupaaminen morsiamelle, sulhasen pukeminen vyöhön, kintaisiin, lakkiin ja saappaisiin, lähtölaulujen laulaminen, morsiamen talolle matkaaminen, sulhasen varaaminen lauluin, sulhasen tervetuliaisvirren laulaminen, sulhasjoukon tulosta uteleminen, kiertoilmaisuin vastaaminen ("varis vaakkui"), sulhasjoukon tervehyttäminen, morsiamen vieminen aittaan, sulhasväen kestittäminen, morsiamen etsiminen "piilopirtistä", korun lahjoittaminen morsiamelle, liinan ojentaminen vastalahjaksi, morsiamen ja sulhasen suiden pyyhkiminen liinalla, sulhasväen lahjominen vöin, huivein ja liinoin, morsiamen äidin lohduttaminen, morsiamen istuttaminen sulhasen ja kaason väliin, morsiamen pään peittäminen suurella liinalla, ympärikkö-tanssin tanssiminen, morsiamen sukulaisten kutsuminen sulhasen talolle, sulhasen talolle matkaaminen, hääjoukon vastaanottaminen lauluin, humalan ja jyvien heittäminen parin päälle, morsiamen istuttaminen pöytään, istumaiässä olevan lapsen nostaminen morsiamen syliin, lahjojen antaminen lapselle, morsiamen sukulaisten kestittäminen, kestityksestä kiittäminen lauluin, morsiamen neuvominen ("tähitä tähittä päivä, veta merkki otavassa"), sulhasen talolla yöpyminen, parin herättäminen auringon noustessa, parin johdattaminen kaivolle (rinta rinnan, liinasta kiinni pitäen), sankojen täyttäminen vedellä (morsiamen veli), sankojen kaataminen, seurueen kasteleminen, morsiamen vieminen "ensimmäiselle pissalle" ja häät päättävän "mansikkasaunan" lämmittäminen.

246. tverinkarjalaisiin häätapoihin kuuluu parin istuttaminen pirtin vastakkaisille puolille (sulhanen peräseinälle, morsian etuseinälle), sulhasen puhemiehen ja morsiamen avustajan istuutuminen sivuseinille (nelistään muodostavat neliön), pystyyn nouseminen, sulhaselle kumartaminen (kolmasti), avustajien käsien kohottaminen ilmaan sanoin "miun ulemmä" (toistetaan kolmasti), parin seisottaminen keskellä lattiaa (mahdollisimman lähellä toisiaan) ja lahjojen jakaminen (morsian antaa valmistamansa käsipaikan, sulhanen jakaa kolikoita ja helmiä morsiamen kassasta). 

247. inkerikkojen lähtöhäihin kuuluu häihin laitetuista juomista ennustaminen (makeaa hyvä enne), hääleivän leipominen (suuri reikäleipä), lahjojen asettaminen hääleivän keskelle, kiimileivän eli lempeä nostattavan leivän leipominen häitä edeltävänä iltana, kiimileivän syöminen villisti hirnuen, taikinapytyn kannesta maistaminen, morsiamen jalkojen ristiminen, morsiamen kantaminen kynnyksen yli ("kahest kätyisest"), sulhasen talolle matkaaminen, eteenpäin katsominen matkan aikana, katsojaisten järjestäminen sulhasen luona, parin seisottaminen samalla lattianlankulla, morsiamen kantaminen saunaan, morsiamen hiusten avaaminen äidin toimesta ("mie harottelen kultakuutrat, levittelen liekuteltuiseni lieminät"), morsiamen kietominen turkkiin, morsiamen käyttäminen esivanhempien nurkassa (turkkiin käärittynä), esivanhempien hyväksynnän pyytäminen, saunaan palaaminen, morsiamen hiusten avaaminen sisaren toimesta, morsiamen kylvettäminen (aloitetaan päästä), morsiamen valaminen vedellä (sukulaisnaiset vuoronperään), kylvettämisen säestäminen lauluin ("kylve kolmella lehellä, kolmen koivun oksasella, ojavesi onneksesi, merivesi mieleksesi, lähevesi lämmöksesi"), päivännousulle, lounatpäivälle ja iltapäivälle kumartaminen (kolme päivänsuuntaa), pirttiin palaaminen, kiukaan ja uuninpankon hyvästeleminen, toivomusten lausuminen kodinhaltijalle ("ota paikkasi"), esivanhempien kutsuminen hääjuomaa (meoi) maistamaan, mesijuoman kaataminen pihamaalle, sulhassaunan lämmittäminen, kylpyveden hakeminen (sanomatta sanaakaan), sulhasen hiusten peseminen, mesijuoman kaataminen kiukaalle, kylvyn säestäminen lauluin ("kylve kolmella lehellä, lepän lehti lämmäksesi, toisella haavan lehellä, haavan lehti haltijaiseks, kolmannel koivun lehellä, koivun lehti korkiakses, kylve kolmella veellä, yhellä tieveoilla, tieveoilla tietäväksi, kahella maaveoilla, kolmella suoveoilla, heitä vanhat vaattehesi oksille alempaisillen, pane uuet sijahan oksilta ylempäisiltä"), pirttiin palaaminen, sulhasen istuttaminen turkin ja pieluksen päälle ("istu ukko veljyeni, taattas tuuvin turkin päälle, maamas höyhenpatjan päälle, laske jalkas lakon alle, kaikki maakin lainehtivi, laske kättäs lauan alle, kaikki lauta lainehtivi"), korvojen asettuminen sulhasen molemmin puolin, sulhasen kengittäminen veljen toimesta, kekäleiden ja taikakalujen laittaminen kenkiin ("tunge tulta sukkihinsa, kekälettä kenkihinsä"), kulkuneuvojen koristeleminen kankain ja kulkusin, morsiamen talolle matkaaminen, esteiden kasaaminen sulhasjoukon tielle, esteiden pois laulaminen ("siell on rauta-aita eessä, lyöppä rikki rintaluillas, väännä hartian välillä, elä piä pientäni kujalla, elä tiellä tetriäni, lase matkaan marjuttani"), sulhasen vastaanottaminen ("viekähä vävy tupahan, ylimmäisille sijoille, isommille istuimille, selin seineä sinistä, päin pöyteä punaista"), kynnyksen yli hyppääminen ("kuin meet puola porstuahan, elä saapasta satuta, kypenyttäs kynnyksehen"), pöydän kiertäminen, sulhasen istuttaminen morsiamen paikalle ("istukka sijalle sille, missä neito illan istui, missä neito aamun astui, sylin syäntään piteli, kahmaloisin kasvojansa"), pöytäliinan levittäminen, tarjoilujen levittäminen liinalle, tulijoiden tarkoitusperien uteleminen ("ilveksen ajossa"), morsiamen johdattaminen aittaan, tulijoiden kestittäminen, kestityksestä kiittäminen ruokalahjoin, morsiamen vaatevarojen pakkaaminen niinimattoihin, morsiamen luona vieraileminen ("terve kuuhut, terve päivä, terveheksi meijän minjä"), huivin sitominen morsiamen silmille, huivin "hypisteleminen", morsiamen ruokkiminen sulhasen sisarten eli kaasikkeiden toimesta ("jo siun emoisi syötti, mie vainen varoiksi syötän, piä mieltä meijän maalle, mieltä meijän vellollemme"), kaasikkeiden lahjominen, morsiamen pukeminen, morsiamen ylistäminen aitasta palaavien kaasikkeiden toimesta ("käimme kuuta katsomassa, päivöjä tähystämässä, hoi sie vietroi veljyeni, kun sinä sitä näkisit, mitä meille näytettihin"), morsiamen johdattaminen pirttiin, vitsan heittäminen morsiamen yli, morsiamen ohjaaminen sulhasen viereen, rinnakkain seisominen ja yhytyssanojen laulaminen ("saipa kaksi kasvanutta, yhtehen yhennäköistä, kaks puhasta, kaks punaista, kaks rikasta rinnakkaisin, kaks on kaunoista yhessä, soriata suutatuksin, verevätä vieretellen, yhenmuotoiset molemmat").

248. sulhasta neuvotaan neuvokkivirsiä laulaen ("kun tulee tuju nenääsi, saapi sappi sieramiisi, ota kirves kätehesi, mene metsään hulkkumahan, sinne viskaa vihasi, sinne tuiskaa tujasi, tule nauraen kotihin, sirkuttele sisolleni, siis kuulut hyvä hyväksi, hyvän neion puolisoksi"). 

249. inkerikkojen tulohäihin kuuluu liinan sitominen reen vempeleeseen, morsiamen nostaminen rekeen ("älä nouse nostamatta, käy rekehen käskemättä"), morsiamen syntymähaltijan kutsuminen mukaan ("lähe luoja luokilleni, armollinen aisoilleni"), vaatteiden liepeille istuminen matkan aikana, takaa-ajoon lähteminen morsiamen sukulaisten toimesta, sulhasen talolle saapuminen, maan, kuun ja päivän tervehtiminen ("minhyeni, marjueni, viskaa lahja tanhualle, veräjälle pieni verha, terve maa ja haltiasi, tervehemp on minjyeni, terve verhottu veräjä, tervehempi minjyeni, terve kuuhut kulmiltasi, terve päivä päälaelta, tervehempi minjyeni"), maahan levitetyn turkin päälle polvistuminen, morsiamen johdattaminen taloon ("jo vello kahen tulevi, jo aine kahen ajavi, neittä helmasta vetävi, kulettavi kultaistansa"), tuhkan ja humalan sirotteleminen parin päälle, häävuoteen kunnostaminen ja pöyhiminen, morsiamen vaatteiden levittäminen aitan orsille, kaason valmistaman prötön nauttiminen aitassa (yhteisellä puulusikalla), morsiamen riisuminen ja peitteleminen vuoteeseen (kukkaseppele päässä), parin päähineiden vaihtaminen keskellä yötä, morsiamen palmikoiden purkaminen aamulla (puretaan kilpaa), morsiamen taluttaminen pihapiirin ympäri (hiukset hajalla), morsiamen päähineen poistaminen, nuorikon päähineen asettaminen morsiamen päähän, lakittamisen säestäminen lauluin ("neion muoto moikatahan, neion varsi vaihetahan, neion liitsi liitetähän, neion kaanu katsotahan, pääkkö pieni peitetähän", "hyvä kaase, kaunis kaase, ilolakki päähän laita, ilo pane palmikkohon"), lakittamisen "vastustaminen" (morsian tempaisee hiukset auki), morsiamen lahjavakan kantaminen pirttiin, vakan nostaminen pöydälle, lahjojen jakaminen vakasta otsankohtajaisen ruoskan päältä ("kun on lintu kelvannut, niin kelvatkoon höyhenetkin"), lahjojen pukeminen päälle, vastalahjojen lupaaminen, tyhjän vakan täyttäminen villoilla, jäähyväislaulujen laulaminen ("kun tulee surusi suuri, ja tulee tusakas tunti, korjaa kyynelees kerälle, tie vain laiva kyynelistä, vieret vettä ottamahan, vieretä kerä vetehen, lase laiva lainehesen, pane linttisi lipuksi, polles pane purjeheksi, mist tuntoo siun emosi, se vie viestit emollesi, sanat saunoin tuojallesi"), sulhasen neuvominen lauluin ("tulee neiolle ikävä, ja tulee tusakas tunti, pane puro puikkoihinsa, tahi valko valjahisin, tuo neittä ison kotihin, emon kainon kartanolle" ja "elä anna vierahan vihata, talon toisen soimaella, sie ain oo sisoni puolta, ei oo turvoa sisolla, ei oo muissa kuin vävyssä"), kaason palkitseminen kapalla ja morsiamen vanhempien muistaminen viemisillä ("täss on kakku kaunostasi, liha leipä linnustasi, ei neittä lumelle luotu, eikä pantu pakkasehen, elä itke emoseuni, kaikottele kantajani").

250. inkerikkojen kolmannen hääpäivän ("ämmien päivä") tapoihin kuuluu kaivolla käyminen ("menet kana kaivotielle, katso kaivohon kuvaasi"), uhlujen eli sankojen täyttäminen, uhlujen asettaminen rinnakkain (kuvaavat paria), maan äärille kumartaminen, lahjojen pudottaminen kaivoon (pudotetaan suusta), uhlujen potkaiseminen, roiskeista ennustaminen, lahjojen laskeminen uhluihin, veden kantaminen taloon, mantsikkasaunan lämmittäminen ja häissä saatuihin vaatteisiin pukeutuminen.

251. häistä lähdettäessä lauletaan "suvulleni suuri kiitos, kuin sie kutsuit kutsuihisi, hankit happamaisillesi" tai "syöty on syömät, juotu juomat, syöty ryntäät rytkilöille, kaulat kellonkantajilta, ei vain kiitellä osata".

252. komien häätapoihin kuuluu hanhen pyytäminen, paistaminen ja kantaminen pöytään iloiten ja hanhien huutoja jäljitellen (kantajina sulhasen äiti ja sukulaisnaiset).

253. tverinkarjalaisiin häihin kuuluu punaisten nauhojen solmiminen avustajille, antilaan pukeminen parhaisiin vaatteisiin (kaunoloihi), antilaan hiusten sukiminen hajalleen, hiusten peittäminen huivilla, esivanhempien hyväksynnän pyytäminen pirtin pyhässä nurkassa, antilaan kiertäminen tulen ja esivanhempien kuvien kanssa ("kultavuori vastaan, eläkää mitä parhaiten ja sovussa"), antilaan taluttaminen pöydän ympäri, antilaan saattaminen pihalla odottaviin kärryihin, liikkeelle lähteminen saattoväen (kanzovehk) seuratessa, sulhasen talolle saapuminen, pöytään istuttaminen, sulhasen sisaren istuutuminen antilaan viereen, sisaren lahjominen sarkahuivilla, antilaan huivin nostaminen olkapäille (hääväen huutaessa "kaunis morsian"), lahjojen jakaminen, hääleivän leikkaaminen (vastalahjoiksi), parin saattaminen aittaan, yöpyminen, parin herättäminen mekastaen (jatketaan kunnes antilas ilmoittaa olevansa tyytyväinen mieheensä), veden kantaminen kaivolta, vesiastioiden kaataminen, käsipaikkojen asettaminen astioiden päälle, antilaan ajeluttaminen, antilaan talolle palaaminen ("myössyttelietsemäh"), vävyn kestittäminen, vävyn sukulaisuuden tunnustaminen ja antilaan myötäjäisten jakaminen (kaksi vastaveistettyä kuppia ja lusikkaa).

254. inkeriläiset naukuvat lahjanjaon aikana kuin kissat.

255. inkeriläiset ripustavat värikkäitä kankaita ja nauhoja häätalon lähellä oleviin puihin.

256. komit valmistavat parille solmuja sisältävät vyöt.

257. komit vahvistavat liiton astumalla villaisen nauhan yli.

258. morsian otetaan vastaan lyömällä kirveellä lovi ovenpieleen ("uusi perheenjäsen", lyöjänä suvun vanhin).

259. morsian hyvästelee synnyinkotinsa halaamalla vanhempiensa polvia (polvia yhdistetään suvun jatkumiseen).

260. hääkulkue otetaan vastaan virittämällä talon pihalle tuli ja lietsomalla liekit korkeiksi lauluin ("jo kuuluu kumu kylälle, jo tulloo tuttu joukko, tulosavu saapuville", ”jo tulloopi meiän tuttu, tuopi minjan tullessaase").

261. morsian laskee sulhasen pihalle astuessaan liinan anopin maahan levittämän kankaan päälle ("emo tuopi tullessaase, kauniin vaipan valkijaisen, paa sie neito paikka päälle, vejä suorassa sovussa").

262. naisen perheen luokse (kotivävy) muuttavan miehen häät suoritetaan päinvastaisessa järjestyksessä (sulhanen haetaan morsiusjoukon toimesta, sulhanen suorittaa morsiamen toimet).

263. häätapoihin kuuluu morsiamen talolle matkaaminen, piiloon menneen morsiamen kutsuminen reestä, reestä nouseminen morsiamen tullessa piilosta, taloon astuminen, kädenlyöminen keskilattialla, morsiamen pukeminen hääpukuun (tummanpunainen olkainpuku, helmet, hiuksiin punainen nauha), morsiamen taluttaminen vanhempien eteen, turkin levittäminen maahan, turkille lankeaminen kolmasti, morsiamen kanssa huojuminen, morsiamen hiusten avaaminen ja levittäminen, huolettoman neitoajan hyvästeleminen, "valgeiden valdazien" jättäminen kotitalon rantaan ("valkeina joutsenina"), morsiamen hiusten palmikoiminen kahdelle letille, pellavaisten lankojen punominen lettien päihin, lettien kiertäminen pään ympäri, myssyn asettaminen hiusten päälle, matkaan lähteminen ja lähekkäin istuminen matkan aikana.

264. setukaisten hääpukuun kuuluu punaista verkaa oleva mustareunainen lakki (morzjakuppar), punaisin kirjailuin koristeltu vaalea lantioliina (puuzarätt) ja olkapäät peittävä kirjailtu vaippa (morzjakaal).

265. setukaisten häät eli sajat kestävät kolme päivää (sajapäiv=hääpäivä, vakapäiv=vakarahvaan päivä, hoimupäiv=heimopäivä).

266. setukaisten häihin kuuluu morsiusneitojen valitseminen sukulaistyttöjen joukosta, talojen koristeleminen kukin ja lehvin, olkien levittäminen lattialle, heimopöydän (hoimulaud) kattaminen liinoin, vastakkaisen suvun soimaaminen ja oman suvun kehuminen lauluin, kulkuneuvojen koristeleminen kukin, kuusenoksin ja kulkusin, sukulaisten tervehtiminen ("ole terve, kiitos sulle, terve kelvoin tehtyäsi, häihin mun tultuasi, saajoihini saatuasi"), pitkään vakanpöytään istuminen, morsiamen talolle matkaaminen äänekkäästi laulaen, tulien sytyttäminen reitin varrelle, pihaan saapuminen huutaen ja meluten, morsiamen pakeneminen aittaan, liinan levittäminen maahan morsiamen äidin toimesta, liinalle astuminen, lahjojen laskeminen liinan päälle, morsiamen valmistamien vöiden (pihavyö, roozavöö) antaminen vastalahjaksi, morsiamen talon eli majan tarkastaminen, sisäänpääsystä neuvotteleminen, kynnyksen yli hyppääminen, tulijoiden kestittäminen, tulijoiden vyöttäminen hyväksynnän merkiksi, istumaan kehottaminen ("istu noille istuimille, noille paikoille paneuvu, iso kussa ennen istui, sekä kantaja kaposen"), sulhasen istuttaminen patjan päälle, morsiamen suvun tervehtiminen ("terve terve neion heimo, kaposen kallihit omaiset"), morsiamen hiusten sukiminen ja palmikoiminen, morsiamen pään peittäminen huivilla, morsiamen hakeminen aitasta ("avaimet meille antakatte, ottimet ojentakatte, avaimia anna ette, oven pienet pieksänemme, saranoilta saattanamme"), oven auki lahjominen ("alene aukko, ylene hirsi, astua sa veljen anna, käyä käpykypärän"), kaasikkeiden sanat ("pakoon soua sorsaseni, lennä suvilintuseni, mehiläisten luoksi lennä, kimalaisten kerhosehen, siellä laulu lintusena, kuku lailla käkösen, soua siskoisi seasta, natojen vihaisten luota, pakoon sulhon partten alle"), sulhasen käden laittaminen morsiamen huivin alle, käteen tarttuminen, sulhasen kiertäminen kaaseiden laulaessa ("hyvä on nyt meiän mieli, hyvä mieli kevyt kieli, soreimman sulho otti, kelvoimman keskestä toisten"), parin johdattaminen taloon (käsi kädessä), parin istuttaminen vierekkäin, tarjoilujen "moittiminen" (kunnes pari antaa toisilleen suuta), vaniken (neidon nauha) ja liniken (vaimon päähine) asettaminen lautaselle ("otatko valkean vaniken, vaiko liina sa liniken"), vaniken heittäminen uunin päälle, liniken laittaminen poveen, yhdessä ruokaileminen, morsiamen suvun kutsuminen vastavierailulle, morsiamen valmistamien vöiden ja liinojen kiinnittäminen ajoneuvoihin, morsiamen vanhemmille ja suvulle kumartaminen, lähtöleivän leikkaaminen vakanaisten laulaessa ("mene tiesi tervehenä, tulkoon luoja luokillenne, vakataatto valjaillenne"), sulhasen talolle matkaaminen, morsiamen nostaminen ajoneuvosta, kintaiden ja liniken ojentaminen sulhasen vanhemmille, lahjojen laskeminen oviaukoille ja pysähdyspaikoille, taloon astuminen (käsi kädessä), parin istuttaminen pyhään nurkkaan, viitan nostaminen morsiamen päältä, morsiamen lakin poistaminen, liniken sitominen päävyöllä morsiamen niskaan, tulijoiden kestittäminen, kälyjen ja natojen tanssittaminen, tanssista kiittäminen lahjoin, aittaan siirtyminen, sulhasen äidin valmistaman aterian nauttiminen, oljista kyhätyn vuoteen suojaaminen taioin, yöpyminen, kolmanteen hääpäivään herääminen, morsiamen tutustuttaminen uuteen pihapiiriin, uuninsuun ja kiukaan lahjominen, morsiamen vakan tuominen, morsiamen sukulaisten kestittäminen, ruuasta "kieltäytyminen", morsiamen vaatiminen näytille ("onko entisensä"), morsiamen esiin tuominen, yhdessä ruokaileminen, lahjojen vaihtaminen, sulhasen suvun kiittäminen ("hyvä rahvas hyvä ruoka, hyvä perhe hyvä pito, teiän ruoka meiän rahvas, meiän perhe teiän pito"), vakarahvaan poistuminen, heimopäivän viettäminen sulhasen suvun kesken, syöminen, juominen ja tanssiminen, morsiamen kylvettäminen (viedään saunaan reellä), hääleivän poistaminen pöydältä ja häät päättävä morsiamen lantioliinan riisuminen. 

267. morsianta noutamaan lähtevät sitovat vyötärölle kauniisti kirjaillut liinat eli käsipaikat.

268. uutta kuuta ja pihlajanmarjojen aikaa pidetään suotuisina häiden järjestämiseen.

269. komineidon isä pyytää sulhaselta hiomakiveä ennen neidon ulos tuomista.

270. sana sulhanen tarkoittaa sulavasanaista, lempeää ja hyvää (sanan kotoperäisiä vastineita yrkä ja irga).

271. morsiamen luovutusmenoihin kuuluu maakiven ympäri taluttaminen sanoin "olemme antaneet tervehenä, käsi ja jalka tervehenä, silmä tervehenä" (taluttajana veli).

272. nenetsien häihin kuuluu alustava vierailu neidon vanhempien luona, vanhempien kanssa neuvotteleminen (nuorukaisen odottaessa ulkopuolella), vanhempien kutsuminen vastavierailulle, nuorukaisen perheen kodalle saapuminen, neidon vanhempien kestittäminen, neljän poron sitominen pareiksi (kaksi hirvasta ja vaadinta), poroparien peittäminen punaisella kankaalla, kellon ripustaminen ajoporon kaulaan, porojen taluttaminen kodan ympäri (kolme kertaa), porojen valjastaminen nuorukaisen reen eteen, neidon kodalle matkaaminen (nuorukaisen reen johdolla), kodan ympäri ajaminen kolmasti, kodan taakse pysähtyminen, seurueen kutsuminen kotaan (nuorukaisen odottaessa reessä), poron uhraaminen, yhdessä ruokaileminen (nuorukainen ruokailee reessä), nuorukaisen saattaminen kotaan, nuorukaisen seurueen asettuminen neidon perhettä kohden (tulen kahta puolta), nuorukaisen asettuminen neidon perheen puolelle (neidon oikealle puolelle), nuorukaisen puhemiehen asettuminen parin jalkojen juureen, juoman tarjoaminen parille puhemiehen välityksellä (nuorukainen juo puolet ja tarjoaa loput neidolle), uhratun poron syöminen, sydämen tarjoaminen parille, yöpyminen, nuorukaisen perheen kodalle palaaminen, kodan ympäri ajaminen kolmasti, neidon taluttaminen kotaan (nuorukaisen äidin toimesta) ja vieraiden kestittäminen ("kunnes ruokaa ja juomaa riittää").

273. nenetsit rakentavat hääkodan kahdesta tavallisesta kodasta.

274. nenetsineidon poronnahkapukuun ommellaan punaisia, keltaisia ja sinisiä kirjailuja (otsalle ripustetaan kaksi sinistä helminauhaa).

275. karjalaisen parin syliin tuodaan kuusenoksia sanoin "mi oksia se lapsia, mi havuja se vuosia" (kuusen kasvusta ennustetaan parin onnea).

276. saamelaissulhasen tulee painaa nenä ja suu neidon nenää ja suuta vasten.

277. udmurttimorsiamen kantamaa vettä maistetaan ja pirskotetaan vieraiden päälle (toisen tavan mukaan vedestä valmistetaan juomaa ja ruokaa).

278. virolaisiin häihin kuuluu parin kylpeminen yhteisellä vihdalla (vihta säästetään nuoremmille neidoille, naimaonni).

279. obinugrilaiset antavat neidolle mukaan pitkän kirjaillun tyynyn ja värikkäästi kirjaillun päällystakin (ks. kuva sivun alussa).

280. saamelaisneito ompelee miehelleen arvokkaana pidetyn talvipuvun (taljapuku).

281. sulhasta kutsutaan osmoksi, osmolaiseksi, osmoseksi ja osmaksi (sana tarkoittaa ahmaa ja pientä karhua).

282. morsiamen yli heitetään ohranjyviä sanoin "kylvän osan, kylvän onnen, omillani lapsillani" (heittäjänä sulhasen äiti). 

283. vienankarjalaisiin häihin kuuluu iltalahjojen eli kostintsojen antaminen antilaan perheelle häitä edeltävänä iltana (kaksi sisäkkäin kiedottua nyyttiä), lahjojen vieminen aittaan, sulhasjoukon poistuminen, antilaan talolle palaaminen seuraavana päivänä (aiemmat vierailut yöaikaan), sulhasjoukon ohjaaminen pirtin peräosaan ("perätsuppuh"), antilaan saattaminen aitasta tsiilahaisten eli nokkostyttöjen johdolla, verhon vetäminen antilaan ja sulhasjoukon väliin, antilaan taluttaminen verhon taakse, verhon "vartioiminen" poapon toimesta ("täst että valkeitta rahoitta peäse"), poapon lahjominen hopealla, antilaan tuominen esiin (vanhemmat sisaret ja tädit), antilaan letin juuresta pitäminen (nuoremmat sisaret), pirtin keskihirren lähestyminen askel kerrallaan, sulhasjoukon houkutteleminen ("teäm pitäy tällä puolen tulla kun on teilä teältä soalis soatava"), keskellä lattiaa kohtaaminen, lahjojen asettaminen antilaan ja sulhasen käsivarsille, lahjojen puisteleminen ("puissalla puissalla sitä paitoa jottei vaim mitänä ole pahoa"), parin kumarrukset, lahjojen vaihtaminen (paita ja kostovaate), antilaan taluttaminen aittaan, antilaan kassan levittäminen (sisar tai moamo), sulhasen käynti aitassa, antilaan piiloutuminen neitojen taakse, sulhasen arvuuttaminen ("onko tämä siula tulova"), sulhasjoukon poistuminen pihalle, pirttiin palaaminen ("kuin ei oltaisi nähty aikoihin"), sulhasjoukon tervehtiminen ("tuokoa tulta tuohuksella, vävyni väki tuluo"), lahjojen vaihtaminen, antilaan istuttaminen sulhasen viereen, jaloille polkeminen, antilaan hiuksista vetäminen, tukistajaa "pakeneminen" ("ethän sitä nyt tukista vejä"), sulhasjoukon kestittäminen, lahjojen kerääminen antilaan sukulaisilta, lahjojen vaihtaminen sulhasjoukon kanssa (luotalahjat), pihalle poistuminen, pirttiin palaaminen ("kuin ei oltaisi nähty aikoihin"), antilaan suvun tuntemuksien tiedusteleminen ("mitein ne asiat mänyö, onko asiet entiselläh"), antilaan suvun kutsuminen vastavierailulle ("tulkuo kostih meäl luoksi ta tuokua omahiseh ta sukulaiseh"), omastelussa eli kosteissa käyminen, kohtelusta kysyminen ("mitein sielä omassettih ta kuin kostitettih ta piettihkö teitä sielä hyvänä"), antilaan hakemiseen valmistautuminen, hakumatkalle lähteminen, jäähyväisitkujen itkeminen, synnyinkodin hyvästeleminen, ilmansuuntien kumartaminen turkin päällä, antilaan pyöräyttäminen, antilaan hiusnauhojen "sovittaminen" itkuja itkien ("missä on kuvoajaiseni kujin nuorin kuklamarja, kujin nuorukkaiset kuklanimyöni, voi vakavasti valtivoija, miuv vallan nuorukkaisie vaklonimysieni"), nauhojen luovuttaminen nuoremmille sisarille tai sukulaistytöille, antilaan kierrättäminen pölkyn ympäri ("myötähpäiväh ta vastahpäivöä"), antilaan istuttaminen pölkylle, antilaan hiusten sukiminen moamon johdolla ("vuota mie haikievartuoni, halun nuorukkaiselta hautomaiseltani, haluj jälkimäiset kertaset hautalieminöisie, hallattomin kätysin harjoalen"), antilaan hiusten palmikoiminen, irronneiden hiusten ottaminen talteen, antilaan pukeminen rätsinään, kostoon, peretnikkään, kaklapaikkaan ja kintaisiin, pukemisen säestäminen lauluin ("yks on jalka kenkitelty, toini on kenkitettävänä, yks on käsi kinnastettu, toini kinnassettavana"), taikakalujen laittaminen kintaisiin, helmikoristeisen nuorikon lakin (sorokka) asettaminen antilaan päähän, häävirren ("lenti kokko") laulaminen lakittamisen aikana, lakitussanojen lausuminen ("lakki peäh ol laitettuna, ajatusta annettuna, huolta peähä hoivattuna, nyt ov valmis valvattimes, valmis valvateltavaises"), antilaan peittäminen huivilla, rinkeleiden heittäminen kauluksesta sisään, sulhasjoukon ohjaaminen pihalle ("pois pojat, ulos urohot, pihalle pitimmät miehet, nyt ov valmis valvattina, valmis valvateltavana"), antilaan huivin alle kurkistaminen, antilaan taluttaminen pihalle (isä ja veli), sulhasen ojentamaan liinaan tarttuminen, antilaan pyöräyttäminen, huivin alle kurkistaminen ("katso onko omas"), pirtin orren kopisteleminen, pirtin lahjominen myötämieliseksi lähdölle ("ei peässä tsikkuo"), antilaan pölkyn potkaiseminen neitojen toimesta ("jotta heilä lempi nousiis"), moamon istuutuminen pölkylle ("kunne miun oimun nuorukkaini osramarja ottamaiseni on oimun koalateltu"), moamon lahjominen ("heitä pois itkus"), neuvokkivirsien laulaminen, parin varaaminen kepin, kirveen ja palavan päreen kanssa ("aijar rautaser rakennan, teräksisem pisson pissän, moasta soahe taivoseh, taivosesta moahe soahe, tsitsiliuskoilla sitelen, keärmehillä keännyttelen"), päreen heittäminen parin yli, antilaan nostaminen rekeen, antilaan suvun kutsuminen myötämänijäisiin, kädestä pitäminen matkan aikana, antilaan huivin raottaminen kosken kohdalla, tielle asetetuista esteistä selviäminen lahjoin, sulhasen talolle saapuminen, tulijoiden "kummasteleminen" ("otetahko näitä vasta"), ohranjyvien heittäminen parin päälle ("kylvän kylvöl lapsillani, kylvän osan, kylvän onnen"), parin kiertäminen leivän kanssa, antilaan huivin raottaminen, liinan laskeminen leivän päälle, pirttiin astuminen, päreen takominen pöytään (sulhasen veli), tulijoiden istumisoikeuden "evääminen" ("tähän ette mänekkänä"), istumisluvan saaminen lahjoin, antilaan huivin poistaminen ("täss om meän tämäm päivän soalis, tätä myö olemma joukolla pyyvetty"), sulhasen suvulle kumartaminen, antilaan ylistäminen, tulijaisvirren laulaminen ("kylä vuotti uutta kuuta"), vieraiden kestittäminen, parin halaaminen moamon toimesta ("terveh poikan nuorem morsiemen keralla"), sulhasen kenkien riisuminen, kenkiin piilotettujen lahjojen löytäminen, yhteisellä lusikalla syöminen, paria suojelleiden vöiden riisuminen (varovyöt), antilaan vetäminen vuoteelle, parin peitteleminen ("eläkkeä niir rauhallisesti ta niin hyvässä sovussa jotta vesikänä ei välittsi peäsiis"), parin herättäminen lauluin ("nouskoa nuoret, peäskeä pienet, jo ov vanhat valviella, ikiloput istumella"), parin johdattaminen kylpemään, yhdessä kylpeminen ja "vävyn tunnussuksen" syöminen ("syyväh joukolla"). 

284. hääleipien valmistukseen kuuluu kilpaileminen siitä kumpi suku leipoo paremman, leipien kantaminen pään päällä ja leipien asettaminen pirtin pöydälle rinnakkain tai päällekkäin (leivotaan rukiista).

285. marimorsiamen pukuun kuuluu sininen (vuorimarit) tai vihreä (niittymarit) viitta.

286. mordvalaiset säästävät hääpuvun kuolinpuvuksi.

287. udmurttimorsian istuu uunia vastapäätä sijaitsevassa pyhässä nurkassa missä arkena istuu suvun vanhin (töro).

288. savolaisiin lähtöhäihin kuuluu morsiamen talolle saapuminen, pöytään istuutuminen, puisten naulojen lyöminen pöydän takana olevaan seinään, tulijoiden käsineiden ripustaminen nauloihin, naulojen taittaminen morsiamen toimesta (toinen mukaan, toinen tuleen), sulhasen talolle matkaaminen, parin vieminen aittaan, olkivuoteen kaventaminen kaason toimesta (läheisyys), vuoteelle käyminen selin (käännetään kasvokkain), palttinaisen päähineen sitominen morsiamen päähän, parin peitteleminen, kirveen lyöminen parin jalkopäähän ("kuule tuota"), yöpyminen, palttinapäähineen riisuminen ja naidun naisen pellavahunnun sitominen morsiamelle (sidottaessa annetaan kevyt korvapuusti).

289. marimorsiamen hapsureunainen pääliina koristellaan kaksipuolisella kirjonnalla (liinaa pidetään pään päällä).

290. marien häissä paria seuraa pieni tyttö.

291. mordvalaisiin häihin kuuluu morsiamen saattaminen lähteelle karhuksi pukeutuneen miehen toimesta (karhu tanssii lapsen hankkimista jäljittelevää tanssia, "karhuun yhtyminen").

292. mordvalaiseen hääpiiraiden leipomiseen kuuluu kellojen ripustaminen leipälapion päähän, kauniin piirakan pyytäminen haltijalta (Kastom-ava), lahjan antaminen haltijalle ja piiraiden vetäminen uunista kellojen kilistessä.

293. inkeriläismorsiamen päälle ripotellaan tuhkaa ja jäähtyneitä kekäleitä.

294. morsiamen ja sulhasen päälle yritetään heittää peitto niin että jäävät yhdessä alle (heitetään parin seistessä turkilla tai astuessa pirttiin).

295. häätapoihin kuuluu morsiamen peittäminen turkilla häämatkan ajaksi, tulijoiden odottaminen turkki jalkojen päällä (sulhasen vanhemmat), morsiamen lankeaminen turkin päälle (kumartaa vanhemmat ja esivanhemmat), morsiamen kantaminen pirttiin turkkiin käärittynä, turkin heittäminen parin päälle kättä annettaessa ja parin peittäminen turkilla kestityksen ajaksi.

296. morsiamen taloon tulevan sulhasen kasvot peitetään painamalla hattu syvälle päähän, kääntämällä karvalakki nurin tai vetämällä lakki silmille (peittämistavat liittyvät totemististen sukujen välisiin suhteisiin).

297. sulhasjoukon pukeutumiseen kuuluu paksut karvaiset kintaat.

298. morsian pitää kintaita kotitalosta lähtemisestä maaten menoon asti.

299. kädenlyönti suoritetaan kintaat käsissä tai takinliepeisiin käärityin käsin.

300. häälahjat ojennetaan kintain, käsivarren päältä, lautaselta tai kepin avulla (välttelemistavat liittyvät totemististen sukujen välisiin suhteisiin). 

301. hääitkuja itketään oikealla kädellä toisen kaulasta kiinni pitäen (vasemmassa kädessä nenäliina eli kyynelpaikka).

302. häiden ensimmäinen itku itketään syntysille eli esivanhempien hengille (henkien ei uskota ymmärtävän tavallista puhetta, morsian johdatetaan itkettäessä pirtin naisten puolelle tai pyhään nurkkaan).

303. itkuista kiitetään antamalla itkettäjälle vastalahja (käsikaunistoinen).

304. esivanhempien itkujen jälkeen itketään koko heimokunnalle (jokaiselle sukulaiselle erikseen).

305. itkuissa käytetty kyynelpaikka heitetään tienpuoleen häämatkan aikana ("ettei miehelässä tarvitsisi itkeä").

306. morsianta puetaan häiden aikana vuorotellen hääpukuun, arkivaatteisiin ja itkusobiin eli rebusiin (hääpukua käytetään iloisempien vaiheiden aikana, hääpuku voidaan pukea arkivaatteiden päälle, toisen tiedon mukaan vaatteet vaihdetaan vain kerran (ennen sulhasen talolle lähtöä), kolmannen tiedon mukaan vaatteita ei vaihdeta neidonkylvyn jälkeen).

307. häävaatteet valmistetaan ilman ompeleita tai niin että ompeleita "ei voi tuntea" ("ombeluksien tundomattomat").

308. karjalaisiin häätapoihin kuuluu antilaan taluttaminen aittaan nahkoihin peiteltynä, antilaan riisuminen alasti, sulhasen tuominen aittaan, antilaan nostaminen sulhasen polvien päälle, antilaan piteleminen, sulhasen poistuminen sanaakaan sanomatta ja antilaan pukeminen uusiin vaatteisiin.

309. antilaan naimattomia ystäviä kutsutaan alleiksi, naimisissa olevia sorsiksi.

310. häälahjoja ("somazia") kutsutaan käsisomasiksi, olkasomasiksi ja kaklussomasiksi (vaatekappaleen mukaan).

311. marimorsiamen pukuun kuuluu helmin koristellut rannerenkaat (pidetään tärkeinä). 

312. mordvalaisen morsiamen neidonnauha sidotaan rannerenkaaseen (morsiamen itkut itketään renkaalle).

313. mordvalainen anoppi pujottaa häissä morsiamen käteen renkaan sanoin "hopeisen rannerenkaan annan sinulle, olkoon kätesi vahva".

314. virolaiset järjestävät kosinnan ja häät uuden kuun aikaan (uskotaan antavan parille onnea ja säilyttävän morsiamen nuoruuden).

315. karjalaiset pitävät uuden kuun aikaa parhaana häiden viettoon ("miero vuotti uuta kuuta, lumi tervaista rekeä, mie vuotin minjuttani", "terve kuu, terve kuningas, terve nuori naimakansa").

316. mordvalaisella morsiamella on sormissa sormuksia "niin monta kuin on ystävättäriä" (häiden jälkeen anoppi lahjoittaa yhden lisää, uusi ystävä).

317. mordvalaiseen hääpiirakan valmistukseen kuuluu tiinun tuominen keskelle huonetta, leipojien asettuminen tiinun ympärille, taikinan valmistaminen yhdessä (yksi puhdistaa tiinun pohjan pärekimpulla ("vahingollisista voimista"), toinen kaataa vettä, kolmas kaataa jauhoja, neljäs lisää taikinanjuurta), tiinun kiertäminen kolmasti laulaen (vanhin pitelee pärekimppua, toinen vesiastiaa, kolmas taikinalastaa) ja taikinan sekoittaminen kierrosten välissä (lauluissa puhutellaan Kuun ja Päivän emoa).

318. kainuulaiset kutsuvat rukkasten saamista ruunanpäässä käynniksi ja veden kenkään saamiseksi.

319. kainuulaiset kutsuvat parin yhyttämistä "tiaisen valaksi". 

320. obinugrilaisiin häihin kuuluu haltijoille uhraaminen parin toimesta (huiveja, sormuksia), ruokien valmistaminen, haltijoiden kestittäminen, perheiden luona vieraileminen, yhdessä ruokaileminen ja onnen ja terveyden pyytäminen parille (Sänkeltä).

321. udmurtit hankkivat parille kodinhaltijan hyväksynnän asettamalla pöydälle haltijan kuvan tai tuohivakan ja suorittamalla haltijalle lupausuhrin.

322. vatjalaista sulhasta kutsutaan nimellä peikomeez, virolaista nimellä peigmees.

323. marien häihin kuuluu morsiamen perheen tuohitorvien "ryöstäminen" (perheen onnen toivotaan seuraavan mukana).

324. "mitäpäine työ kokoelitta yksinkokoisii, jouvuttelitta yksinjoukkosii, tuumaelitta yksintuumasii, jopa nyt liittoelittokin liittosia, jopa nyt solmielittekin suku-solmusia, miunpa linnunhaikkasen liitelelläkseni, miunpa lapsuhaikkasen lähteelläksi" (hääitkujen kieltä, morsian ihmettelee sukunsa kokoontumista yhteen).

325. "mitä tuumaisii nyt tuumaelit tusakkahaiselle itselleen, tuumaelitko sie tunnin tuumaisii, ajattelitko sie päivän ajatuksii, aivoin onnettomaiselle itselleen, vai kauppaelitko siä viikon kauppaisii, ku et olis tuumaelt pitempäisii tuumaisii tusakkahallen itselleen, ku et kauppaeliist kavvempaisii kauppaisii miullen kaitoikarkelikkaisellen itselleen" (morsian arvuuttelee naimakaupan pituutta).

326. "hoi sie seppo veijoseni, mie tuon tovet sanomat, tavos vitjat viijet, kuuvet, kahet, kolmet vyölliskoukut, kolmet korvirenkahaiset”, "Anni tyttö saaren neity, juoksi seppojen pajaan, taos miulle viiet vitjat, kolmet korvirenkaat", "oi sie seppo veikkoseni, tavos miulla viiet vitjat, viiet vitjat, kuuet kutjat, seitsemät korvirenkahaiset" (häissä käytettyjä koruja).

327. "oi Anni tsikkoseni, tuo paita palttinaini, hipiellä hijettömällä, hijen tietämättömällä, tuo koatiet kapuset, jotk on kuutamon kutomat, päivyen kesreämät, hipiellä hijettömällä, hijen tietämättömällä, tuo sie hoahti hallakkaini, peällä paijan palttinaisen, tuopa kirjokintahani" (häävaatteet puetaan puhtaalle iholle).

328. "Anni tyttö saaren neity, tuo taattoni tulinen turkki, maammoni panonen paita, ajetaanpa kirjakorjin, souetaan punavenehin" (häävaatteina vanhempien vaatteita, kulkuneuvot koristellaan värikkäin kankain).

329. "tuopa paita palttinaine, emon neinnä ketreämä, morsianna huolittama, kirjokynnen kirjottama" (häävaatteina emon valmistamia vaatteita).

330. "pani paian palttinaisen, iholle alatsomalle, vyötti vyön kullan karvaisen, päälle paian palttinaisen, veran äärillä veäksen" (häävaatteiden pukemista).

331. "toi emo soti-somate, pitoloissa piettäväte, häissä häilyteltäväte, viititsekse, voatitsekse, peä-somihin suorieuve, vaski-pantoih om panekse, tina-vöihe tilkitekse, lustuhissa mies lujempi, rauta-pannoissa parempi, teräs-vöissä tehtosampi" (sulhasen vaatetusta).

332. "sulho, villo vellyvöni, vuotit viikon, vuotas vielä, ei ole valmis valvattise, eikä valvateltavasi, vast on jalka kenkitetty, toini on kenkiteltävinä", "ei ole valmis valvattise, eikä valvateltavasi, vast on käsi hiemotettu, toini on hiemoteltavina", "ei ole valmis valvattise, eikä valvateltavasi, puoli on piätä palmikossa, toini on palmikoitavana", "sulho villo velyvöni, jo on valmis valvattise, valmis valvateltavasi, pois pojat, ulos urohot, pihalla, pitimmät miehet" (morsiamen valmistamista). 

333. "kutsuseni, kuuluseni, armas airojalkaseni, kutsu rujot, kutsu rammat, sokiet venehin soua, rammat ratsahin ajele", "kutsuseni, kuuroseni, armas airojalkaseni, kävitkö tiehös tervehenä, matkasi alinomana" (häihin kutsuminen).

334. "piettihkö hyvänä tuola, noita kuttsu-vierahie, olijako suin sulassa voissa, käsin keäry-kakkaroissa, noilla kuttsu-vierahilla, oliko lohta luotasella, lahna-kaloa lautasella, noilla kuttsu-vierahilla" (hääruokia).

335. "sulho viljon veljyeni, kutsu paita palttinainen, isos sulhona pitämä, moamos neinnä huolittama, kutsu vyö kullin kuottu, päälle paian palttinaisen, kutsu sukat suorijaiset, kutsu turkki tuhat nyplä, paijan päälle palttinaisen, kutsu kauhtana utuinen, ku on kaita kainaloista, soma suolien kohalta, turkin päälle tuhat nyplän" (sulhasen vaatetusta, vaatteet "kutsutaan" päälle).

336. "tunnen sulhon lähtöväkse, en aina käkieväkse, yöt on korjie kohenti, päivät loati laipivoita, jopa nyt sulho suorieuve, moan valivo valmissakse, pilkos puuta kallivolla, kirvehen kiveh koskomatta, kasan kalkkahuttamatta" (sulhasen lähtösanoja).

337. "assu hanhen askelih, taputa tavin jaloilla, toaton soamia pihoja, vellen vesto tanteria" (morsiamen lähtösanoja).

338. "kenempä väki tulee, vävyni väki tulee, ei ole vävy eillimmäinen, eikä vävy jälkimmäinen, vävy on keskellä väkeä", "vävyni väki tulouo, vävyni on väki väkövä, niin on väki hallaakassa, kuin om mettsä huutehessa, tuntu tuomi muista puista, vävy muista vierahista, ei ole vävy iellimpänä, eikä vävy jälkimmäini, väv on keskellä väkie" (sulhasjoukon saapuminen).

339. "piikaseni, pienueni, tuo sie tulta tuohisella, tempaopas tervasella, jotta näen vävyni silmät, sinisetkö vai punaiset, vainko vaahen valkevuuet" (sulhasen silmien tarkastaminen morsiamen äidin toimesta).

340. "piikaseni, kaunoseni, issutas vävy tupahe, selin seinäh on siniseh, kohin hyväh rahvahase, piikaseni kaunoseni, tuo sie tuopilla olutta, kanna kaksi korvasella, uuven vävyn juotavakse" (sulhasen istuttaminen).

341. "mist on saatu saajanainen, ilmalta heleä heinä, maalta marja mantsikkainen, kaksin joutsenet joella, sukkaset on saajannaisen, kaksin hanhoset haolla, saappahat on saajannaisen" (saajannainen=morsiamesta huolta pitävä sulhasen sukulaisnainen).

342. "mist on otettu ollallinen, kylän onni oloallissa" (olalliset=suvun onnea edustavat tytöt, istuvat morsiamen molemmin puolin).

343. olallisten toimiin kuuluu lakin ottaminen sulhasen päästä ja ripustaminen pirtin peräseinässä olevaan naulaan ("perheen jäseneksi").

344. "pois pojat, ulos urohot, pihalla, pitimmät miehet, kansa kaikki, kartanolla" (sulhasjoukon poistuminen pirtistä).

345. "kylä vuotti uutta kuuta, miero päivän nousentoa, mie vuotin veioani, veioani, minnoani, ken tämän toen valehti, veion tyhjin tulleheksi, ratsun jouten juosseeksi", "veikko tuli, vesi läikky, ratsu juoksi, maa järähti, telat tervaista venettä", "jo tunnen kyselemättä, arvoan anelematta, ompa minun veiollani, ompa sotka suojassansa, maata helmanen malassa, helmat hietoa vetävi, nossattajasi hyvyyteen, astuttajan armauteen", "sirahuta sirkut silmät, meiän siika järvilöille, luo sie luovut silmät, meiän lohi järvilöille, veljen vesto penkerille", "kylä vuotti uutta kuuta, miero nuorta morsienta, miepä vuotin veijojani, veijojani, minnojani, katon on veneh vesillä, satalaita lainnehilla, mies puhas perässä purren, mies puhas nenässä purren, kesell on kesäreponi" (morsianta tuovan sulhasjoukon saapuminen). 

346. "morsien, sisaruoni, lukulehti, lakluoni, nouses ilman nostajitta, ylene ylentäjittä, hos on nuori nostajasi, vihanta on ylentäjäsi, puolell on punakeräni, toisell on vihanta virpi, pane jalka jalakselle, toinen poikki puoliselle, assus hanhen askelilla, taputas tavi jaloilla", "morsien, sisaruvoni, kapolehti, lakluvoni, pole jalkahas portahalla, toini rannalla rapova, nisat nuoret notkuttele, varsi kaunis koaruttele, kuin on tuores tuomen latva, eli kasvaja kataja, assu hanhen askelilla, taputa tavin jaloilla" (morsiamen lähtösanoja).

347. "annapa itse kyselen, tulovalta veijoltani, saitko neijen, voitko linnan, vain assuit anopin sillan, söitkö lohta luotaselta, lautaselta, luotoselta, ainuvon anopin koissa, oliko suu sulassa voissa, käsin keärinkakkaroissa" (perheiden välistä sopimusta eli liittoa vahvistavia toimia).

348. "sulho, viljon veljyeni, oliko olut ostamaton, mesi markoin maksamaton" (hääruuat ja juomat valmistetaan itse).

349. "kuus oli kullaista käköstä, vempelissä kukkumassa, seitsemän kevätotusta, länkilöillä laulamassa, kovin on koriet korjat, korjas ov viel korilempi" (hääreen koristeluja).

350. "sulho, viljon vejojani, terveheinkö ties kävite, onnises myöteh matkasit, saitko sen, kuta käkesit, kolmin vuosin kossottuse", "sulho, viljon vejojani, levititkö neijoillemme, liinavuottiet somaset", "sulho, villo veijuvoni, saitko sie sen, kun käkesit, vuosin kaksin katsottuse, vuosin kolmin kossottuse, ikäs kasvateltavase" (sulhaselta udellaan hakumatkan onnistumisesta).

351. pari ohjataan seisomaan rinnakkain niin että "vasemmat jalat koskettavat toisiaan ja kädet ovat toistensa ympärillä" (toisen tavan mukaan kiinnitetään yhteen neuloilla, olalta, lanteilta ja jaloista).

352. "miss on sulho suoritettu, moan valivo valmistettu, tuola kiukoan kivissä, palavoissa poateroissa", "miss on sulho suoritettu, moan valivo valmistettu, kolmen koivun juuren alla" (sulhasen valmisteluja).

353. "tuo miula tuliset turkit, ukkoni tuliset turkit, veljellisiksi varoiksi, tuo miula panuset paijat, ämmöni panuset paijat, tulisikse turvikseni" (isovanhempien vaatteisiin pukeminen).

354. morsian katsahtaa sulhasen taloon astuessaan kattoon ja lausuu "mie susiks, mie karhuks, muut kaikki lampahiks", "mie hukkana huiskamah, karhuna kahajamah" tai "tupa tämän tuumakka, laki tämän lausukaa".

355. "laajin liiton kuun ta päivyen keralla" ja "petin kuun, petin päivän" (pari voidaan yhyttää kuun ja päivän keralla).

356. "oi sie pissyin sissoistani, hellin heimoistani, tuo sie tulta tuohisella, tervasella tempovale, näkisin vävyni silmät, elä tuo tulta tuohisella, tervasella tempovale, tuoh on tuli rämäkkä, savu musta tervaksini, savustuu vävyni silmät, tuo sie tulta tuoheksella, vahasella valkieta, jopa näin vävyni silmät, ei ole siniset, ei punaset, vain on voahen valkeuiset, meren kaislan kainehuset" (sulhasen silmien tarkastaminen).

357. "juotapas vävyn poroja, herasista hettejistä, läikkyvästä lähtehest, alta kusen kukkalatvan, alta hempehen petäjän" (sulhasen porojen juottaminen).

358. "issuta vävö kotahan, selin seinähä sinisee, kohin hyviä heimojasi" (sulhanen istutetaan neidon perhettä vastapäätä).

359. "viel on lohta luotasella, uuven vävyn syömisekse" (sulhasen syöttäminen).

360. "sulhokaini, nuorukaini, miehen kanta kaunokain, ellös meijän neitoistana, ellös sie pahon pitähö, elä ana anopin lyä, eläkäi apen torua, seiso seinänä ejessä, pisy pihti puolisena, siin virsi kullaksena, toitse peähä panaksena" (sulhasen neuvominen).

361. "äsken neiti annetah, maan kuulu, veen valio, kuin saat suuren suomushauin, anopille antehix" (anopin anteheksi hauki). 

362. "sulho, villo veljyeni, ota ruskie rebone, iellä tietä koalomahan, jälelläs on juoksomaaha, oikielle olallasse, vasamelle puolellasse, sulho, villo veljyeni, ota valkie jänöne, iellä tietä koalomaha, jälelläs on juoksomaahe, oikiella olallasse, vasamella puolellasse, sulho, villo veljyeni, ota valkie joutsen, iiellä tietä koalomaan, jälelläs juoksomaan, oikialla olallasse, vasamelle puolellas", "kuules teälä kuin sanotah, kielin toizin kerdoallah, ota ruskia orava, iellä tiedä juoksomaha, ota valgia jänöne, jälelläs on juoksomaha" (häissä avustavia suojelushenkiä).

363. "morzien, sizorizene, emon lapsi, lagluone, nouze ilman nostamatta, ulene ylendämättä, nouze nostajas hyvyten" (rekeen nouseminen).

364. "morzien sizorizene, emon lapsi lagluone, assu hanhen askelilla, taputa taven jaloilla, pih on asselda pitembi, kynnys hirttä korgiembi" (morsiamen askeltaminen lyhenee eli "vaikeutuu" kotitalolta lähdettäessä).

365. "sulho villo vellyöne, käytkö ties on tervehenä, azies ani hyvänä" (sulhasen tervetuliaissanoja).

366. "sulho villo vellyöne, issuitko isännän tsupun, assuitko anopen lauvan" (tsuppu=peränurkka, lauta=lattia, liittoa vahvistavia toimia).

367. "moammojoni, kantajoni, pane kyly lämmä, miuä lähten naimah" (sulhassaunan lämmittäminen).

368. "maammongoine, kandajoine, tuos on paida pellervöine, itshes neitshuna kesrättygö, itshes neitshuna ommeldugo, maammongoine, kandajoine, tuos kuadjieset kangahiset, itshes neitshuna kesrättygö, itshes neitshuna ommeltugo, maammongoine, kandajoine, tuos on kauhtan kangahine, itshes neitshuna kesrättygö, itshes neitshuna ommeltugo" (häävaatteet äidin nuorena valmistamia).

369. "Lemmingäinen lieto poiga, tuli äidin armollah, kysy äidiltä luba, jottah saisi naista, mielellistä morsioa" (äidin suostumuksen tärkeydestä).

370. "kuulu suolta suksen eäni, kangahalta reen kabina, kaunot sulhot kangahalla, suitset seitset vyön tagana, kuin on suitset seitsellähä" (sulhasjoukon saapuminen).

371. "miestä kuv virov virpie ta suomen sulkkuo", "mistä tunnet vävyn väex, tunnus puista, tunnus maista, tunnus virpi vierahista" (sulhasen kotoperäisiä nimityksiä).

372. "vuota kaccon vävöistäni, onko iellä vai jälellä, vävöi on kessellä vägie, vävöi on piätänsä pitembi, korvallista korgiembi, vävön suapka sambsattain, puhki pilvien puhuu, läbi meccän läiköttää" (suapka=sulhasen taianomainen talvilakki).

373. "vuotas, katson vävöjäni, valgie vai punane, tuogoa tuli tuohuksinen, temmelgöö se tervaksinen, roiguo tuli ruohtiminen, paras tuli on paisseksinen, valgie vahanen tuli, vävön silmät vallottaa" (sulhasen silmien tarkastaminen).

374. "tuogua tulda tuohuksessa, vahazessa valgiassa, vuottas katson kaiken kanzan, niin on kanza hallakassa, kuin om mettsä huudehessa" (sulhaskansan saapuminen morsiamen talolle).

375. "pois pojat, ulos urohot, pihalla, pitimmät miehet, jo on neido neijoissa, talon tyttö taijoissa, jopa viijäh pihoillah, siellä varatah hyvästi, ole mändyö kuuluisambi" (neito "taiotaan" mukaan, häät sukujen välistä taikojen taistoa).

376. "morsien, sisoriseni, pole jalka jalaksella, toinen maalla puhtahalla, alemma kumartaminen, hyvän lahjan loaadiminen" (reestä nouseminen).

377. "minna tuli, miero liikku, veijo tuli, vezi läikky, nouzes, sotka, soudimesta, kanahoaba koarimesta" (veneestä nouseminen, kaksi kotoperäistä kulkuneuvoa).

378. "polles jalga pordahalla, toine siirrä sillam peällä, nouzes ilmain nostajitta, ylene ylentäjittä" (kynnyksen yli astuminen).

379. morsiamen ja sulhasen kaulaan ripustetaan maata ja ukonkiveä sisältävät pussit sanoin "joka ukon jyryn rikkoo, se tämän parikunnan rikkoo" (parin onnea suojelevia toimia).

380. "työnnän torven taivahalle, pillin pilvillä ylennän, poikiani naittaessa" (perheen tuohitorvien soittaminen). 

381. "sulho, viljoveljyeni, käytkö tuohon kuin käkesit, miks olit viikon viivyksissä, kauan ajan kaoksissa, levititko pystystiinan, asuitko anopen lauan, istuitko isännän tsupun, söitkö lohta luotoselta, puhtahalta purtilolta" (sulhasen toimia morsiamen luona).

382. karjalaismoamo luovuttaa suojelushaltijan tyttärelleen antamalla tälle tukun hiuksiaan, laittamalla tytön makaamaan kynnyksen päälle ja kävelemällä ylitseen sanoin "oigie annizeni, mie panen omani haldien siulas peäl, kaikkie suurimman" (haltija luovutetaan ennen sulhasjoukon saapumista).

383. "mitkä urohet kut soutaa, myö oomma miehet metsän käyjät, ettö ole työ miehet metsän käyjät, työ ootto miehet sulhomiehet, empä ole myö miehet sulhomiehet, myö olemma miehet kalan saajat", "täheksi taivoseen lennän, sie lennät täheksi taivoseen, mie haukkana jälles lennän, minä menen kiiskoiksi mereen, mennet kiiskoiksi mereen, mie haukena jälles tulen" (häälaulujen vuoropuheluja).

384. hantien häihin (maj, moj) kuuluu neidon perheen luokse matkaaminen, poron uhraaminen, haltijoiden kestittäminen, yhdessä syöminen, yöpyminen, nuorukaisen perheen luokse matkaaminen, taikojen tekeminen matkan varrella (neito hyvittelee haltijoita), poron uhraaminen nuorukaisen luona, haltijoiden kestittäminen ja yhdessä syöminen.

385. hantineito vierailee häiden alla salaa naisten pyhässä paikassa (saworki lat, sammakon paikka), tekee taikoja ja valitsee puolison saatujen enteiden mukaan.

386. hantien häitä edeltävät kymmenet neidon perheen luokse tehdyt kosiomatkat (häät=matkoista viimeinen).

387. "annapas, eukko, tyttäresi, miulle miehelle hyvälle" (tytärtä pyydetään äidiltä).

388. "tuotiinpa neitonen tupahan, sisäreksien on sivuitse, kälyksien on kainaloitsi" (häät=sukujuhla).

389. "ennen käimmö muina vierahina, nygöi tulimmo sulhaziks" (sulhasmatkaa edeltävistä vierailuista).

390. "huolevat on meiän urohot, tullah tulipäreellä, kuletahan kuutamalla" (sulhasjoukko liikkuu kuun valossa).

391. "kahten puut, kahten petäjät, kahten ilman lintuisetkin, kahen kengät penkin alla, kahen rukkaset sopessa, kahen huonehen kaunistavi, kaunistavi, valmistavi" (yhytyssanoja).

392. "teille häitä, meille häitä, juoaksemme neion häitä, toisen kerran sulhon häitä" (neion häät ja sulhon häät).

393. "minä olen miesi yksinäinen, yksinäinen, pikkarainen, yksinäin on ilman lindu, kaksinain on muan madone, mie vain yks olen yksinäinen, hot yksin yrittänenkin, yheksin yritetähe, hot kaksin kavahtanenki, kaheksin kavahtetahe" (hääyönä lausuttuja sanoja).

394. hääyön tapoihin kuuluu koivuhalon laittaminen tyynyn alle ja vuoteen kiertäminen kirveen kanssa sanoin "pie voan haltiita hyväs sovus, anna rauhoa ja terveyttä".

395. häihin valmistettu piirakka leikataan puoliksi, tarjotaan morsiamelle ja sulhaselle palat ja lausutaan "yhtee yhystykkää, kiinni kitkeloitukaa".

396. marien häihin kuuluu morsiamen huivin kuljettaminen koivulehtoon, kulkueen säestäminen soittimin ja huivin ripustaminen koivunoksaan (kulkueeseen osallistuvat miehet kävelevät takaperin, huivin kirjailuissa kuvataan morsiamen elämänvaiheita).

397. mansien 3-päiväisiin häihin kuuluu neidon luokse matkaaminen juotavien ja syötävien kanssa (ayi-puri, neidon uhri), poron teurastaminen, yhdessä syöminen, kotiin palaaminen, neidon suorittama vastavierailu (man-ne-puri, miniän-paistettu-uhri), nuorukaisen perheen kestittäminen (lihaa, leipää, juotavia), neidon perheen luokse palaaminen, neidon suojelushaltijalle valmistettu paistouhri, nuorukaisen luokse palaaminen, nuorukaisen suojelushaltijan viihdyttäminen neidon toimesta, neidon vanhempien lahjoittaman poron teurastaminen ja juhla-aterian valmistaminen (miniän-uhri-ateria). 

398. "virpi pirtin kannen päälle, neitonen nojahan virven, yrkä neion kainalohon" (virpi=häämenoissa apuna käytetty salko).

399. sanalla yrkä tarkoitetaan sulhasta ja miestä (viron ylg / ylgäv), kosijaa, sulhasta ja naimisissa olevaa miestä (saamen alhke / irge), poikaa, miestä ja poika-miestä (marin eryo / erye / py-eryo) ja miestä ja puolisoa (unkarin er / ferj).

400. "siitä laijan latjaeli, sukapäitä sulhasia, sukapäitä, vaskivöitä, laian kaksisen latjaeli, tinarinta neitosia, kultakassan kantajia" (pukeutumista).

401. "hyvä mutso, kaunis mutso, se on kullalla kukittu, hoppeella huoliteltu, notkahuta nuoret niskat, heitä seiposet selästäs", "mutsoi on metsällä itköö, kaunis naine kasseksessa, mitä itket, mutsoi raukka, sulhoskos pahoin pitelöö", "hyvä mutso, kaunis mutso, mutso valkian verevä, hyvä olet otettaissa, hyvä viikon viipyessä, oivan luonna anoppinsa" (mutso, mutsoi=morsian, nuorikko).

402. "ellys, ellys, tyttöseni, sulhohon ihastua, eikä sulhon suun pitoon", "katon suuta sulhaiseni, muotoa mukaiseni", "elä sulhoh ihastu, eikä sulhon suumalohon, katso sulhon suupitohon, luote silmän luontehesen, sulovastiko suun pitävi, luopiko silmät luopusasti" (sulhas-sanan alkuperästä, sanoista sula (lempeä, rakas), suloinen (mieluisa, sulosanainen) ja suu (suulas, sulosuinen)).

403. "lenti kokko koilta ilmoin, havukaine halki taivon, liiteleksi, loateleksi, ken on sullilta sulavao, ken on hieno heyheniltä, Anni on sullilta sulavin, Anni hienoin hevheniltä" (sulhasta verrataan kotkaan, sulhainen=sulkainen).

404. "soittiit miehet naimattomat, soittiit nainehet urroot" (neidosta naiseksi, miehestä urooksi).

405. "vellokkene, kullakkene, älä ota enne naista, enne ku mie kasva kaasekseis" (kaaso=sisko).

406. hantien häihin kuuluu terveyden, onnen ja pitkän iän toivominen taivaanjumala Numilta (pari toivoo häiden lopulla).

407. "kaik ois sinu sukusi koos, sekä ystäväisyhes" (häihin kokoontuu suku ja ystävät).

408. "kenen häitä häilätähän, kenen pietään pitoja, pojan häitä häilätähän, tytön pietään pitoja" (hää-pidot).

409. "mie ku nousen kiukual, helmat lieskua levitän" (kaason toimia).

410. "itke, neito, naitaessa, vierettele vietäessä, ko et itke naitaessa, vierettele vietäessä, sit itket iijjäis kaiken, ajan kaiken kaikattelet" (itkujen tarkoituksesta).

411. "siis mä toivotan totella, pariskunnallen parasta, syvämestä syttyneestä, päivä teille paistakohon, pimiäs pohjosesta, ilo ihmisten ihana, teitä täällä täyttäköön, mielipahat painelkoon" (onnittelusanoja).

412. "terve maa, terve manner, terve lämmin, terve uuni uhkuvainen, terve maan haltia, terve talon haltiat" (lausutaan "sillo kun morsian tuotii talloo häissä, kun se ensi kerra lask jalkase talon pihamaalle").

413. selkupit pitävät kangasta (liptik) pakollisena häälahjana (arvokkaita kotivalmisteisia nokkoskankaita).

414. selkuppien häihin kuuluu liinan (qampi) ojentaminen sulhaselle, neidon ympäri kulkeminen liinan kanssa, parin istuttaminen vierekkäin, parin peittäminen liinalla ja liinan ojentaminen neidon äidille.

415. selkupit pitävät vierekkäin istumista liiton vahvistavana toimena.

416. saamelaisiin häätapoihin kuuluu "poronsarvien" valmistaminen parille (jonoon asetettuja ruokalahjoja).

417. hantit vaihtavat häissä samanarvoisen määrän lahjoja ja ruokailevat kummankin perheen luona (tasapuolisuus).

418. hantit esittävät häissä tarunomaisista sankareista kertovia lauluja (lauletaan vain tärkeimmissä tilaisuuksissa).

419. "se ei hyveä oavua jos häämatkal käärmen näk" (häämatkan tapahtumista ennustetaan).

420. "kuv viimestä veroa syötiin sitä akampuuroksi sanottii" (viimeistä häissä syötyä ruokaa).

421. "meä sai mummolt alusloime morsijantavaraks" (makuusijan päälle asetetun kankaisen peitteen).

422. "antaeset ne oli ne kemut jotka piettiin morsiemen kotona ja häät piettiin suluhasen kotona" (antajaiset ja häät).

423. "jonse häissä o antamista saa hävetäl lopun ikäänsä" (häälahjojen tärkeydestä).

424. "jot ol tyyn elonkerta niillä" (hääpöytä katettiin hiljaa jotta parin elämästä tulisi sopuisa).

425. "kahekymmene vanhana enemittäi männiit naimisii" (ihmisten elinikä nykyistä lyhyempi).

426. "eno akka ensimäine, täti tytär toine" (kaasot=lähisukulaisia).

427. "ja morsian kuka ol arkaluantonen niin se itki ja kaulo äitiäh ja siskojah" (itkuhäät).

428. "appi ja anoppi pantii rahile ja nostettii" (häätapoja).

429. "ku erohuttuu syötii jysäht kurikka salvamee" (häiden päättymisen merkiksi).

430. "kuaso se kuluk aena etummaesena" (hääkulkueessa).

431. "sulhane purk sen hiukset hajallee" (sulhanen kassan purkajana).

432. "mänööt yksiin eväihen" (yhdet eväät).

433. "pulmis hergudella ja sövvä hyvviä rokia" (häissä).

434. "toka sisko sillam pälle, emoin lapsi lavvan loksi" (morsiamen kutsusanat).

435. "hä siz jo kirzikki tubulle hiuksed" (hiusten laittaminen tupulle).

436. "äijjälle vei paijjan ja ämmälle korvirädin" (häälahjoja).

437. "minnua on kutsuttu pulmi" (häihin kutsuminen).

438. "ku ei old sugulain, ei kutsuttu pulmi" (häät=sukujuhla).

439. "hö istuid ligedykke" (vierekkäin istuminen kaikilta uralilaisilta kansoilta tavattu liiton vahvistava toimi).

440. "hän otta käest itsessel loks istuma" (morsian vetää sulhasen viereensä istumaan).

441. "nyd miä kidän langoloja, ylisdän ihan yllä" (langot=puolison sukuun kuuluvat).

442. "hä mahta äneld itkeä" (osaa itkeä hääitkuja).